Tosi v(f)iiniä

Kotona lempipaikakseni on tullut syksyn aikana kellarimme. Sinne valmistui pieni viinikellari ja takkahuoneeseen takka. Teimme sitä pitkälti yhdessä mieheni kanssa: maalaamista, muuraamista, rälläköintiä, kivien rummutusta betonimyllyssä, sisustuskivien asennusta, sopivien tuolien etsimistä. Laatuaikaa yhdessä. Ja nyt laatuaika jatkuu työn jäljistä nauttien.

Olin haaveillut viinikellarista jo jokusen vuoden. Sen paikalla oli aiemmin käyttämätön maakellari täynnä rojua. Hämyisestä kolosta uneksiessani ostelin kirpputoreilta vanhoja pulloja punotuissa kuorissa, hauskoja laseja ja ruukkuja. Nyt niille on omat paikkansa. Paikan valmistuttua olen keskittynyt kynttilöiden ja viinien ostamiseen. Ja tietysti maistelemiseen.

On mahtavaa vetäytyä aika ajoin viileään kellariin pois tv:n vaikutuspiiristä. Kun menen viinikellariin saakka, hälinä ja kiire jäävät lasioven taakse. Saatan istua kammiossa vartin mieltäni tyynnyttämässä tai vilvoitella saunan jälkeen hetken. Olemme istuneet siellä myös ystävien kanssa seurustelemassa ja opettelemassa viinien tuntemusta.

Avajaisjuhlissa saimme ystäväpariskunnalta viinikirjan, johon merkitsemme kokemuksiamme aromeista ja mauista. Se on kohtalaisen haastava taiteen laji. En todellakaan (ainakaan vielä) usko, että voi olla veden(viinin)pitäviä määritelmiä. Ymmärrän viinin pitkät jalat tai kyyneleet ja värisävyt. Mutta miten ihminen, joka ei ole maistanut ikänään boysenmarjaa, voi analysoida viinin mauksi tuon mustanpuhuvan herkun? Makuvivahteita on jumalaton lista. Olen huomannut pitäväni Tempranillo-viineistä. CS:sta en pidä, olkoonkin viinintuntijoiden mielestä jaloin lajike. Se on liian herukkainen. Viinissa pitää olla luonnetta, kirsikkaisuutta ja vaniljaisuutta. Myös pippurisuus ja luumuisuus käy. Viinin pitää tuntua suussa.

Voiko viini oikeasti tuoksua lannalle? Ehkä terve itsesuojeluvaisto iskee tuossa vaiheessa ja kieltää kättä viemästä lasia huulille. Mullan ja nahkan olen jo viineistä haistanut. Samoin viinimarjan ja ne luumun, kirsikan ja vaniljan. Luin kirjasta, että viini voi tuoksua myös lyijykynälle, hevoselle tai sikarilaatikolle. Mielenkiinnolla odotan, mitä viinimaailma tuokaan tullessaan tutummaksi.

Kävimme viinimessuilla lokakuun lopulla. Mies oli ottanut selvää eri viineistä ja pääsimme testaamaan niitä ihan livenä. Saimme tietoa säilytyksestä, säilyvyydestä, aromeista. Nostalgiaa nostatti Torresin Mas la Plan, jota pääsin maistamaan -04 Barcelonan matkalla. Espanjassa tuo palkittu ja turkasen kallis iloliemi maistui paljon paremmalta. Liekö johtunut söpöstä ranskalaisesta oppaastamme? No, ehkä enemmän vuosikerrasta.

Viinejä ei ole vielä hirveän monta hyllyssä. Vanhimmat viinit ovat vuosilta 1994 ja 1997. Lastemme syntymävuodet. Pullot matkasivat kotiin Riojan alueelta Cuscurita de Rio Tironista Urbinan viinitilalta vuonna -07. (Viiniharrastuksen voi näppärästi yhdistää siis myös matkailuun!!!) Jemmasimme viimeiset tuliaispullot kellarin alahyllylle lasten tulevia 18-vuotispäiviä varten. Saavat sitten omansa. Eli tämä äiti on ostanut lapsilleen alkoholia.

Vaikka viinin maisteluun liittyy fiinejä piirteitä, en silti aio alkaa istuskella pikkusormi pystyssä ja puhua nokka lasissa. On hauskaa istua yksin tai kaksin kullan kanssa ja jutella niitä näitä. Useimmiten keskustelu menee melko henkeväksi, mikä on omiaan parantamaan parisuhteen tilaa. Ja huomio, ei sitä änkyräkännikeskustelua, kun toinen tankkaa kuudettatoista kertaa samaa jargonia. On myös ihanaa istua hyvien ystävien kanssa iltaa, napostella ja siemailla. Elämääni on tullut yksi ulottuvuus lisää. Olkoonkin, että se on maan alaista toimintaa!