Viimeinen kuukausi tätä vuotta. Viimeiset uudet asiat.
Kävin ensimmäistä kertaa Helsingin Hard Rock Cafessa ystävättäreni Minnan ja tyttäreni Venlan kanssa. Meillä oli joululahjavaihtajaiset ja rupattelutuokio siellä 5.12. Joulun odotukseen liittyi myös toinen kuukauden uusi asia: monikultuurinen joulujuhla Kumppanuustalossa. Monikielinen tanssi, nauru, puhe ja laulu raikuivat! Ihanaa!
Aloitin uuden asian työsaralla. Sain vapaaehtoistyön porukan voimauttavan työnohjauksellisen ryhmän ohjattavakseni. Ensimmäinen tapaaminen oli joulukuussa ja loput 6 alkuvuoden 2015 puolella. Iloitsen tästä (-kin) kovasti.
Suurin uusi asia on ehdottomasti se, että nyt voin kutsua itseäni ammatilliseksi opettajaksi. Valmistuin Tampereelta 17.12. railakkaiden juhlien ryydittämänä (ja ryydyttämänä). Niin sitten puolitoistavuotinen opintovapaa päättyi ja siirryin vuosilomalle toimestani. 2.1. 2015 alkaa aivan erilainen rytmi arjessa, kun palaan sairaalalle toimintaterapiaan.
Nähdään ja kuullaan ensi vuonna! Oikein onnellista ja mieleenpainuvaa uutta vuotta 2015!
tiistai 30. joulukuuta 2014
keskiviikko 24. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 24/2014
Hyvää jouluaattoa!
"Piparin tuoksua,
tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta,
salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?
Joulu kuuluu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle..."
Viimeisestä kalenteriluukusta pompsahtavat aikuisen naisen leikkimieliset hapsukengät. Kirpputorilöytö myöskin! Näillä kävellään lyhyillä askelilla, ei juoksennella tonttujen tapaan.
Liukastellaan kohti vaihtuvaa vuotta! Haleja ihan jokaiselle! <3
"Piparin tuoksua,
tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta,
salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?
Joulu kuuluu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle..."
Viimeisestä kalenteriluukusta pompsahtavat aikuisen naisen leikkimieliset hapsukengät. Kirpputorilöytö myöskin! Näillä kävellään lyhyillä askelilla, ei juoksennella tonttujen tapaan.
Liukastellaan kohti vaihtuvaa vuotta! Haleja ihan jokaiselle! <3
tiistai 23. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 23/2014
"Anna tytölle oikeat kengät ja hän voi valloittaa maailman!"
Marilyn Monroe
maanantai 22. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 22/2014
Menneisyyden muistoja ja historian havinaa.
Olen kirjoitusharjoituksissa käyttänyt sytykkeenä myös näitä pikkuisia tossuja. Sain ne isältäni Pariisin tuliaisina noin vuonna 1970. Löysin äitini arkistoista pari kuvaa itsestäni nuo tossut jaloissani. Niillä on siis todellakin kävelty, ei pelkät koristeet.
Olen tosi iloinen, että olen onnistunut säilyttämään lapsuuden kenkäni. Niissä on jotain hyvin nostalgista ja lämmintä. Joku päivä vielä teen vitriinitaulun ja laitan siihen näiden kenkieni lisäksi vanhan muovisen lehmän ja kenties yksisilmäisen vauvana saamani nallen.
Olen kirjoitusharjoituksissa käyttänyt sytykkeenä myös näitä pikkuisia tossuja. Sain ne isältäni Pariisin tuliaisina noin vuonna 1970. Löysin äitini arkistoista pari kuvaa itsestäni nuo tossut jaloissani. Niillä on siis todellakin kävelty, ei pelkät koristeet.
Olen tosi iloinen, että olen onnistunut säilyttämään lapsuuden kenkäni. Niissä on jotain hyvin nostalgista ja lämmintä. Joku päivä vielä teen vitriinitaulun ja laitan siihen näiden kenkieni lisäksi vanhan muovisen lehmän ja kenties yksisilmäisen vauvana saamani nallen.
sunnuntai 21. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 21/2014
Reinot! Reiskat! Ainoat kalenterin kengät, jotka eivät ole alun perin omat. Nämä ovat poikani, mutta jo hänelle liian pienet, joten mamma hiippailee näillä ulos ja sisään. Ne palvelevat välillä kotiovi - postilaatikko tai roskis sekä kotiovi - autotalli. Joskus ne jalassa käyn kuljettamassa nuorisoa kavereilleen tai harrastuksiinsa.
Reinot tulivat suureen suosioon Ville Valon myötä. Nuoret alppihiihtolupaukset Suomen Lapin rinteillä pukivat suorituksensa jälkeen mukavat Reinot jalkoihinsa piukkojen laskettelumonojen vastapainoksi. Niillä mentiin syömään, kämpille ja palkintopallille. Ties vaikka mennään edelleen! Oma poikani lopetti kisaamisen nelisen vuotta sitten, joten olen pudonnut siitä muodista.
lauantai 20. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 20/2014
Tolppakorot! Huikea sellaiset!
Kun näin nämä poposet Seppälässä, en vaan päässyt niiden ohi, yli enkä ympäri. Oli loppukesä 2010. Ehkä niiden viehätys piili siinä, että muistan äidilläni olleen 80-luvulla miltei samanlaiset, mutta mustalla korolla. Pidin niistä kengistä valtavasti.
Korkki materiaalina on viehättänyt minua. Näissä on paksu platform ja iso tolppakanta. Kohtalaisen tanakat jalkaan ja jonkun aikaa niillä jaksaa keekoillakin. Reaalikorkoa jäänee noin 6 cm.
Olen viettänyt nämä jalassa yhdet pikkujoulut. Hassulta kieltämättä taisin näyttää silloin, kun hoipuin näillä Vanajaveden opiston opettajiena syyskokoukseen. Ei ihan ensimmäisenä ope-kengät.
Kun näin nämä poposet Seppälässä, en vaan päässyt niiden ohi, yli enkä ympäri. Oli loppukesä 2010. Ehkä niiden viehätys piili siinä, että muistan äidilläni olleen 80-luvulla miltei samanlaiset, mutta mustalla korolla. Pidin niistä kengistä valtavasti.
Korkki materiaalina on viehättänyt minua. Näissä on paksu platform ja iso tolppakanta. Kohtalaisen tanakat jalkaan ja jonkun aikaa niillä jaksaa keekoillakin. Reaalikorkoa jäänee noin 6 cm.
perjantai 19. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 19/2014
Vaihteeksi hieman isommat kengät kalenteriluukussa.
Nahkaiset perussaapikkaat. Kirpputorilöydöt myöskin, olisiko ollut 6 e. Nahka oli jo ostohetkellä mukavasti pehmennyt ja tarvitsi vain mehiläisvahan pintaansa. En tiedä kenkien alkuperää tai vuosilukua, koska ne on valmistettu. Silloin on kuitenkin osattu tehdä kestäviä ja käytännöllisiä jalkineita.
Näillä ei ole sen kummempaa tarinaa takanaan, mutta useita käveltyjä ja autoiltuja kilometrejä kyllä!
Nahkaiset perussaapikkaat. Kirpputorilöydöt myöskin, olisiko ollut 6 e. Nahka oli jo ostohetkellä mukavasti pehmennyt ja tarvitsi vain mehiläisvahan pintaansa. En tiedä kenkien alkuperää tai vuosilukua, koska ne on valmistettu. Silloin on kuitenkin osattu tehdä kestäviä ja käytännöllisiä jalkineita.
Näillä ei ole sen kummempaa tarinaa takanaan, mutta useita käveltyjä ja autoiltuja kilometrejä kyllä!
torstai 18. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 18/2014
Mustat pikkukengät ovat aina käytänöllinen vaihtoehto. Luxury -kengät löytyivät taas jostain kirpputorilta muutaman euron hintaan. Näissä kengissä on tukeva kymmensenttinen korko ja reilun nilkkanyörit (saavat nilkat näyttämään siroilta...).
Näissä kengissä on mukavaa vanhan ajan havinaa. Olen pitänyt niitä joissain juhlissa kynähameen ja kauluksellisen pikkupaidan kanssa. Näillä jaksaa seistä melkoisen kauan. Sietävät siis myös pönötysjuhlia.
