tiistai 24. syyskuuta 2013

Tosi suorapuheista

Tänään vietin päivän toimintaterapia -seminaarissa Helsingin messukeskuksessa. Teemana oli toimiva arki ja elämänlaatuun vaikuttavat asiat. Niitähän riittää.

Siellä istuskellessani jäin pohtimaan, miksi joihinkin asioihin lähellä elävän, läheisen tai ystävän, on vaikeaa ottaa kantaa. Olen kuullut omasta muodonmuutoksestani aika ajoin sekä kehuja, kauhistelua että letkautuksia. Jopa koirani lihomiseen tai laihtumiseen ovat läheiseni kiinnittäneet huomiota. Poliittisiin mielipiteisiin huudellaan toinen toisille varsinkin sähköisissä viestimissä kasvottomina. Yksi on kuitenkin teema, johon jostain kumman syystä suhtaudutaan hienovaraisesti. Alkoholin käyttö! Ja tätä en ymmärrä. Kukkahattutäti minussa röyhisti rintaansa.

Ammattihenkilökunnalla terveydenhuollossakin on vaikeuksia kysellä alkoholin käytöstä. Miksi? Mikä siinä on niin arveluttavaa? Tuleeko kyselijälle nolo olo, myötähäpeä, kiusaantuminen? Silti voimme kysyä kaikenlaista muuta henkilökohtaista: painoa, pituutta, ruokailutottumuksia, palkan suuruutta, rahan käyttöä, perhetilannetta, mielenterveyden tilaa. Töissä katsellaan poikkeuksetta liian pitkään työkaverin dokaamista siihen puuttumatta. Missä on varhaisen tuen malli? Onko se alkoholi todella Se Kuningas, jolla on alaisiaan parempi, koskematon asema?

Liiallisen alkoholin kulutuksen kansanterveyshaitat ovat moneen otteeseen tutkimuksilla todistetut. Maksat sanovat rasvoituttuaan poks. Nilkkoja taitellaan. Liiallisen käytön takia pidetään tuhansia sairaspäiviä omalla ilmoituksella. Kännissä pahimmat käyttäjät pieksävät läheisensä turvakotiin. Humalaiset tulevat kylille sammuttuaan ryöstetyksi. Kännissä ihminen on yleensä kaikkea muuta kuin viehättävä ja kivaa seuraa. Tarvitseeko luetella muuta?

Kuitenkin känniääliön toilailuja katsotaan läpi sormien, hymähdellään myötähäpeää tuntien hienovaraisesti. Miehet varsinkin ovat toisilleen kamalan lojaaleja ja pyrkivät vähättelemään haittoja ja toteamaan, "No kaikkihan me joskus"... "Sattuuhan sitä"... Ei tarvitse sattua!!!

Veikkaan, että monenkin humalahakuisen ihmisen käyttäytyminen muuttuisi, jos ihmiset alkaisivat kertoa, miltä oikeasti tuntuu 1) istua känniääliön pöydässä, 2) toimittaa kaverille talouspaperia sikailujen sotkuun, 3) yrittää keskustella hänen kanssaan hänen kerratessaan kymmenettä kertaa samaa jargonia, 4) kantaa huolta siitä, selviääkö kaveri ehjänä kotiin 5) kun humalainen vitsin varjolla mollaa kaveriaan tai 6) korjailla känniääliön oksennuksia tuparitalon vessasta.

Ihmettelen!


keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Tosi rimpauttelua

Kysymys: Miksi polkupyörään on asennettu pirikello?

a) Siksi, että sillä voi säikäytellä jalankulkijoita
b) Siksi, että sillä voi ärsyttää jalankulkijoita
c) Siksi, että sillä voi antaa äänimerkin takaa lähestyttäessä, ettei vaaratilannetta synny
d) Siksi, että sitä on kiva soitella ja hakea rytmejä ihan muuten vaan
e) Siksi, että sillä voi ajaessa pyytää tilaa ohitettavilta

Jos vastasit a ja b, otsasuonesi on vaarassa puhjeta pullistuksesta.
Jos vastasit d, sinulla on rytmi veressä ja asenne kohdallaan.
Jos vastasit c ja e, saat 10/10 pistettä. TADAA!

Hämeenlinnassa Kaupunkiuutisten mielipidesivuilla käydään tällä hekellä mielestäni täysin turhaa keskustelua polkupyörän soittokellon käyttämisestä. Osa kirjoittelevista jalankulkijoista on harvinaisen herkkänahkaista porukkaa (oma lajinsa kenties?):  ovat ärsyyntyneitä, kun heitä takaa lähestyvä pyöräilijä on rimpauttanut kelloa. What? Toinen porukka on osoittautunut totaalisen heikkohermoiseksi: "Henkensä kaupalla saa säikähtäneenä hypellä tie poskeen!" Siis?

Mikä on oikeasti polkupyörän pirikellon tehtävä? Näinkö kauas me olemme perusasioista ja maalaisjärjestä ajautuneet?

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Tosi silmukoitua

Tämän syyskuisen sunnuntain tunnelmissa kirjoittelen tänne kaksi silmukoitua runoa.

Laahaavin askelin
voima kertyy takaisin.
Rauhoitun aina,
kun alkaa sataa lunta.

Yksikään marraskuun päivä 
ei jäänyt mieleen.
Valo on irtisanottu.
Se harhailee Afrikan tasangoilla,
ei enää hymyile,
ei puhu kenellekään,
ei tarjoa lämmintä kättä.

Täällä sydänöiden maassa
muuta et voi!
Kapinoi!
Pimeys on ruoska ja kärsimys.
Sitä odottaa, että
näkisi selvästi,
erottaisi,
mikä ajatus on sinun,
mikä minun.












Olkihatun alta ei näe kurkiauraa

Aika, jolloin suru
lipui taivaalle kuin 
kevätjuhlapukuinen kurkiaura.
"Ylös ja mukaan", huikea joiku.

Aika, jolloin ahdistus
puristeli hellemmin kuin
kukaan elämässä
ja riisti kaiken.
Oli riisuutumisen aika.

Nyt ihminen velkoo saataviaan,
katsoo puiden läpi itseään,
odottaa, että elämä on raju antaessaan.
Ei kerrankin ottaisi.

Saapuivat
vastasyntynyt rakkaus
kompastellen, aukaisi umpeutuneet huokoset,
hiljainen hyvyys,
vastapuhjennut, valkoinen,
uteliaisuus, sen valo ja väri.
Tuli ilo olkihatussaan,
ojensi auringonkukkakimppua:
"Ota, miksi huolia talletat?"

Miksi itkisin?
Miksi pelkäisin?
Minulla on ihmisiä ikävä:
Iloisia, rakastavia, uteliaita, hyviä.

perjantai 13. syyskuuta 2013

Tosi myöhästyjän pantoum

"Myöhästyn tipan",
tekstiviesti kertoi.
Ajoi, ajoi, ajoi,
ohi risteyksen, kartasta läpi.

Tekstiviesti kertoi,
ei, hän ei tulisi!
Ohi risteyksen, kartasta läpi,
ulottumattomiin.

Ei, hän ei tulisi.
Mies, pettymyksestä mutkalla.
"Ulottumattomiin
hän liu'uttaa minut itseltään!"

Mies, pettymyksestä mutkalla,
ajoi, ajoi, ajoi.
"Hän liu'uttaa minut itseltään!"
Myöhästyn tipan!


torstai 12. syyskuuta 2013

Tosi oppimisympäristössä

Huh, mitkä kolme viimeisintä päivää! Olen opintojeni ansiosta päässyt tutustumaan kolmeen aivan mahtavaan oppimisympäristöön ja tavannut asialleen omistautuneita, innovatiivisia ja nuoriin luottavia ammatillisia opettajia. Tuota kohti!

Olin vaikuttunut tutustumiskäynneistä Treduun ja Tamk:n tietojenkäsittelyn koulutusohjelmaan Tampereella. Tredu on ammatillinen oppilaitos, joka on uusinut ja edelleen uusii tilojaan ja luo näin suurta campusta Hervantaan. Tilat ja välineistö olivat tarkoituksenmukaiset ja opettajien ote realistinen ja kannustava. Oleskelutiloihin on kiinnitetty huomiota, ne ovat värikkäät ja viihtyisät, jopa hauskasti toteutettu, kuten rekan nuppi "olohuoneena".

