Äreä kaupunkilainen oli ottanut kantaa ruotsinkielen opetukseen. No, pakkoruotsistahan siinä taas puhuttiin.
Kun itse on alun perin Itä-Suomesta, kiertänyt pääkaupunkiseudun kautta Hämeeseen ja matkaillut ympäri Suomea, voi todeta, että jo Suomen sisällä kielitaitoa tarvitaan (jossain päin olisi sanakirjakin paikallaan). Minun on vaikeaa ymmärtää hapannaamaista suhtautumista juuri nimenomaan ruotsia kohtaan. Tulevatko pahat aatokset vieläkin niinkin kaukaa kuin 1800-luvun alkupuolelta? Suomi vapautui Ruotsin vallan alta 1809... Eikö olisi jo aika antaa olla?
Mielipiteen kirjoittaja kirjoitti, että "eikö meitä ole jo tarpeeksi nöyryytetty pakkoruotsilla?" Mitenköhän se on tapahtunut, se nöyryytys? Jotkut meistä voisivat olla sitä mieltä, että heitä on nöyryytetty pakkomusiikilla, pakkoliikunnalla, pakkohistorialla ja pakkomatematiikalla, pakkouskonnosta puhumattakaan!
Valtion virkoihin ja joidenkin kaupunkien toimiin haettaessa on oltava osoittaa riittävä ruotsinkielen taito, jotta on edes pätevä hakija.
Sitäkään en ymmärrä, että mitä haittaa kielitaidosta on? Eikö kaikki kielitaito ole hyväksi? Jos Suomessa meillä on näin erinomainen mahdollisuus saada kielikoulutusta ilmaiseksi peruskoulussa, niin miksei sitä otettaisi vastaan?
Ja Suomi on virallisestikin kaksikielinen maa. Vaikkakin itse asiassa olemme ainakin nelikielinen maa. Meillä puhutaan suomen ja ruotsin lisäksi saamea ja viittomakieltä. Lisäksi meillä on vähenevä määrä romanikieltä kotikielenään puhuvia, mutta enenevä väestö venäjänkielisiä, englantia, daria tai persiaa puhuvia. Miksi siis juuri ruotsi olisi se pahin kirosana? Vai olisiko sitten pakkovenäjä parempi vaihtoehto?
Oi asenteita, oi. Näinkö metsittynyttä porukkaa maassamme kasvaa? Eikö jo olisi aika kavuta 2010-luvulle ja kansainvälistyä!