PS. Carpe Diem... Opettelua läpi elämän.
keskiviikko 17. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 17/2014
Miten olenkaan tänä syksynä ja talvena kaivannut lattaritanssia!!! Opiskelut ottivat kaiken ajan kuluneesta syksystä, ja omille harrastuksille ei juurikaan jäänyt aikaa. Ahneuksissani meinasin ottaa soolosalsan VOP:lta, mutta tulin järkiini ja tyydyin koiralenkkeihin liikunnan suhteen.
Olen tanssinut latinoita jossain muodossa vuodesta 2003. Tällä aikaa on tullut hankittua kolmet tanssikengät. Ensin ostin tanssilenkkarit, sitten säämiskäpohjaisen avokasmallin ja viimeiseksi umpinaiset sirot nauhalliset kengät. Miksikö niin monet? Joillain saleilla lattia on niin liukas, ettei siellä voi tanssia sääämisköpohjilla. Silloin kumipohjat ovat ainoa turvallinen vaihtoehto minulle. Tällä tarkoitan sitä, että kun polvesta on operoitu ligamentit (polvilumpion jänne, eturistiside ja kierukka), on pakko yrittää pitää tanssi stabiilina, ettei lisää vaurioita synny.
Tanssista nautin! Se on mielestäni kuntoilumuodoista tehokkain ja hauskin. Keväällä aion löytää ryhmän ja sitten tanssin apinan raivolla kaikki turhaumani pois!
Olen tanssinut latinoita jossain muodossa vuodesta 2003. Tällä aikaa on tullut hankittua kolmet tanssikengät. Ensin ostin tanssilenkkarit, sitten säämiskäpohjaisen avokasmallin ja viimeiseksi umpinaiset sirot nauhalliset kengät. Miksikö niin monet? Joillain saleilla lattia on niin liukas, ettei siellä voi tanssia sääämisköpohjilla. Silloin kumipohjat ovat ainoa turvallinen vaihtoehto minulle. Tällä tarkoitan sitä, että kun polvesta on operoitu ligamentit (polvilumpion jänne, eturistiside ja kierukka), on pakko yrittää pitää tanssi stabiilina, ettei lisää vaurioita synny.
Tanssista nautin! Se on mielestäni kuntoilumuodoista tehokkain ja hauskin. Keväällä aion löytää ryhmän ja sitten tanssin apinan raivolla kaikki turhaumani pois!
tiistai 16. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 16/2014
Väriä arkeen! Kirppislöytö muutaman vuoden takaa parilla eurolla.
Turkoosin vihreä nahkainen pitsileikattu avokas. Olisinkohan oikeasti kerran pitänyt jalassa!!! Sellainen ostos, että kaunis katsoa ja hypistellä, mutta harvoin jalkaan sujautettava.
Nämäkin "löytyivät" eteisen kaappeja tyhjennettäessä purkua ja uusien kaappien tuloa varten. Ihan nolottaa tunnustaa, että suusta pääsi "ai mul on nääkin!"
Turkoosin vihreä nahkainen pitsileikattu avokas. Olisinkohan oikeasti kerran pitänyt jalassa!!! Sellainen ostos, että kaunis katsoa ja hypistellä, mutta harvoin jalkaan sujautettava.
Nämäkin "löytyivät" eteisen kaappeja tyhjennettäessä purkua ja uusien kaappien tuloa varten. Ihan nolottaa tunnustaa, että suusta pääsi "ai mul on nääkin!"
maanantai 15. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 15/2014
Kesäkuun alku v-13. Lahti. Olen kuskina lukionsa juuri päättäneelle pojalleni. Hän on menossa tietotekniikan pääsykokeisiin Lahden ammattikorkeakouluun.
Kokeen on määrä kestää iltapäivään saakka, joten minulla on aikaa lumpustella pitkin Lahden katuja ja kauppoja. Olen jo etukäteen ottanut selville kaupungin kirpputorien osoitteet.
Näen nämä Marimekon kangaskengät erään kirppiksen ikkunassa. Koko 37. Kokeilemaan. Hintaa 8 e. Nämä otan!
Marimekkosissa on mukavat kiilakorot luonnon materiaalia, niintä tai jotain vastaavaa. Eivät ihan kamalasti tykkää kosteasta. Olen kävellyt näillä paljon parina kesänä. Sillä seurauksella, että pohjat ovat hieman painuneet jo kasaan, sadekelit ovat tummentaneet pohjan reunaa ja materiaali repsottaa. Olen aina siistinyt suurimmat roikaleet saksilla pois ja taas mennään. Niillä on myös tanssittu yökerhossa ja ne jalassa on kuunneltu Loiria Wanaja festivaalien nurmikolla (sateessa). Viime kesänä toinen nyöreistä napsahti poikki. Nyt siinä on solmu, kunnes löydän uudet nyörit (lue: saan hankittua).
sunnuntai 14. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 14/2014
3. adventtisunnuntai! Kynttilöitä, lämmintä mieltä ja mielenrauhaa. Laskeutumista kohti joulua!
Palaamme jälleen kirpputorilöytöihin. Alun perin olen ostanut nämä nahkaiset, mistä lie tuodut, töppöset kirjoittajaryhmien ohjaamista varten. En siksi, että pitäisin niitä jalassa ohjatessani vaan sytykkeeksi tunneille. Löysin nämä kirpputorilta parilla eurolla.
Käytän sytykkeinä siis erilaisia kenkiä: "Katso kenkiä, mihin ne sinua vievät? Kirjoita siitä." Mukanani on aina pareista vain toinen. Siinä kävi sitten niin, että jossain vaiheessa tämän parin toinen otti ja katosi. Veti kai herneen nenään, kun ei päässyt maailmalle parinsa kanssa. Hiljattain löysin sen kellariin vievien portaiden alta. Siellä se yski pölyn keskellä. Puhdistin sen ja sujautin jalkaani. Huomasinkin, miten mukavat nämä ovat sisäkenkinä. Ja niin ne tulivat kotitöppösiksi!
Palaamme jälleen kirpputorilöytöihin. Alun perin olen ostanut nämä nahkaiset, mistä lie tuodut, töppöset kirjoittajaryhmien ohjaamista varten. En siksi, että pitäisin niitä jalassa ohjatessani vaan sytykkeeksi tunneille. Löysin nämä kirpputorilta parilla eurolla.
Käytän sytykkeinä siis erilaisia kenkiä: "Katso kenkiä, mihin ne sinua vievät? Kirjoita siitä." Mukanani on aina pareista vain toinen. Siinä kävi sitten niin, että jossain vaiheessa tämän parin toinen otti ja katosi. Veti kai herneen nenään, kun ei päässyt maailmalle parinsa kanssa. Hiljattain löysin sen kellariin vievien portaiden alta. Siellä se yski pölyn keskellä. Puhdistin sen ja sujautin jalkaani. Huomasinkin, miten mukavat nämä ovat sisäkenkinä. Ja niin ne tulivat kotitöppösiksi!
lauantai 13. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 13/2014
Hämeenlinnassa on ihana pieni vaatekauppa Vaatekammari. Olen löytänyt sieltä alerekistä mukavia vaatteita ja sitten kerran nämä kengät. Pahus vaan, ei ollut alerekki!!!
Nämä Calonit kuuluvat puukenkäsarjaani. Puukengät ovat jotain, mitä en juurikaan voi ohittaa... Jos joku tietää tällaiseen syndroomaan syyn, kertokoon!
Vetskat on takana. Aluksi suhtauduin varauksella niihin ja kuvittelin saavani julmetut rakot molempien akillesjänteiden alkuun. Väärässä olin. Ollakseen taipumattomat pohjat, näillä on tosi hyvä kävellä ja kantaakin mukavasti tällaiselle pygmille!
Kun kopsuttelee näillä, ei paikalle voi saapua salaa. Opetan Hanna-kollegani kanssa Perheniemen opistossa kirjallisuusterapiaa, ja lokakuun viimeisenä viikonloppuna olin liikkeellä siellä näillä popoilla. Hannalla ei ollut vaikeuksia kuulla, koska saavun kohti luokkaa tai majoitustiloja!
Nämä Calonit kuuluvat puukenkäsarjaani. Puukengät ovat jotain, mitä en juurikaan voi ohittaa... Jos joku tietää tällaiseen syndroomaan syyn, kertokoon!
Vetskat on takana. Aluksi suhtauduin varauksella niihin ja kuvittelin saavani julmetut rakot molempien akillesjänteiden alkuun. Väärässä olin. Ollakseen taipumattomat pohjat, näillä on tosi hyvä kävellä ja kantaakin mukavasti tällaiselle pygmille!
Kun kopsuttelee näillä, ei paikalle voi saapua salaa. Opetan Hanna-kollegani kanssa Perheniemen opistossa kirjallisuusterapiaa, ja lokakuun viimeisenä viikonloppuna olin liikkeellä siellä näillä popoilla. Hannalla ei ollut vaikeuksia kuulla, koska saavun kohti luokkaa tai majoitustiloja!
perjantai 12. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 12/2014
Iiiiiiiiiiiiikh!!!! Kuuluu huutaa nyt näiden kenkien kohdalla. Ne on tilattu Zalandosta. Lankesin Facebookin mainontaan...
Kun jalkaholvi laskeutuu (iän sekä painon nousun myötä), ihminen kaipaa jalkoihinsa ennen kaikkea mukavia jalkineita. Omat skottinilkkurini ovat niin ihanat, että kaipasin rinnalle saman tyyppisiä, eri värisiä. Ja kas, miksei samalla siis nelivärisiä?!
Tilasin nämä syyskuun alussa ja niistä on tulllut ihan luottokengät. Molemmin puolin vartta on vetoketjut. Nopeasti sujahtavat jalkoihin, ovat jaloissa tanakat eivätkä purista mistään. Sen verran on reilu kolmekasi, että sisään menee paksumpikin sukka kelien kylmetessä.
Kuvassa näkyvän sateenvarjon sain ihanalta kollegaystävältäni Annelta. Hän taiteilee vanhojen pitsiliinojen ja automaalien avulla uniikkeja sontikoita.
torstai 11. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 11/2014
Tuttu näky meidän eteisessä keväältä, kesältä ja syksyltä. Opintovapaalainen on ronttostellut keltaisissa Hai-kumppareissaan postilaatikolle ja takaisin, toimari tullut työkenkineen kotiin. Molempien kengät jääneet niille sijoilleen!
Kun Hai-saappaat tulivat uudelleen markkinoille, olin hurmaantunut niiden värimaailmaan. KUMISAAPAS VOI OLLA KAUNIS, VÄRIKÄS JA ILOINEN!
Tuona keltaisena kesänä 2013 halusin juurikin keltaiset Hait! Ne löytyivät CM:n tarjouksesta.
Pihalla. Sienimetsässä. Kaupungilla. Sisällään ohut villasukka.
Ihanin muisto näihin saappaisiin liittyy tuohon ko. kesään ja valokuvausreissuun Utön saarelle. Matkasimme ystävättäreni kanssa autolla Nauvoon, lautalla Utöseen ja jalan pitkin saarta. Kamerat roikkuivat kaulassa ja kuvia kertyi useampi sata. Voimakuviakin! Koko reissun kävelin kumppareillani.
Kun Hai-saappaat tulivat uudelleen markkinoille, olin hurmaantunut niiden värimaailmaan. KUMISAAPAS VOI OLLA KAUNIS, VÄRIKÄS JA ILOINEN!
Tuona keltaisena kesänä 2013 halusin juurikin keltaiset Hait! Ne löytyivät CM:n tarjouksesta.
Pihalla. Sienimetsässä. Kaupungilla. Sisällään ohut villasukka.
Ihanin muisto näihin saappaisiin liittyy tuohon ko. kesään ja valokuvausreissuun Utön saarelle. Matkasimme ystävättäreni kanssa autolla Nauvoon, lautalla Utöseen ja jalan pitkin saarta. Kamerat roikkuivat kaulassa ja kuvia kertyi useampi sata. Voimakuviakin! Koko reissun kävelin kumppareillani.
keskiviikko 10. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 10/2014
Eilen kehuin Gudrunit, nyt on sitten vuorossa ne Indiskat!
Nämä kangaskengät ovat vanhat, varmaankin jo ainakin 8-vuotiaat. Ensin ostin itselleni, ja kun seuraavan kerran menin Hesaan, oli sisarelta tilaus samanlaisista. Hintaa taisi olla noin 15 e.
Muistan kun nuorena olin kirjeenvaihtokaverini luona Helsingissä kesälomallani ja ostin China Bazaarista musta kiinatossut. Ne olivat mitä parhaat kesäkengät. Sen jälkeen en ole samanlaisia löytänyt, vaikka olen haeskellut. Kiinatossuihin oli tullut tympeät traktoripohjat. Nämä tossut ovat hyvin lähellä alkuperäisten muotoa ja tuntumaa. Ihastuin lisäksi kenkien kuviointiin.
Näillä onkin sitten lipsuteltu ties missä ulkomaita myöten. Viimeiksi taisivat käydä kanssani Espanjassakin. Ja mikä parasta, reissun rähjäytymisen jälkeen kengät voi laittaa huoletta pesukoneeseen. Wash & Go!
tiistai 9. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 9/2014
Meistä toimintaterapeuteista on sanottu, että meidät tunnistaa pukeutumisesta! Mitä se sitten tarkoittaakaan. Olen kyllä itsekin huomannut, että värit ja vahvat kuosit viehättävät useampia kollegoitani. Niin myös minua.
Pidän mm. Indiskan väreistä ja etnisyydestä. Oikein harmitti, kun selvisi, ettei kyseinen kauppa tule uuteen kauppakeskukseemme Goodmaniin. Toinen kuosisuosikkini on Gudrun Sjöden (eikä tule muuten sekään...). Vaatteiden lisäksi Gudrunilla on ihania kenkiä. Hinnat vaan ovat kovin suolaisia. Parit popot olen kuitenkin uskaltautunut sieltä tilaamaan nettikaupasta. Tuolloin Sjodenskä ei vielä ollut rantautunut Suomeen. Nyt liike löytyy Helsingistä.
Nämä vihreät nahkanilkkurit ostin jo vuosia sitten. Ne ovat edelleen hyvässä kunnossa säännöllisen hoidon ja sääsuojasuihkeen avulla. Ostin nämä klubilaisen erikoishintaan ja siltikin ne maksoivat liki satasen. Näitä olen kyllä sitten pitänytkin urakalla. Niillä on hyvä kävellä ja ne piristävät tummimmankin asun. Nämä jalkaan ja kaulaan vaalenavihreä villahuivi, käsiin äidin tekemät ranteen lämmittimet ja menox!
maanantai 8. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 8/2014
On varmaan tullut jo selväksi, että harrastan kirpputoreja. Eräs suosikkini Hämeenlinnassa on Kantolan Kammari. Se on ilmavahko, selkeä ja siellä on tosi mukava henkilökunta. Ja sieltä löytyy usein kenkiä...
Nämä superlämpimät valkoiset talvikengät löysin noin 3 vuotta sitten Kammarista. Tutkittuani näitä lähemmin huomasin, ettei näitä ollut juurikaan käytetty. Vuori oli pörheä, nauhat pyöreässä tilassa ja pohjissa olevat esiin käännettävät liukuesteet liki iskemättömät. Hintaa 8 euroa.
Tyytyväisenä rantauduin kassalle löytöineni. Tuttu rouva katsahti kenkiin, sitten minuun ja totesi: "Ai mutta sinähän olet se, joka aina ostelee kenkiä!"
Niinpä taidan olla....
Nämä superlämpimät valkoiset talvikengät löysin noin 3 vuotta sitten Kammarista. Tutkittuani näitä lähemmin huomasin, ettei näitä ollut juurikaan käytetty. Vuori oli pörheä, nauhat pyöreässä tilassa ja pohjissa olevat esiin käännettävät liukuesteet liki iskemättömät. Hintaa 8 euroa.
Tyytyväisenä rantauduin kassalle löytöineni. Tuttu rouva katsahti kenkiin, sitten minuun ja totesi: "Ai mutta sinähän olet se, joka aina ostelee kenkiä!"
Niinpä taidan olla....
sunnuntai 7. joulukuuta 2014
Tosi uusia asioita marraskuussa -14
Jaahas! se olisi sitten se kaikkein turhimmaksi ja synkimmäksi manattu kuukausi ohitse. Vaan mitäpä uutta elämääni se toi?
7.11. pukeuduin elämäni ensimmäistä kertaa nallekarhuksi! Meillä oli kollegojen kesken metsän eläinten pikku pikkujoulu! Paikalla olivat myös poro, pupu, fasaani ja lumikuningatar. Hieman kuumahan tuossa tuli ja jouduin vapauttamaan sisäisen puumani...
