maanantai 11. heinäkuuta 2016

Tosi miljoonia ja miljardeja

Tämä on puhututtanut minua. Varsinkin nyt projektityössä kolmansista maista tulleiden todellinen hätä loikkaa silmille. Oion kantaväestön käsityksiä lempeällä otteella, kun niitä kohtaan: "Kyllä, varmasti on sellaisiakin pyrkijöitä, joilla ei ole humanitääristä avun tarvetta, mutta kuten vuoden vaihteessa huomasimme, heistä lähti suuri osa takaisin, kun olot eivät vastanneet odotuksia." "Tänne jäävät ne, jotka todella tarvitsevat apua, tai tulevat töihin tai avioituvat." "Suurin osa turvapaikanhakijoista haluaa ennemmin työllistyä kuin elää yhteiskunnan rahoilla." Eräskin turvapaikanhakijana Suomeen tullut henkilö sanoi minulle äskettäin, että hän haluaa mennä töihin ja maksaa takaisin siitä kaikesta hyvästä, mitä Suomi on hänelle mahdollistanut! Me tarvitsemme uutta työvoimaa ja maahanmuuttajissa on paljon potentiaalia ja taitoa.


Kulttuuri, josta pakolaisia tulee on usein hyvinkin erilainen kuin meidän nuori pohjoismainen meininkimme. Ilmastolliset olosuhteet jos nostaa keskiöön... öööö... Jos nyt oikein olosuhteisiin vedoten kärjistää, en minä lähtisi huvin vuoksi hakemaan uutta elämää Alaskasta, Grönlannista, Etelänavalta!


Usein jossain kohtaa keskustelua maahanmuuttoon, pakolaisiin, turvapaikanhakijoihin liittyen kuulee fraasin "laitettaisiin ensin oman maan asiat kuntoon!" Niinpä! Siinä sitä showta sitten riittääkin, jos vaikka aloittaa tuosta kansanterveysongelmasta nimeltä alkoholismi. On nimittäin semmonen koirankakan kokoinen läjä rahaa sen hoitoon verrattuna tuo maahanmuuttajuuteen satsattu. Että kuppia vai kotoutumista?


"Alkoholi on työikäisten suomalaisten miesten ja naisten merkittävin kuolinsyy, lisäksi alkoholi kaksinkertaistaa riskin päätyä työkyvyttömyyseläkkeelle. Siten alkoholin kustannuksia yhteiskunnalle voidaan laskea myös menetettyjen työvuosien perusteella. Työterveyslaitoksen pääjohtajan Harri Vainion mukaan alkoholin takia menetetään laskennallisesti vuosittain 3900 elinvuotta jokaista 100 000 asukasta kohden. Luku tarkoittaa sataa 40 vuoden työuraa vuodessa, jolloin bruttokansantulosta jää saamatta menetettyinä palkkoina ja palkkoihin liittyvinä kerrannaisvaikutuksina 14,5 miljardia euroa." http://www.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/alkoholin-haittakustannukset-kattaisivat-koko-kestavyysvajeen/3102644


"Suomen Perusta julkaisi raportin, jonka mukaan maahanmuutto maksaa julkiselle sektorille 700 miljoonaa euroa vuodessa. Se uutisoitiin laajasti ja allekirjoittaneellekin soitti muutama toimittaja sen tiimoilta. VATT:n medianäkyvyys tosin jäi maksimoimatta, kun en suostunut kommentoimaan selvitystä sitä ensin lukematta. Nyt kun se on luettu, osaan jotain sanoakin.

Samuli Salmisen kirjoittaman raportin vahvuus on sitä varten kerätty yksityiskohtainen yksilötason aineisto maahanmuuttajien maksamista veroista sekä heidän saamistaan tulonsiirroista ja käyttämistään julkisista palveluista. Välilliset verot on arvioitu bruttotulojen ja aikaisemman tutkimuskirjallisuuden perusteella. Selvitys koostuu lähes kokonaan tämän aineiston keskiarvojen ja jakaumatietojen raportoinnista. Laskelmien taustalla olevat oletukset kuvataan selkeästi ja erityisesti julkisten palveluiden käyttöä koskeva osa sisältää uutta tietoa." Matti Sarvimäki
erikoistutkija      http://www.vatt.fi/ajankohtaista/kolumnit/kolumni/news_1808_id/348


Ei muuta tällä kertaa!

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tosi teksti syntyy kivusta ja kitkasta

Kevät on ollut oman kirjoittamisen aikaa.

Tietoisesti otin omalle voimaantumiselle ja latautumiselle aikaa jo viime syksynä, kun en aloittanutkaan Viisas kynä -kurssiani opistolla. Olin ohjannut sitä syksystä -10 ja nyt tuli aika ladata akkuja ja kirjoittaa itse.

Kevään tapahtumat ja irtiotto entisestä ovat myös osaltaan tuottaneet tekstiä. Kirjoittaminen on aina ollut minulle keino jäsentää maailmaani, ajatuksiani ja tunteitani. Ja minä olen kirjoittanut, koska koen, ettei mitään hyvää uutta synny, ellei pengo kompostiaan ja poimi sieltä niitä auringonkukkia ja kurpitsoja.

Tähän postaukseen laitan luettavaksenne joitakin kevään ja alkukesän aikana syntyneitä runoja.


Paljaana tälle maailmalle
kuin maan uumenista suoristunut saniainen,
vähän vielä kumarassa
kastetta hiuksissa.

Kuin maan uumenista suoristunut saniainen
kelautuu valo maailmaani.
Kastetta hiuksissa
ihohuokoset huohottaen.

Kelautuu valo maailmaani,
kuten silloin, vuonna -88:
ihohuokoset huohottaen
otin askeleita itselleni.

Kuten silloin vuonna -88,
vähän vielä kumarassa
otin askeleita itselleni
paljaana tälle maailmalle.

Joskus olen ollut ensimmäinenkin nainen
     useammin toinen, kolmas, 
                      jopa neljännellä sijalla.

Minun edelleni on rynninyt työ,
tärkeämpi terveyttä ja rakkautta.

Olen synnyttänyt lapset,
jotka ovat kiilanneet väliimme.
     Siitä tarkoituksenmukaisuudesta nautin.

Mutta paheista pahimmalle häviäminen
     korpeaa rintaa.
Viinan viemää miestä en enää suostu rakastamaan!

On aika olla oman elämänsä ykkönen!

Tästä hetkestä minulle
on vain päiviä eri sisällöillä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
ei ole elämää viikonloppuja varten.

On vain päiviä eri sisällöillä,
korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem!
Ei ole elämää viikonloppuja varten.
On päiviä, minun päiviäni.

Korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem.
Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
On päiviä, minun päiviäni,
joihin mahdut myös sinä, halutessasi.

Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
joihin mahdut myös sinä halutessasi
tästä hetkestä minulle.

Nainen laiturin nokassa
jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti.
Katsoo aurinkoon
kaikesta huolimatta.

Jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti,
konttauksesta, rakkauden riipimä.
Kaikesta huolimatta
henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.

Konttauksesta, rakkauden riipimä
sielu ruhjeilla.
Henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.
Elämässä on täysi maku ja mausteet.

Sielu ruhjeilla
katsoo aurinkoon:
Elämässä on täysi maku ja mausteet.
Nainen laiturin nokassa.