Tosi kummaa kamaa

Mistä näitä tavaroita oikein tulee? Yön aikana ne kulkeutuvat pienillä jaloillaan kummallisiin paikkoihin. Tänään on siivouspäivä ja olen nyt saanut raivattua noita eksyneitä kapistuksia... johonkin... en edes tiedä, paikoilleenko. Pois näkökentästä nyt ainakin. Seuraava vaihe olisi sitten varsinainen siivoaminen (minun kohdallani lähinnä imurointi).

Keittiön apupöydällä lojui sulassa sovussa leipäpussin, kuivuneen croissantin, tulitikkuaskien, uusien pöytäkynttilöiden, avonaisen ankka-kalenterin ja yskänlääkeporetuubin kyljessä tyttäreni hiuspompuloita ja pari pinniä. Keittiön pöydällä makasivat eilisillan astiat. Oikein hätkähtivät kun tuuppasin kirkasvalolamppuni päälle. Lampun takaa pilkisti värikäs pussi: tyttäreni käsityötunnin sukankudin! Siihen viereen oli jämähtänyt yksinäinen hapankorppu. Tipahtanut kai pussista ja itkenyt pieniä murusia pitkin pöytää yksinäisenä. Onneksi viereltä löytyi komistus: kullan värinen kakkupaperi kaverin tuomien pullien jäljiltä (sitä saattaa tarvita askarteluissa). Ruokapöydän vieressä tuolin selkänojalla rötkötti kylpypyyhe (tyttären).

Olohuoneen pöytää en viitsi edes kuvailla, siihen menisi tuhottomasti aikaa.  Tein niistä keon, jotka ovat lähdössä yläkerran kylppäriin, lehdet pöydän alla olevaan koppaan ja ehkä sitten joutuu pyyhkimään pölyt. Kaikkein pahin tavaramagneetti tuntuu kuitenkin olevan olohuoneen takan päällys. Sieltä minua katseli tyhjin silmin miehen moottoripyöräkypärä. Muutaman kuukauden jo lie sieltä tuijotellut. Tyttären kuvataidekoulussa tekemä leopardi hiipi takan ylälaitaa pitkin kohti rullamittaa, joka pahaa aavistamatta oli kääntänyt sille kylkensä. Pelastin sen. Miehen passi! Missähän oma on? Johtamistaidon kirja, vaatteidenpuhdistusteippirullahässäkkä ja vuosi sitten Metsänkylän kartanon vintiltä ostettu kauniisti sulkakuvioitu kulmakaakeli... Jaa, täällä se oli!

Päätin tuossa välissä siivota vessan. Aineet pyttyyn vaikuttamaan ja huuhtaisin imuroidun lattian käsisuihkulla. Sitten se taso. Pinnejä, hiuslenkkejä, Clearasileja, pipo (?), vanulappuja, kynsilakkoja, harja, kynsisakset, 4 hammasharjaa (mitä ihmettä?), suoristin, hiustenkuivain, tyhjä lakkapullo jne jne jne jne jne. Tason reunalla keinahteli 3 vuotta sitten pikkujouluissa saamani kävelykeppi hantaakista roikkuen. Ei yltänyt reppana maahan asti.

Taidan keittää kahvit ja siirtää pölyjen pyyhkimisen huomiseen. En ole päässyt keskikerrosta pidemmälle, pojan huoneeseen en edes uskalla mennä. Sitä paitsi päästäkseni sängyn luo tarvitsen lumikolan, jolla teen väylän lattialla olevan kaman halki. Neidon huone onkin siisti. Ei ihme, kun kaikki ylimääräinen lojuu olohuoneessa, keittiössä ja vessassa! Mutta jotain hyvää näköjään siivoamisessakin on: se inspiroi kirjoittamaan. Luin Claes Anderssonin kirjasta Luova mieli- kirjoittamisen vimma ja vastus, että kirjoittamiselle on monia sijaistoimintoja... Minusta kirjoittaminen on hyvä sijaistoiminto siivoamiselle!