Elämäni ensimmäistä kertaa olin leipomassa viiden somalinaisen kanssa. He olivat tutustumassa amattiopisto Tavastiaan ja lähihoitajaopiskelijat olivat luoneet heille puitteet yhteistoiminnalle. Ihanaa puheen sorinaa, värikkäitä huiveja ja tuoksuvia mokkapaloja. Tiesittekö muuten, että Somaliassa lapselle annetaan usein nimi syntymähetken mukaan. Jos on ollut kova tuuli, lapsen nimeksi voidaan antaa Tuuli, jos syntymähetkellä satoi rankasti, lapsi voi olla Sade. Jos synnytys on ollut helppo, lapsesta tulee Helppo (ei kuitenkaan koskaan Vaikea vaan aina positiivisen kautta, esim. Helpotus). Aika ihana tapa!
Marraskuussa sain elämäni ensimmäisen Iphonen ja sen opettelussa sitä sitten onkin ollut hommaa. Vaan hauskaa on ollut senkin kanssa ja on ihana huomata, että uuden opettelu pitää aivot notkeina!
Ps. Koukutuin ristisanapeliin...
7.11. pukeuduin elämäni ensimmäistä kertaa nallekarhuksi! Meillä oli kollegojen kesken metsän eläinten pikku pikkujoulu! Paikalla olivat myös poro, pupu, fasaani ja lumikuningatar. Hieman kuumahan tuossa tuli ja jouduin vapauttamaan sisäisen puumani...
Elämäni ensimmäistä kertaa olin leipomassa viiden somalinaisen kanssa. He olivat tutustumassa amattiopisto Tavastiaan ja lähihoitajaopiskelijat olivat luoneet heille puitteet yhteistoiminnalle. Ihanaa puheen sorinaa, värikkäitä huiveja ja tuoksuvia mokkapaloja. Tiesittekö muuten, että Somaliassa lapselle annetaan usein nimi syntymähetken mukaan. Jos on ollut kova tuuli, lapsen nimeksi voidaan antaa Tuuli, jos syntymähetkellä satoi rankasti, lapsi voi olla Sade. Jos synnytys on ollut helppo, lapsesta tulee Helppo (ei kuitenkaan koskaan Vaikea vaan aina positiivisen kautta, esim. Helpotus). Aika ihana tapa!
Marraskuussa sain elämäni ensimmäisen Iphonen ja sen opettelussa sitä sitten onkin ollut hommaa. Vaan hauskaa on ollut senkin kanssa ja on ihana huomata, että uuden opettelu pitää aivot notkeina!
Ps. Koukutuin ristisanapeliin...
Tosi kenkäkalenteri 7/2014
Tähän lajiin minulla on viha-rakkaus-koukutus-suhde! Nämä ovat toiset golfkenkäni. Ensimäiset olivat mustat ja kuluivat kantapään kohdalta sisäpinnaltaan rikki ja alkoivat hangata. Nämä ovat Eccot ja jalassa pehmeät ja kevyet. Kävin luottokenkäkaupassani Oskarilla ja sain nämä "mun hintaan". En ole koskaan ollut pinkin perään, mutta näissä pinkit nauhat mukavasti piristävät. Kevään harrastemessuilta menin sitten ostamaan pinkin golfhameen, jossa on limenvihreä shortsiosa alla...
Melko räyhäkkää siis tämä golf!
lauantai 6. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 6/2014
Hyvää itsenäisyyspäivää! Juhlavuutta ja yleviä tunteita, viinipunaisia syviä sävyjä!
Joskus käy niin, että sitä tilaa tai ostaa kengät, jotka eivät seuraavana päivänä mahdukaan jalkaan. Näin kävi rakkaalle ystävälleni näiden ihanien nilkkureitten kanssa. Hän oli jo laittamassa näitä kirpputorille, kun asia tuli puheeksi ja ilmoitin haluavani ostaa ne. Tarjosin siis näille kaunokaisille hyvän sijaiskodin muutamalla kympillä.
Ostotapahtuma sysäsi liikkeelle aallon, jonka seurauksena Helsingin Indiskasta piti lähteä hakemaan kenkiin sopivia yläosia. Minulla ei ole juuri mitään viinipunaista. Nilkkureitten alla yksi matkaan tarttunut paita.
PS. 17-vuotias tyttäreni on jo osittain ominut nämä ihanaiset yhteiskäyttöömme...
Joskus käy niin, että sitä tilaa tai ostaa kengät, jotka eivät seuraavana päivänä mahdukaan jalkaan. Näin kävi rakkaalle ystävälleni näiden ihanien nilkkureitten kanssa. Hän oli jo laittamassa näitä kirpputorille, kun asia tuli puheeksi ja ilmoitin haluavani ostaa ne. Tarjosin siis näille kaunokaisille hyvän sijaiskodin muutamalla kympillä.
Ostotapahtuma sysäsi liikkeelle aallon, jonka seurauksena Helsingin Indiskasta piti lähteä hakemaan kenkiin sopivia yläosia. Minulla ei ole juuri mitään viinipunaista. Nilkkureitten alla yksi matkaan tarttunut paita.
PS. 17-vuotias tyttäreni on jo osittain ominut nämä ihanaiset yhteiskäyttöömme...
perjantai 5. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 5/2014
Minulla on ollut vahvoja värikausia: tuo eilen esittelemäni vaalenavihreä, oranssi, ruskea, petrooli ja keltainen. Tämä viimeisin on ihan yhtä yllättävä kuin keltaisen kauden ilmaantuminen oli aikoinaan. Tummansininen! En ole koskaan ollut sinisen perään. Kuitenkin tumma sininen on huhuillut kesästä lähtien ja minä annoin sille periksi. Halusin kuulla, millaista kerrottavaa sillä vuorostaan on.
Kaikki alkoi kirpparilta ostetuista mokkanilkkureista. Sitten ostin juhlamekon, kevyttoppiksen, kaulahuivin... Ja nämä jalkaan niin mainiosti istuvat tennarit.
Löysin ne paikalliselta lähetystorilta Fidasta 8 eurolla. Pohjat olivat vielä puhtaan valkoiset, niitä ei siis juurikaan oltu käytetty. Nyt niitä on ja oikein urakalla koko syksyn. Harmittaa oikein, kun joudun laittamaan ne talviteloille. Mutta jälleen näkeminen tulee keväällä olemaan lämmin.
Tänään on perjantai. Viikonlopun aluissa on jotain lohdullista ja samalla riehakasta. Haluan tämän kalenteriluukun statementin välityksellä toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua!
Kaikki alkoi kirpparilta ostetuista mokkanilkkureista. Sitten ostin juhlamekon, kevyttoppiksen, kaulahuivin... Ja nämä jalkaan niin mainiosti istuvat tennarit.
Löysin ne paikalliselta lähetystorilta Fidasta 8 eurolla. Pohjat olivat vielä puhtaan valkoiset, niitä ei siis juurikaan oltu käytetty. Nyt niitä on ja oikein urakalla koko syksyn. Harmittaa oikein, kun joudun laittamaan ne talviteloille. Mutta jälleen näkeminen tulee keväällä olemaan lämmin.
Tänään on perjantai. Viikonlopun aluissa on jotain lohdullista ja samalla riehakasta. Haluan tämän kalenteriluukun statementin välityksellä toivottaa kaikille ihanaa viikonloppua!
torstai 4. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 4/2014
Eilen olimme Skotlannissa Edinburghissa. Tänään Italiassa Roomassa. Tuona keväänä elin vahvasti vaaleanvihreästi.
Jostain syystä silloin, kun ostan matkalta itselleni jotain, se on koru tai kengät. Tulevat pidettäväksi ja muistuttavat alkuperällään ihanista matkoista. Nämä tossuset tarttuivat matkaan katukauppiaalta jossain päin Roomaa Tiber-joen "tois pual". Hintaa muistaakseni alle 10 e.
Ihan hirveän näppärät nämä on sujauttaa jalkaan, mutta miltei yhtä livakasti ne myös jaloista lähtevät, jos rivakammin liikkuu. Ei siis parhaat kävelyyn, mutta mukavat ja nätit.
Samaiselta matkalta lähti kotiin viemisiksi Muranon sydämelliset lasikorut, samaa vaaleaa vihreää...
Ihan hirveän näppärät nämä on sujauttaa jalkaan, mutta miltei yhtä livakasti ne myös jaloista lähtevät, jos rivakammin liikkuu. Ei siis parhaat kävelyyn, mutta mukavat ja nätit.
Samaiselta matkalta lähti kotiin viemisiksi Muranon sydämelliset lasikorut, samaa vaaleaa vihreää...
keskiviikko 3. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 3/2014
Tänään livahdamme Skotlantiin kenkäkalenterin kanssa. Minua on jotenkin aina viehättänyt vanhahtava brittiläinen kartanotyyli.
Jokunen vuosi sitten teimme perheen kanssa kesämatkan Edinburghiin. Tutustuimme upeaan kaupunkiin ensisijaisesti kävellen paikasta toiseen. Ajelimme vuokra-autolla itärannikkoa ja pohjoiseen.
Tottakai Edinburghissa piti kahden teinin kanssa käydä myös shoppailemassa. Nykyisin en juurikaan ostele itselleni tuliaisia. Valokuvat usein riittävät ja niihin tuleekin palattua usein. Siinä saa sellaisen ilmaisen uusintamatkan sohvalta käsin.
Nämä ruskeat antiikkinahkaiset nilkkurit löysin matkan aikana Riveristä. Olin bongannut ne jo aiemmin, mutta pidin niitä kalliina ja lähdin pois. Ne jäivät kuitenkin verkkokalvoilleni kajastelemaan ja minun piti palata ostamaan ne. Olisikohan ne maksaneet sen kuutisenkymppiä...
Olen tepastellut näillä Edinburghin kivisiä katuja, St. Andrewn golfkentällä, Loch Nessin rantakivillä ja noiden jälkeen paljon muualla. Toivon, että ne kestävät ikuisesti. Ihan parhaat lempikengät!
Otettaessa voimakuvia voimauttavan valokuvan kurssilla halusin vanhanajan golfkuvia brittityyliin. Kuvausparini Sirkku ikuisti tilanteen Aulangon Hugolla olevan ikivanhan tammen luona.
Jokunen vuosi sitten teimme perheen kanssa kesämatkan Edinburghiin. Tutustuimme upeaan kaupunkiin ensisijaisesti kävellen paikasta toiseen. Ajelimme vuokra-autolla itärannikkoa ja pohjoiseen.
Tottakai Edinburghissa piti kahden teinin kanssa käydä myös shoppailemassa. Nykyisin en juurikaan ostele itselleni tuliaisia. Valokuvat usein riittävät ja niihin tuleekin palattua usein. Siinä saa sellaisen ilmaisen uusintamatkan sohvalta käsin.
Nämä ruskeat antiikkinahkaiset nilkkurit löysin matkan aikana Riveristä. Olin bongannut ne jo aiemmin, mutta pidin niitä kalliina ja lähdin pois. Ne jäivät kuitenkin verkkokalvoilleni kajastelemaan ja minun piti palata ostamaan ne. Olisikohan ne maksaneet sen kuutisenkymppiä...
Olen tepastellut näillä Edinburghin kivisiä katuja, St. Andrewn golfkentällä, Loch Nessin rantakivillä ja noiden jälkeen paljon muualla. Toivon, että ne kestävät ikuisesti. Ihan parhaat lempikengät!
Otettaessa voimakuvia voimauttavan valokuvan kurssilla halusin vanhanajan golfkuvia brittityyliin. Kuvausparini Sirkku ikuisti tilanteen Aulangon Hugolla olevan ikivanhan tammen luona.
tiistai 2. joulukuuta 2014
Tosi kenkäkalenteri 2/2014
Kesä meni jo, mutta joulukuun toisen päivän tunnelmissa on kesän muisteloita! Minulle kesä 2014 oli ihana!
Keväällä löysin nämä sandaalit muutamalla eurolla kirpputorilta. Minua viehätti niiden pieni mukava matala kanta sekä etninen ja pitsinen ulkonäkö. Pitsi on ollut jo jonkin vuoden naisellisen puoleni ilmentymä.
Ensimmäisen kerran sandaaleilla käveltyäni sain sekä kantapäihin että ukkovarpaiden tyveen mojovat rakot. Totesin että näiden röpelöreunaisten söpösten kanssa täytyy käyttää sukkia...
Keväällä löysin nämä sandaalit muutamalla eurolla kirpputorilta. Minua viehätti niiden pieni mukava matala kanta sekä etninen ja pitsinen ulkonäkö. Pitsi on ollut jo jonkin vuoden naisellisen puoleni ilmentymä.
Ensimmäisen kerran sandaaleilla käveltyäni sain sekä kantapäihin että ukkovarpaiden tyveen mojovat rakot. Totesin että näiden röpelöreunaisten söpösten kanssa täytyy käyttää sukkia...
maanantai 1. joulukuuta 2014
Tosi Kenkäkalenteri 1/2014
Viime vuotinen kenkäjoulukalenterini sai niin mukavan vastaanoton, että päätin tehdä toisinnon, eri popoilla! Meillä uusitaan eteisen kaappeja, vanhat piti tyhjentää uusien tieltä. Hyvä sauma katsastaa, mitä kaappien syövereihin onkaan uppoutunut. Sieltä löytyi kuvaamattomia kenkiä, olkaatte siis hyvät!
Joulukuun ensimmäisen päivän jalkine:
Punaiset Kuoman kävelylenkkarit. Ostin ne ihanalta Oskarilta Hämeenlinnasta kuukausi ennen Karhunkierrokselle lähtöä heinäkuun alussa. Oskulla on kaksi kauppaa täällä. Toinen on outlet ja siellä herra palvelee asenteella "sun hintas on..."
Tarvitsin kipeästi kipeisiin jalkapohjiini sopivia kenkiä vaellusreissulle. Oikeassa jalkapohjalla oli ollut (ja on edelleen lievänä) sitkeä plantarifaskiitti. Kun vedin nämä jalkaani, ne tuntuivat uskomattoman pehmeiltä ja joustavilta askeltaa. Sisäänajoin ne koiraa lenkittäessä ja sitten Kuusamon korpeen tarpomaan. Hyvin toimivat silloin ja hyvin toimivat edelleen!
Joulukuun ensimmäisen päivän jalkine:
Punaiset Kuoman kävelylenkkarit. Ostin ne ihanalta Oskarilta Hämeenlinnasta kuukausi ennen Karhunkierrokselle lähtöä heinäkuun alussa. Oskulla on kaksi kauppaa täällä. Toinen on outlet ja siellä herra palvelee asenteella "sun hintas on..."
Tarvitsin kipeästi kipeisiin jalkapohjiini sopivia kenkiä vaellusreissulle. Oikeassa jalkapohjalla oli ollut (ja on edelleen lievänä) sitkeä plantarifaskiitti. Kun vedin nämä jalkaani, ne tuntuivat uskomattoman pehmeiltä ja joustavilta askeltaa. Sisäänajoin ne koiraa lenkittäessä ja sitten Kuusamon korpeen tarpomaan. Hyvin toimivat silloin ja hyvin toimivat edelleen!
sunnuntai 30. marraskuuta 2014
Tosi toisilta pois?
Jos et halua lukea pähkäilyä sukupuolineutraalista avioliittolaista ja sukupuolisesta suuntautumisesta, älä lue tätä!
Tiedättekö, mikä minua ottaa ihan jumalattomasti pattiin? (Niin, todella jumalattomasti, enhän kuulu enää edes kirkkoon. Syynä erolleni oli äärikiihkouskovaisten suvaitsemattomat asenteet kaikkea mahdollista kohtaan.) No, se ärsyttää ihan näpyille asti, että kun puhutaan sukupuolisesta suuntautumisesta, niin aina se näyttäytyy keskusteluissa ja mielipidekirjoitteluissa vain seksin harrastamisena. Ihanko oikeasti ihmiset ei osaa erottaa rakkautta ja rakastelua toisistaan? Miksi pitää aina ottaa esiin vain se seksi, kun kyseessä on kahden ihmisen välinen ihmissuhde?!
