Ihanat syksyn värit, joka puolella keltaista, punaista ja oranssia. Ilma on kevyen vilakkaa, 9 astetta lämmintä. Päällä ovat syksyn sään kestävät ulkoiluhousut, pitkähihainen urheilupaita ja windstopper. Jalkojen alla rahisevat kuivakat lehdet ja rusahtelevat tammenterhot. On lokakuun 14.päivä. Kävelen ystävättären kanssa tiiauspaikalle. En ole golfannut näin myöhään syksyllä yhtään missään. En ole golfannut näin paksuissa tamineissa koskaan.
Nämä kaksi viimeisintä 9-reikäistä kierrosta ovat olleet tämän kauden parhaat. Liekö syynä se, että sitä lähtee vähän niinkuin soitellen sotaan, "kattellaan kuinka lähtee". Ei siis lähde alentamaan tasoitustaan vaan nautiskelemaan luonnosta ja pelailusta. Ja kas, golfin syvin olemus on taidettu saavuttaa.
 |
Vanhaa golfhenkeä tavoittelemassa Hugon
iki-ihanan tammen alla. |
Tämä on jännä laji. Se on herättänyt minussa, antikilpailuhenkisessä ihmisessä, tarpeen kilpailla itseä ja aiempaa tulosta vastaan. Ihan liian harvoin tavoitan tällaista rentoa nautiskelevaa zeniläistä etenemistä. Mutta nyt tiedän, mitä lähden ensi keväänä tavoittelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti