keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Tosi pakkotaitoja

Hämeenlinnan Kaupunkiuutisten mielipidepalsta sai minut suivaantumaan tänä aamuna.
Äreä kaupunkilainen oli ottanut kantaa ruotsinkielen opetukseen. No, pakkoruotsistahan siinä taas puhuttiin.
Kun itse on alun perin Itä-Suomesta, kiertänyt pääkaupunkiseudun kautta Hämeeseen ja matkaillut ympäri Suomea, voi todeta, että jo Suomen sisällä kielitaitoa tarvitaan (jossain päin olisi sanakirjakin paikallaan). Minun on vaikeaa ymmärtää hapannaamaista suhtautumista juuri nimenomaan ruotsia kohtaan. Tulevatko pahat aatokset vieläkin niinkin kaukaa kuin 1800-luvun alkupuolelta? Suomi vapautui Ruotsin vallan alta 1809... Eikö olisi jo aika antaa olla?
Mielipiteen kirjoittaja kirjoitti, että "eikö meitä ole jo tarpeeksi nöyryytetty pakkoruotsilla?" Mitenköhän se on tapahtunut, se nöyryytys? Jotkut meistä voisivat olla sitä mieltä, että heitä on nöyryytetty pakkomusiikilla, pakkoliikunnalla, pakkohistorialla ja pakkomatematiikalla, pakkouskonnosta puhumattakaan!

Valtion virkoihin ja joidenkin kaupunkien toimiin haettaessa on oltava osoittaa riittävä ruotsinkielen taito, jotta on edes pätevä hakija.

Sitäkään en ymmärrä, että mitä haittaa kielitaidosta on? Eikö kaikki kielitaito ole hyväksi? Jos Suomessa meillä on näin erinomainen mahdollisuus saada kielikoulutusta ilmaiseksi peruskoulussa, niin miksei sitä otettaisi vastaan?

Ja Suomi on virallisestikin kaksikielinen maa. Vaikkakin itse asiassa olemme ainakin nelikielinen maa. Meillä puhutaan suomen ja ruotsin lisäksi saamea ja viittomakieltä. Lisäksi meillä on vähenevä määrä romanikieltä kotikielenään puhuvia, mutta enenevä väestö venäjänkielisiä, englantia, daria tai persiaa puhuvia. Miksi siis juuri ruotsi olisi se pahin kirosana? Vai olisiko sitten pakkovenäjä parempi vaihtoehto?

Oi asenteita, oi. Näinkö metsittynyttä porukkaa maassamme kasvaa? Eikö jo olisi aika kavuta 2010-luvulle ja kansainvälistyä! 

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Tosi runo

Olen kuullut puolenpäivän kellot Tallinnassa,
Big Benin kolmen lyönnit,
laskenut äänekkäät sekunnit lentokentillä.
Sinussa löydän mykän kohdan.

Olen nähnyt Boeingin siivillä auringon ensisäteet,
Borghesen kukkulalla Rooman auringonlaskun,
lumimyrskyn nousun Unterägerissä.
Vain sinun kasvoiltasi
en osaa lukea nousuja, laskuja.

Siksikö nämä yhteiset vuodet?
Jotta oppisin.

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Tosi sananparsia Tosi elämässä

Ruåttalaiset vetävät viisunsa duurissa, korkealta ja kovaa, eivätkä välttämättä edes nuotilleen! Suomalaista kansan luonnetta taas on sanottu mollivoittoiseksi. (Viikonloppuisä... Ihmisen ikävä toisen luo... Aavan meren tuolla puolen....) Enkä ihmettele! Lukekaapa vaikka vain muutama vanha sananlasku niin käy selväksi, miten varovaisiksi ja pessimistisiksi meidät on kasvatettu.

Mies se tulee räkänokastakin vaan ei tyhjän naurajasta.
(Pidä kuule ilo vaan ihan sisälläsi äläkä ollenkaan ala sitä ulospäin viljelemään.)

Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla.
(Olet ihan nyt vaan tyytyväinen siihen mitä on, etkä tavoittele mitään parempaa.)

Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa.
(Sama kuin edellä. Nöyryys se miehen tiellä pitää.)

Ovatko nämä sananlaskujen kyseenalaiset viisaudet pesiytyneet niin syvälle meihin suomalaisiin, että ennemmin ajattelemme asioita negatiivisten kuin positiivisten linssien läpi?

Kävi nimittäin niin tässä yhtenä päivänä, että Fb-kaverini, joka asuu maalla, päivitti sivuilleen linkin lehtiartikkelista: "Joka kymmenes katuu maalle muuttoa!" Voi herramanjee! Pitikö tuokin nyt noin ilmaista? Hei, yhdeksän kymmenestä ei kadu! Otsikko olisi voinut olla "Yhdeksän kymmenestä on tyytyväisiä maalle muuttoon!"

Meitä on täällä pohjolassa hellinyt uskomaton lämpöaalto, kun Keski-Eurooppa on kylpenyt (lue: kahlannut) kesäsateessa. Se on hyvä, että varoitellaan ihmisiä lämmön vaaroista. Tietenkin, tulee juoda normaalia enemmän ja olla altistumatta liialliselle auringon säteilylle. Terveys ennen kaikkea! Mutta missä ovat kehoitukset: "Nauttikaa hyvät ihmiset!" ?

Päätän tämän täältä tähän... Ameriikkalaisen laulun kertosäkeeseen: Life is life, la laa laa la la!