Taas sukupuolineutraalin avioliittolakiäänestyksen myötä on julkisuuteen noussut massiivinen keskustelu siitä, miten väärin ja kieroutunutta on homoseksuaalinen elämä. Ihanko totta? Millaisia perversioita heterot makuuhuoneissaan, keittiöissään, työpaikkojensa vessoissa, autoissaan harrastavat? Kuinka moni ihan tavallinen heteromies haaveilee ja harrastaa esim. anaali- tai oraaliseksistä? Miten se eroaa siitä, miten miehet keskenään seksinsä hoitavat? Kysynpä vaan.
Vai onko kauhistelu omaa homofobiaa? Keneltä kahden miehen tai kahden naisen välinen rakkaus on pois? Ihmettelen sitäkin, että jotkut jyrkkäasenteiset miehet ovat kirjoitelleet, että nyt sitten kun tämä samaa sukupuolta olevien pariutuminen laillistetaan niin nyt niitä, NIITÄ, sitten tulee joka tuutista. Ihanko näin? Että tavan hetero päättäisi ihan vaan lain muutoksen takia alkaakin nyt suuntautua toisella tavalla? Ovatkohan nämä kirjoittelijat ihan järjissään?
Tarkoitus lienee mahdollistaa tasapuolisen ihmissuhteen virallistamisen malli, jotta ihmisoikeudet ja tasavertaisuus lain edessä totetuvat mm. perintötilanteissa. Ja keneltä se sitten taas on pois? Palaan aina tähän samaan kysymykseen: Keneltä toisen onni on pois?
Adoptioasiahan se lienee sitten se toinen iso asia tässäkin keskustelussa. Että onko kahdella miehellä oikeus saada lapsi. No mieshän ei tunnetusti (ainakaan vielä) synnytä. Kuitenkin hän on tasavertainen vanhempi. Kahden naisenkaan yhteisvanhemmuutta ei hyvällä silmällä katsota. Ajatellaan, että lapsesta tulee kieroutunut eläessään homoperheessä vaikutuksille alttiina. Täh!? Jos se menisi noin, että lapsi automaattisesti omaksuisi vanhempiensa suuntautumisen aikojen alusta Eevan ja Aatamin perillisenä, tässä maailmassa ei siis pitäisi olla homoseksuaalisuutta!? Mutta kun sitä on esiintynyt maailman sivu, ihmis- ja eläinkunnassa. Kyse ei ole mistään sairaudesta vaan ihmisen persoonallisuudesta, johon seksuaalisuus osana liittyy.
Muutenkin tuo ajatus adoptiovanhempien ylenpalttisesta täydellisyydestä olisi yksi kirjoituksen aihe! Tässä maailmassa kuka tahansa muu saa ja voi lisääntyä, paitsi miessparit keskenään, naisparit keskenään ja ne, joille ei biologia lapsia suo. Teiniraskauksia on pilvin pimein, 60-vuotiaat naiset hankkiutuvat raskaaksi keinohedelmöityksellä, Afrikassa hädintuskin 13-vuotias tyttö saatetaan raskaaksi ihan "tavallisen" vielä lisääntymiskykyisen heteromiehen avuin. Onko sellaisessa elämässä lapsen etu taattu? Kuinka tasapainoiseen parisuhteeseen lapsi syntyy? Miten se, että 13-vuotias tyttö ja 60-vuotias mies, kun ovat heteropari, takaavat lapselle onnellisemman perhe-elämän kuin kahden äidin perhe? No jaa, tuosta olisi niin paljon jorinaa, että palataan alkuperäiseen aiheeseen.
Tunnen monia homoseksuaaleja, jotka ovat ihan tavallisia ihmisiä huolineen, murheineen, iloineen kaikkineen. Useimmiten vielä hyvinkin sensitiivisiä, empaattisia ja ajattelevia ihmisiä. Suvaitsevaisuudesta nyt puhumattakaan. Heillä on kaikilla 2 kättä ja 2 jalkaa, sydän paikallaan ja unelmia. Kotona on aivan samanlaisia ongelmia kuin heteroillakin parisuhteissaan: työttömyyttä, unettomuutta, alkoholismia, mustasukkaisuutta, väkivaltaakin. Yksi asia on kuitenkin, joka on minusta ihan ylitse muiden: perhenimitys! Ajatelkaa nyt, me heterot kutsumme tätä elämää harmaaksi arjeksi, heillä on sateenkaariperhe! Ja silti, minä en kuulkaa ukkokullastani irti päästä! Ei pelkoa, vaikka laki kuinka muuttuisi. Olen onnellinen ja iloinen niiden puolesta, joiden elämää tämä helpottaa!
Tiedättekö, mikä minua ottaa ihan jumalattomasti pattiin? (Niin, todella jumalattomasti, enhän kuulu enää edes kirkkoon. Syynä erolleni oli äärikiihkouskovaisten suvaitsemattomat asenteet kaikkea mahdollista kohtaan.) No, se ärsyttää ihan näpyille asti, että kun puhutaan sukupuolisesta suuntautumisesta, niin aina se näyttäytyy keskusteluissa ja mielipidekirjoitteluissa vain seksin harrastamisena. Ihanko oikeasti ihmiset ei osaa erottaa rakkautta ja rakastelua toisistaan? Miksi pitää aina ottaa esiin vain se seksi, kun kyseessä on kahden ihmisen välinen ihmissuhde?!
Taas sukupuolineutraalin avioliittolakiäänestyksen myötä on julkisuuteen noussut massiivinen keskustelu siitä, miten väärin ja kieroutunutta on homoseksuaalinen elämä. Ihanko totta? Millaisia perversioita heterot makuuhuoneissaan, keittiöissään, työpaikkojensa vessoissa, autoissaan harrastavat? Kuinka moni ihan tavallinen heteromies haaveilee ja harrastaa esim. anaali- tai oraaliseksistä? Miten se eroaa siitä, miten miehet keskenään seksinsä hoitavat? Kysynpä vaan.
Vai onko kauhistelu omaa homofobiaa? Keneltä kahden miehen tai kahden naisen välinen rakkaus on pois? Ihmettelen sitäkin, että jotkut jyrkkäasenteiset miehet ovat kirjoitelleet, että nyt sitten kun tämä samaa sukupuolta olevien pariutuminen laillistetaan niin nyt niitä, NIITÄ, sitten tulee joka tuutista. Ihanko näin? Että tavan hetero päättäisi ihan vaan lain muutoksen takia alkaakin nyt suuntautua toisella tavalla? Ovatkohan nämä kirjoittelijat ihan järjissään?
Tarkoitus lienee mahdollistaa tasapuolisen ihmissuhteen virallistamisen malli, jotta ihmisoikeudet ja tasavertaisuus lain edessä totetuvat mm. perintötilanteissa. Ja keneltä se sitten taas on pois? Palaan aina tähän samaan kysymykseen: Keneltä toisen onni on pois?
Adoptioasiahan se lienee sitten se toinen iso asia tässäkin keskustelussa. Että onko kahdella miehellä oikeus saada lapsi. No mieshän ei tunnetusti (ainakaan vielä) synnytä. Kuitenkin hän on tasavertainen vanhempi. Kahden naisenkaan yhteisvanhemmuutta ei hyvällä silmällä katsota. Ajatellaan, että lapsesta tulee kieroutunut eläessään homoperheessä vaikutuksille alttiina. Täh!? Jos se menisi noin, että lapsi automaattisesti omaksuisi vanhempiensa suuntautumisen aikojen alusta Eevan ja Aatamin perillisenä, tässä maailmassa ei siis pitäisi olla homoseksuaalisuutta!? Mutta kun sitä on esiintynyt maailman sivu, ihmis- ja eläinkunnassa. Kyse ei ole mistään sairaudesta vaan ihmisen persoonallisuudesta, johon seksuaalisuus osana liittyy.
Muutenkin tuo ajatus adoptiovanhempien ylenpalttisesta täydellisyydestä olisi yksi kirjoituksen aihe! Tässä maailmassa kuka tahansa muu saa ja voi lisääntyä, paitsi miessparit keskenään, naisparit keskenään ja ne, joille ei biologia lapsia suo. Teiniraskauksia on pilvin pimein, 60-vuotiaat naiset hankkiutuvat raskaaksi keinohedelmöityksellä, Afrikassa hädintuskin 13-vuotias tyttö saatetaan raskaaksi ihan "tavallisen" vielä lisääntymiskykyisen heteromiehen avuin. Onko sellaisessa elämässä lapsen etu taattu? Kuinka tasapainoiseen parisuhteeseen lapsi syntyy? Miten se, että 13-vuotias tyttö ja 60-vuotias mies, kun ovat heteropari, takaavat lapselle onnellisemman perhe-elämän kuin kahden äidin perhe? No jaa, tuosta olisi niin paljon jorinaa, että palataan alkuperäiseen aiheeseen.