Tam:n tietojenkäsittelyssä on otettu käyttöön aivan uusi opintosuunnitelma, joka tuo koulutuksen lähelle työelämää. Jo viikkorakenteeltaan se luo mielikuvan työssä olemisesta ja opintojen edetessä reaaliprojektit yrityksistä valmentavat oikeisiin töihin. Tamk:n campus on itsessään valtava. Siellä opiskelee kaikkiaan noin 8000 opiskelijaa eri ammatteihin. Tilat ovat myös uudet ja sielläkin on panostettu viihtyvyyteen. Varsinkin Y-campuksen kirkkaanpunaiset istuinryhmät kutsuvat tiimiytymään syliinsä. Limenvihreät nojatuolit sekä värikkäät Fatboyt houkuttelevat ottamaan opetuksen ajaksi mukavan asennon. Kirjoittajat on huomioitu tuolipöydillä. Kahvi- ja ruokailulinjat ovat näinä opintopäivinä vetäneet hyvin, eikä kohtuuttomia jonoja ole päässyt syntymään. Toiminta on aktiivista ja ajanhengessä: työelämän nuoret onnistujat esittäytyivät (mukana mm. Elastinen) ja keväisin järjestetään pelimessut.

Tänään oli oman ammattini pääpaikalla Metropoliassa Helsingissä. Totesin, että kyllä on koulutus muuttunut 20 vuodessa. Fyysisesti toimintaterapian koulutusohjelma sijaitsee Kätilöopiston sairaalassa. Sain olla seuraamassa kolmannen lukukauden opiskelijoiden opetusta. He olivat aiemmin viikolla opiskelleet neurologista toimintaterapiaa, halvaantuneen käden ja neclect -oireesta kuntoutumista sekä terapeuttisia interventioita. Nyt opettaja esitti aivohalvauspotilasta ja kolmen ryhmän opiskelijat ohjasivat "kuntoutujaa" aiemmin tekemänsä suunnitelman mukaan. Mikä mahtava oppimiskokemus, peilaamismahdollisuus ja tilaisuus yhdistää opittua teoriatietoa suoraan käytäntöön. Ihailtavaa oli myös opettajan laittaminen itsensä likoon!

Täytyy todeta, että oma ammattini on kyllä melkoista arjen akrobatiaa! Niin moneen asiaan vaiva, vika tai haitta toimintakyvyssä vaikuttaa ja niin moneen asiaan voimme toimintaterapeutteina vaikuttaa! Ja millaisia oppimisympäristöjä maailma tarjoaakaan oppijalle. Meille toimintaterapeuteille mikä tahansa paikka on käännettävissä oppimisympäristöksi: kirjasto, kauppa, tori, rautatieasema, museo...

Näiden päivien jäljiltä oli niin täynnä informatiota, että oli pakottava tarve painella metsään. En ottanut sienikirjaa mukaan ja opetellut uusia lajikkeita! Poimin vain tuttuja ja turvallisia, aiemmin opittuja kantarelleja, tatteja ja kosteikkovahveroita. Pää tuulettui raikkaassa syyssäässä koiran kanssa huhtoessa. Nyt on raukea olo ja sauna kutsuu.

PS. Intoa piukassa jatkan tästä huomenna ryhmätyönä tehtävän posterin tekoon!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Tosi sottapyttyjä

Voi ihmisiä ja ihmisen penikoita! Aamukävelyllä koiran kanssa alkoi ottaa pattiin! Ai että mikä? Ihmisen roskat!

Aina jaksetaan keväisin jankuttaa koirankakkaläjistä. Ne sentään maatuvat. Vaan kuinka käy suklaapatukkapaperien (jotka eivät edes ole puhdasta paperia vaan muovitettuja), tupakka-askien, koirankakkapussien (NIIN juuri, sieltä löytyi paskaa paketissa siististi rusetilla suljetussa pussissa!!!). Edelliseltä roskalta ei tarvinnut kymmentä metriä kävellä, kun vastaan tuli jo seuraava. Posketonta!

Vaan olen tullut siihen johtopäätökseen, että luontopa on ryhtynyt vastaiskuun. Sen aseet ovat tuhat kertaa kauniimpia: jättibalsami, elämänlanka ja pujo! Ensin oli lupiini, jonka peittovoima ei ihan riitä. Jättibalsamilla on tehokkaampi lisääntymistapa ja se rehauttaa itsensä vallan upeaan kuntoon ja kukkii pitkään. Pujo yrittää epätoivoisesti pitää allergikot edes poissa tien varsia saastuttamasta.

GO luonto GO!

Ps. Houkuttelisiko roskis, jos se olisi näin korea?


tiistai 3. syyskuuta 2013

Tosi touhukasta

Facebook-kaveri päivitti tänään: "Aikainen mato linnulta karkaa". Juuri näin!

