torstai 30. lokakuuta 2014

Tosi uutta syyskuussa 2014

Hups! Aika kiitää sellaista vauhtia, että olin unohtanut vallan syyskuun uusien asioiden kirjailun. Korjataan asia lyhyellä raportilla ja kalenterin läpi kahluulla!

Syyskuu täyttyi varsin nopeasti alettuaan opinnoilla ja niihin liittyvillä hommilla: raportteja, ryhmätöitä, verkostoharjoittelun kirjaamista, opetusharjoittelun suunnitelmia ja palavereja. Ei ihan kamalasti ollut aikaa millekään uudelle. Tuli kuitenkin ihan uusi rooli: opeopiskelijana / opettajana ammattiopistolla!

Elämäni ensimmäistä kertaa vierailin Toscanan alueella Italiassa.

Siinä ne sitten taisivat olla :D Lyhyestä virsi kaunis ja vauhdilla askeltaen läpi lokakuun!



keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Tosi kätöstelyä

Joka ikinen syksy minut valtaa kätöstelyvimma. Usein se on ollut neuloosi (pakahduttava tarve neuloa puikoilla jotain, josta tulee usein hyvin epämääräistä, mutta prosessi onkin toimintaterapeutille tärkeintä, ei päämäärä). Välillä saan hirmuisia kortintekopuuskia. Korttipohjia askartelukaupasta, vanhoja tapettimalleja sisustuskaupasta ja teippejä, nauhoja ja tarroja sekä vanhoja aikakauslehtiä... Leikkelen lehdistä kauniit kuvat, joista inspiroidun. Sitten sommittelen niistä muun krääsän kanssa kokonaisuuksia. Siinä kuluu muutama ilta.

Nyt huomaan kuintenkin, että joulu tekee taas tuloaan ja on ollut ihanaa mellastaa styrox-pohjien kanssa. Teen kransseja napeista! Olen aivan hurahtanut!

Napeista ja väreistä olen aina pitänyt ja nyt tämä niiden sommitteleminen kranssin pintaan on toiminut meditatiivisena toimintana kaiken tieteellisen lukemisen ja kirjoittamisen päätteeksi. Päivät olen tehnyt kaikkea opintoihini liittyvää. Ne kun ovat loppusuoralla, enää vajaa 2 kk ja saan (toivottavasti) ammatilliset opettajaopintoni suoritettua.

Käsityöläiseksikin olisi ihan kiva ryhtyä, muttei sillä taida tällä vauhdilla hirveästi rikastua... Harrastellaan siis!








keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tosi myöhäisgolfia

Ihanat syksyn värit, joka puolella keltaista, punaista ja oranssia. Ilma on kevyen vilakkaa, 9 astetta lämmintä. Päällä ovat syksyn sään kestävät ulkoiluhousut, pitkähihainen urheilupaita ja windstopper. Jalkojen alla rahisevat kuivakat lehdet ja rusahtelevat tammenterhot. On lokakuun 14.päivä. Kävelen ystävättären kanssa tiiauspaikalle. En ole golfannut näin myöhään syksyllä yhtään missään. En ole golfannut näin paksuissa tamineissa koskaan.

Nämä kaksi viimeisintä 9-reikäistä kierrosta ovat olleet tämän kauden parhaat. Liekö syynä se, että sitä lähtee vähän niinkuin soitellen sotaan, "kattellaan kuinka lähtee". Ei siis lähde alentamaan tasoitustaan vaan nautiskelemaan luonnosta ja pelailusta. Ja kas, golfin syvin olemus on taidettu saavuttaa.

Vanhaa golfhenkeä tavoittelemassa Hugon
iki-ihanan tammen alla.
Tämä on jännä laji. Se on herättänyt minussa, antikilpailuhenkisessä ihmisessä, tarpeen kilpailla itseä ja aiempaa tulosta vastaan. Ihan liian harvoin tavoitan tällaista rentoa nautiskelevaa zeniläistä etenemistä. Mutta nyt tiedän, mitä lähden ensi keväänä tavoittelemaan.

keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Tosi Toscanaa II

Tunnelmia ja kuvia Santa Brigidasta, Castello del Trebbiosta 20.-27.9.14

Viikko Toscanan auringon alla linnamaisemissa keskellä viiniköynnöksiä ja oliivipuita.

Tämä ihana miljöö löytyi ystävän kautta. Hän työskentelee matkailualalla ja yhytti meidät ja suomalaisen Italiassa työskentelevän agentin.

www.vinoturismo.it

Matkassa meitä oli 18 henkeä. Matkan syy mieheni 50-vuotispäivät. Kun ihminen ei halua pönötysjuhlia, hän järjestää itsensä maailmalle!

Castello del Trebbio on vanha linna, jo 1100-luvulla ensikivensä saanut. Tällä hetkellä sitä ylläpitää perhe, jossa on 5 jäsentä. He myös asuttavat 35-huoneista linnaa. Alakerrassa ovat esittelytilat, joiden sisustukseen ja kunnostamiseen on käytetty suunnaton määrä resursseja. Pääsimme käymään linnassa viinin maistelun yhteydessä.

Varsinaiset asuintilat sijaistevat ylemmissä kerroksissa ja niihin ei ollut turisteilla asiaa.

Linnassa on mahtava viinikellari. Siellä on vanhoja viinin valmistukseen liittyviä työkaluja ja tynnyreitä, mutta myös uudet viinin käymistynnyrit. Saimme asiantuntevaa tietoa sekä viinin että oliiviöljyn valmistamisesta.
Liki kaksituntinen esittelykierros huipentui neljän viinin (1 valkoviini, 2 punaista ja 1 jälkiruokaviini), juustojen, leipien, kinkun ja keksin maisteluun. Viiniä pyöriteltiin laseissa, katseltiin, haisteltiin, maisteltiin ja arvuuteltiin, mitä kaikkia aromeja nestemäisessä herkussa piilee.

 Mihin vain katsoitkaan, avautui näkökenttääsi kauniita rustiikkisia yksityiskohtia ja erilaisia tuoksuja kosteasta kellarista ja suuressa takassa poltetuista tukeista täyteläiseen punaviiniin.

Reitti villaltamme linnalle oli noin 300 metriä ja sitä reunustivat oliivi-, päärynä- ja sharonpuut sekä viiniköynnökset.

Olimme majoittuneet kahteen taloon: Villa Fantignanoon ja pienempään juuri remontoituun villaan. Fantignanossa on 7 makuuhuonetta kylpyhuoneineen, yhteinen keittiö, eteistilat, viinikellari ja terassi. Huoneiden sisustukset olivat rustiikkisia: tummaa puuta, punostuoleja, kukkakuoseja, metallisänkyjä... Aamulla kylpyhuoneen seinältä saattoi tuijottaa pikkuinen gekko tai jalan alta paeta sisilisko.


Villan pihapiirissä sijaitsee toinen talo, jossa asuu yksi linnan työntekijöistä ja toisessa päässä on wifi -tila tietokoneen käyttäjille. Pihalla on 10 metriä pitkä uima-allas ja aurinkotuoleja. Sää suosi meitä. Edellisellä viikolla oli alueella ollut rankkasateita, nyt aurinko näyttäytyi joka päivä ja lämpötila nousi jopa 30 asteeseen.

Kävin aamu-uinneilla viitenä päivänä. Vesi ehti yön aikana viilentyä alle 20 asteen, mutta sinne oli mentävä. Luppopäivinä makoilimme aurinkotuoleissa ja lueskelimme kuka mitäkin.
Päivän porotuksen jälkeen vesi oli jo lämpimämpää pulahdella ja viilentää auringon polttamaa nahkaa.


Keräsimme viikon alussa yhteisen ruokakassan, josta ostimme aamupala- ja lounastarvikkeet. Melkein jokainen osallistui vuorollaan jonkun aterian valmistukseen ja kaupassa asiointiin. Käytössämme meillä oli 2 henkilöautoa ja 9 hengen pikkubussi. Päivän toisen aterian kävimme syömässä kuka missäkin: osa golfkentältä palatessa lähikylässä, yhdessä linnan ravintolalla, Firenzen retkellä...

Viinikellari sai nimen "panic room". Siellä oli linnan viinejä sekä lista, johon tuli merkitä ne, jotka oli nauttinut. Aika kätevää! Tosin viinin ostaminen paikallisesta marketista oli 3 kertaa edullisempaa.

Tietenkin maistelimme paikallisia herkkuja: Pecorino -juustoa, oliiveja, oliiviöljyä ja bruchettaa, balsamicoa, ilmakuivattuja kinkkuja, papuja, mahtavia pihvitomaatteja, raakamakkaroita, pestoa ja pastaa.

Oman hauskan lisänsä aamutoimiin toi pressokeitin, jonka käyttöön kokemattomia koulutettiin. Hyväähän se oli, mutta aika homma kolmella keittimellä aamukahvit noin 15 henkilölle... kaasuliedellä!

Ja kun porukkaa on noin paljon, on taivaallista, että huoneistossa on astianpesukone!

Kun aikaisin heräsi (klo 8), ehti  nähdä upean aamu-usvan ja kuulla metsästyksen ääniä. Alueella oli alkanut metsästysaika. Koirat haukkuivat ja juoksivat talon ohitse. Ajoittain rinteillä kajahtelivat aseiden äänet.

Jos taas myöhään valvoi, saattoi ihailla taivaan punertuvaa sävyä ja arvuutella pilvien muotoja. Ohitse lennähtelivät lepakot ja taustalla suorastaan kiljuivat kaskaat. Näimme liikkuessamme myös villisian ja kauriita.

Kaunista, niin Toscanaa. Vielä muutamia kuvia maistiaisiksi. Kerron vielä tuonnempana retkistämme.