Tunnen monia homoseksuaaleja, jotka ovat ihan tavallisia ihmisiä huolineen, murheineen, iloineen kaikkineen. Useimmiten vielä hyvinkin sensitiivisiä, empaattisia ja ajattelevia ihmisiä. Suvaitsevaisuudesta nyt puhumattakaan. Heillä on kaikilla 2 kättä ja 2 jalkaa, sydän paikallaan ja unelmia. Kotona on aivan samanlaisia ongelmia kuin heteroillakin parisuhteissaan: työttömyyttä, unettomuutta, alkoholismia, mustasukkaisuutta, väkivaltaakin. Yksi asia on kuitenkin, joka on minusta ihan ylitse muiden: perhenimitys! Ajatelkaa nyt, me heterot kutsumme tätä elämää harmaaksi arjeksi, heillä on sateenkaariperhe! Ja silti, minä en kuulkaa ukkokullastani irti päästä! Ei pelkoa, vaikka laki kuinka muuttuisi. Olen onnellinen ja iloinen niiden puolesta, joiden elämää tämä helpottaa!
maanantai 17. marraskuuta 2014
Tosi kieliväsymys
Aivoja rasitetaan nyt oikein urakalla! Meille muutti vaihto-oppilas Argentinasta ja varamamman aivot piippaavat iltaisin.
On ihan mahtavaa saada tällainen mahdollisuus. Kielikylpy koko perheelle. Matkailuenglanti sujuu, mutta päivittäisten asioiden selittäminen ja opastus onkin sitten monimutkaisempi juttu. Huomaan aamulla aivojeni olevan notkeimmillaan. Päivällä puhe luistaa ja huomasin höpöttäväni itsekseni englanniksi kirjoittaessani harjoitteluraporttia. Illalla onkin sitten totaali TILT! Ei meinaa sanaa saada enää suusta ja kieli menee ihan solmuun. Jos ei tällä niin millä sitten ehkäistään dementiaa?!
Kunhan tästä tokenen, taidan pyytää neidolta vielä joitakin espanjan kielitunteja...
On ihan mahtavaa saada tällainen mahdollisuus. Kielikylpy koko perheelle. Matkailuenglanti sujuu, mutta päivittäisten asioiden selittäminen ja opastus onkin sitten monimutkaisempi juttu. Huomaan aamulla aivojeni olevan notkeimmillaan. Päivällä puhe luistaa ja huomasin höpöttäväni itsekseni englanniksi kirjoittaessani harjoitteluraporttia. Illalla onkin sitten totaali TILT! Ei meinaa sanaa saada enää suusta ja kieli menee ihan solmuun. Jos ei tällä niin millä sitten ehkäistään dementiaa?!
Kunhan tästä tokenen, taidan pyytää neidolta vielä joitakin espanjan kielitunteja...
tiistai 11. marraskuuta 2014
Tosi vipinää
Mitä ihmettä mahdan tehdä sitten, kun saan tämän koulutukseni loppuun 17.12.14?
Tämä syksy on täyttynyt ääriään myöten kirjoittamisesta: artikkelia, mielipidetekstiä, harjoitteluraporttia, opettajuuden käsikirjaa, kehittämistehtävää, verkkokurssia, posteria, kasvatustieteiden tehtäviä... Opiskelukirjoittamisen ja lukemisen ohessa olemme kollegani kanssa saattaneet arviointikirjaamme julkaisukuntoon. Nyt sekin alkaa onneksi olla viittä vaille!
Opiskeluun on syksykaudella kuulunut myös opetusharjoittelu, jota olen tehnyt ammattiopisto Tavastialla lähihoitajakoulutuksessa. Harjoittelu on havainnollistanut monia asioita, eikä vähiten sitä, miten paljon tuntien valmisteluun keltanokalta menee aikaa.
Täytyy huokaista helpotuksesta, että olen saanut olla opintovapaalla. Olen tehnyt töitä vain joka keskiviikko iltaisin klo 18-19.30 (Vanajaveden opisto) sekä kerran kuussa viikonlopun (Perheniemen opisto). Mutta siltikin on todettava, että vipinää on piisannut!
Kehittämistehtävän dead line on 28.11. Opetusharjoittelun saan loppuun joulukuun alkuun mennessä ja raportti tulee palauttaa heti silloin. 3.12. päättyy VOP:n syyskausi ja uusi kirjoittajaryhmä alkaa tammikuun puolivälissä. Perheniemi jatkuu toukokuun loppuun kertakuisena työkeikkana, mutta joulukuu on siitäkin vapaata. Ehkä minulle vapautuu aikaa lukea viihteellistä kirjaa tai maata sohvalla täytellen tavuristikoita ja lukien sisustuslehtiä. Ehkä lumi sataa maahan ja saan vaeltaa koiran kanssa lumisia polkuja ja räpsiä tunnelmakuvia kamerallani. Kenties poltan takkaa ja kynttilöitä, juon mustikkaglögiä ja kuuntelen Tuure Kilpeläistä ja Kaihon karavaania. Nauttimaan tulen joka tapauksessa, vaikka ole tästäkin ajasta nauttinut. Eri tavalla.
Tämä syksy on täyttynyt ääriään myöten kirjoittamisesta: artikkelia, mielipidetekstiä, harjoitteluraporttia, opettajuuden käsikirjaa, kehittämistehtävää, verkkokurssia, posteria, kasvatustieteiden tehtäviä... Opiskelukirjoittamisen ja lukemisen ohessa olemme kollegani kanssa saattaneet arviointikirjaamme julkaisukuntoon. Nyt sekin alkaa onneksi olla viittä vaille!
Opiskeluun on syksykaudella kuulunut myös opetusharjoittelu, jota olen tehnyt ammattiopisto Tavastialla lähihoitajakoulutuksessa. Harjoittelu on havainnollistanut monia asioita, eikä vähiten sitä, miten paljon tuntien valmisteluun keltanokalta menee aikaa.
Täytyy huokaista helpotuksesta, että olen saanut olla opintovapaalla. Olen tehnyt töitä vain joka keskiviikko iltaisin klo 18-19.30 (Vanajaveden opisto) sekä kerran kuussa viikonlopun (Perheniemen opisto). Mutta siltikin on todettava, että vipinää on piisannut!
Kehittämistehtävän dead line on 28.11. Opetusharjoittelun saan loppuun joulukuun alkuun mennessä ja raportti tulee palauttaa heti silloin. 3.12. päättyy VOP:n syyskausi ja uusi kirjoittajaryhmä alkaa tammikuun puolivälissä. Perheniemi jatkuu toukokuun loppuun kertakuisena työkeikkana, mutta joulukuu on siitäkin vapaata. Ehkä minulle vapautuu aikaa lukea viihteellistä kirjaa tai maata sohvalla täytellen tavuristikoita ja lukien sisustuslehtiä. Ehkä lumi sataa maahan ja saan vaeltaa koiran kanssa lumisia polkuja ja räpsiä tunnelmakuvia kamerallani. Kenties poltan takkaa ja kynttilöitä, juon mustikkaglögiä ja kuuntelen Tuure Kilpeläistä ja Kaihon karavaania. Nauttimaan tulen joka tapauksessa, vaikka ole tästäkin ajasta nauttinut. Eri tavalla.
torstai 6. marraskuuta 2014
Tosi reilua rahankäyttöä
Tässä postauksessa on realismin karua kertomaa. Ei mikään valoisa kirjoitus...
Ammatillisiin opettajaopintoihini on kuulunut mielenkiintoisia kursseja. Suurimmin olen kuitenkin syttynyt ihmisoikeus- ja monikulttuurisuusasioille. Suoritan nyt toista verkkokurssia asioiden tiimoilta. On ollut todella avartavaa tavata maahanmuuttajaopiskelijoita ja tutkia, miten maailmassa oikeasti eletään ja miten erilaiset varannot jakautuvat.