Olen nyt ollut kaksi päivää opintovapaalla ja herännyt normaaliin töihinmenoaikaan ennen seitsemää. Voi mitä mahtavia touhutunteja ne kotona ovatkaan.

Meillä on menossa huoneiden raivaus. Neito sai päähänsä haluta suuremman makuuhuoneen ja mitä sitä ei äiti lapsensa eteen tekisi: vaihdetaan huoneita! Hän sisustaa jo antaumuksella mieleisekseen entistä vanhempien makuuhuonetta, maali ja tela peräseinää varten on jo hankittu ja sunnuntaiksi on suunniteltu Ikean reissua. Vaatteita on kannettu ylös ja alas, jätesäkillinen kirppistavaraksikin. Hyvä siitä tulee, vaan hurja on homma!

Ja kun jotain paikkaa kotona somistaa, alkaa toinen kulma näyttää sotkuiselta ja nuhruiselta. Sitten harhautuu sinne korjailemaan paikkoja ja kohta on joka paikka täynnä myttyjä ja kasoja... Huoh! Siltä näyttää kotimme tällä hetkellä.

Sain kaiken huhtomisen ohessa käytyä koiran kanssa lenkillä, varattua itselleni ikäkausitarkastuksen työterveyteen sekä koiralle lääkärin rasvapatin tarkastukseen. Palaveerasin kirjallisuusterapiaohjaajakollegan kanssa ensi vuonna järjestettävästä koulutuksesta ja hain neidon koulusta. Hieman valokuvailua Kantolassa ja Vanajan linnalla. Kauppareissulla pistäydyin ex tempore Kantolan kammariin ja kas, minulla on huomisesta lähtien kirppispöytä. Ilta menikin sitten tavaroita hinnoitellen niin vauhdilla, että jäi ensimmäinen jumppakertakin käymättä. (en olisi kyllä jaksanutkaan!)

Taitaa kohta tulla uni. On olo, että on paiskittu hommia. TAitaa kirja kopsahtaa otsaan aika pian sänkyyn menon jälkeen. Ihana, raukea tyytyväisyys!

maanantai 2. syyskuuta 2013

Tosi varastettua runoutta

Perjantaina 30.8. 13 oli Hämeenlinnan taiteiden yö. Aloitin sen kirjastolta klo 15. Siellä julkaistiin Vanajaveden opiston Salinin Tuulan maanantain kirjoittajaryhmän antologia, lausuttiin runoja maailmalta ja keskusteltiin novellin kirjoittamisesta. Siellä myös runoiltiin itse.

Kun kirjoja rakastavalle ihmiselle iskee eteen kirjan ja sakset, tuntuu, etteivät ne mitenkään liity toisiinsa. Saksia nyt kirjaa!!! Aivan kammottava ajatus. Sitä pitkin sitten moneen otteeseen varmistella, että todellakinko, saako näitä leikellä?

Synnytin kaksi runoa.

KUIN LINTU LUOTTAA ILMAAN

Tämä maailma on vain viinitehdas,
auringon kasvoja,
pyörremyrsky.
Sekoittakaa malja!

Elämä on toiveita ja päättäväisyyttä.
Sinun on kaikki, mikä elämässä elää, Valon luoma.
Päivä päivältä arvailen,
mitä löydän?

Elämäsi antaa vastauksen: Aika on muuttunut.
Tämä päivä taivuttaa huomisen tahtoon,
toiset meluavat,
toiset ovat hurjia.
Ihmiset käyttävät ajan viiniä.

Elämä on lumoojatar.
Iloitse tielläsi.
Hämmennys on tiedon alku!

ja

OODI NAISELLE

Naisella on oikeus iloon ja ylpeyteen ja tyytyväisyyteen,
joka rikkoo kiven pinnan
voidakseen poistaa tarpeettoman sen sisältä.


Nainen uhmasi aikaa ja vaivoja,
yhdisti pahaiset arkiset tarpeet
yleviin sankaritekoihin.
Hän oli nähnyt ihmeenä
sinut, joka olit ennen vain tavallinen ihminen,
lapset, totta totisesti.
He itse tuovat rakkauden tuliaisinaan...
Nainen, jolla on lapsi, löytää maailmansa uudelleen.


Ei ole ikinä juolahtanut mieleenikään,
että maailman suurimmasta etuoikeudesta
pitäisi vielä saada palkintoja!


Lyökäämme siis rumpuja, toitottakaamme trumpetteja.
Kohottakaamme eläköönhuuto!


Valoisaa viikkoa ystävät ja kylänmiehet!