Ensinnäkin, meillä Suomessa on oppivelvollisuus. Monelle jo kouluaan pidemmälle käyneelle koulu on pakkopullaa. Viimeistään murkkuiässä alkavat rutinat monella, "kun on pakko!" Nyt olen jutellut viiden muusta kulttuurista Suomeen pakon edessä joutuneen opiskelijan kanssa. Yksi heistä oli saanut silloisessa kotimaassaan käydä peruskoulun loppuun ja aloittaa lukio-opintoja, kunnes kriisi heitti hänet toiselle puolelle palloa. Yksi oli käynyt kolme vuotta peruskoulua, yksi vuoden ja yhdellä ei ollut minkäänlaista koulutaustaa. kaikki viisi haluavat opiskella, motivaatio on kova ja osassa on noussut kiukku epäreilua lapsuutta kohtaan: "Miksi minun ei ole annettu saada tällaista koulutusta?" Noissa maissa lapsen on ollut monesti usein pakko reilu 10-vuotiaana lähteä tienaamaan perheelle elantoa.
Länsimaissa on ollut suuri kohu ebolasta. Kamala tauti, aivan selvä asia. Kukaan ei kuitenkaan ole nyt huolissaan siitä, että samaan aikaan malaria ja nälkä tappavat monikymmenkertaisesti väkeä. Niiden siirtyminen "sivistysvaltioihin", tänne läntisenpohjoiselle pallon puoliskolle ei ehkä ole niin suuri uhka kuin ebola (matkustavien ihmisten vuoksi)... Kaikkiko on suhteellista siis?
Sitäkin olen ihmetellyt, että miksi pitää laittaa rahaa asioihin, jotka jo toimivat? Kamalan paljon muutetaan esim. käytäntöjä, sääntöjä tai lakeja, jotka ovat palvelleet hyvin ja niiden muutoksella ei välttämättä saavuteta yhtään suurempia etuja kuin aiemminkaan. Rahaa menee ja heijastevaikutukset toisiin lakeihin ovat joskus arvaamattomia ja kohta solmussa keskenään.
Tänään aamu-uutisissa kerrottiin, miten Suomen valtion ostamat influenssarokotteet ovat "roskiskamaa", kun niitä jää yli. Yli jää noin 200 000 rokotetta, mikä tarkoittaa noin puolen miljoonan euron rahaläjää. THL ei saa / voi diilata valtion hankkimia rokotteita niitä tarvitseville eteenpäin, vaikka päiväystä olisi vielä jäljellä. Miksi ihmeessä? Tätä ei selitetty. Siis ne päätyvät roskiin. Jos ei voida myydä eteenpäin, voisiko ne kenties ANTAA hyötykäyttöön vaikka paperittomien klinikoille, joita Suomessakin on jo useita?
Taannoin eräs ihmetteli, miksi olen kolmen järjestön kuukausilahjoittaja ja olenko varma, että rahat menevät oikeasti perille. Kyllä olen. Koen, että ihmisenä ihmiselle minun 30 e/kk lahjoitukseni (10 e/järjestö) on pienin mahdollinen teko, jotta edes osa ihmisoikeuksista pääsisi lähemmäs totetumistaan. Jotta Unicef saisi isorokkorokotteita vauvaikäisille, jotta kouluikäisille lapsille saataisiin kyniä, vihkoja ja aapisia. Jotta Kiinan tyttövauvat saisivat elää. Jotta mielipidevankeja ei kidutettaisi. Jotta katastrofialueille olisi jatkossakin mahdollista lähettää humanitääristä apua. Joku voi ajatella, että ostan puhdasta omatuntoa toiminnallani. Ajatelkoot! Maailmaan meteliä mahtuu ja hullumpiakin sijoituksia. Minulla on sellainen tilanne, että voin tukea valitsemiani kohteita. Miksen auttaisi? Uskon sitä paitsi, että pienistä puroista syntyvät isommat virrat.
Sitä olen kovasti ihmetellyt tutkiessani YK:n ihmisoikeuksien julistusta, että miten niin itsestään selviä asioita ei ole eri valtioissa ratifioitu. Vaikka ihmisoikeusjulistuksen asiat ovat periaatteellisesti velvoittavia ja maat ovat allekirjoittaneet ne, jokainen valtio ratifioi ne omassa tahdissaan. Vaikka Suomi on saanut vahvasti tunnustusta työstään ihmisoikeuksien hyväksi, on ratifioinnissa ihmeellisiä aukkoja. Esim. naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen... Suomi on allekirjoittanut sopimuksen 2011, muttei vielä ratifioinut sitä. Miksi?
Maailma syytää rahaa joukkotuhoaseisiin miljarditolkulla, muttei ole valmis sijoittamaan noita dollareita, puntia, kruunuja, euroja pallonsa ihmisiin. Se on asia, jota pienen on vaikeaa tajuta!
Ammatillisiin opettajaopintoihini on kuulunut mielenkiintoisia kursseja. Suurimmin olen kuitenkin syttynyt ihmisoikeus- ja monikulttuurisuusasioille. Suoritan nyt toista verkkokurssia asioiden tiimoilta. On ollut todella avartavaa tavata maahanmuuttajaopiskelijoita ja tutkia, miten maailmassa oikeasti eletään ja miten erilaiset varannot jakautuvat.
Ensinnäkin, meillä Suomessa on oppivelvollisuus. Monelle jo kouluaan pidemmälle käyneelle koulu on pakkopullaa. Viimeistään murkkuiässä alkavat rutinat monella, "kun on pakko!" Nyt olen jutellut viiden muusta kulttuurista Suomeen pakon edessä joutuneen opiskelijan kanssa. Yksi heistä oli saanut silloisessa kotimaassaan käydä peruskoulun loppuun ja aloittaa lukio-opintoja, kunnes kriisi heitti hänet toiselle puolelle palloa. Yksi oli käynyt kolme vuotta peruskoulua, yksi vuoden ja yhdellä ei ollut minkäänlaista koulutaustaa. kaikki viisi haluavat opiskella, motivaatio on kova ja osassa on noussut kiukku epäreilua lapsuutta kohtaan: "Miksi minun ei ole annettu saada tällaista koulutusta?" Noissa maissa lapsen on ollut monesti usein pakko reilu 10-vuotiaana lähteä tienaamaan perheelle elantoa.
Länsimaissa on ollut suuri kohu ebolasta. Kamala tauti, aivan selvä asia. Kukaan ei kuitenkaan ole nyt huolissaan siitä, että samaan aikaan malaria ja nälkä tappavat monikymmenkertaisesti väkeä. Niiden siirtyminen "sivistysvaltioihin", tänne läntisenpohjoiselle pallon puoliskolle ei ehkä ole niin suuri uhka kuin ebola (matkustavien ihmisten vuoksi)... Kaikkiko on suhteellista siis?
Sitäkin olen ihmetellyt, että miksi pitää laittaa rahaa asioihin, jotka jo toimivat? Kamalan paljon muutetaan esim. käytäntöjä, sääntöjä tai lakeja, jotka ovat palvelleet hyvin ja niiden muutoksella ei välttämättä saavuteta yhtään suurempia etuja kuin aiemminkaan. Rahaa menee ja heijastevaikutukset toisiin lakeihin ovat joskus arvaamattomia ja kohta solmussa keskenään.
Tänään aamu-uutisissa kerrottiin, miten Suomen valtion ostamat influenssarokotteet ovat "roskiskamaa", kun niitä jää yli. Yli jää noin 200 000 rokotetta, mikä tarkoittaa noin puolen miljoonan euron rahaläjää. THL ei saa / voi diilata valtion hankkimia rokotteita niitä tarvitseville eteenpäin, vaikka päiväystä olisi vielä jäljellä. Miksi ihmeessä? Tätä ei selitetty. Siis ne päätyvät roskiin. Jos ei voida myydä eteenpäin, voisiko ne kenties ANTAA hyötykäyttöön vaikka paperittomien klinikoille, joita Suomessakin on jo useita?
Taannoin eräs ihmetteli, miksi olen kolmen järjestön kuukausilahjoittaja ja olenko varma, että rahat menevät oikeasti perille. Kyllä olen. Koen, että ihmisenä ihmiselle minun 30 e/kk lahjoitukseni (10 e/järjestö) on pienin mahdollinen teko, jotta edes osa ihmisoikeuksista pääsisi lähemmäs totetumistaan. Jotta Unicef saisi isorokkorokotteita vauvaikäisille, jotta kouluikäisille lapsille saataisiin kyniä, vihkoja ja aapisia. Jotta Kiinan tyttövauvat saisivat elää. Jotta mielipidevankeja ei kidutettaisi. Jotta katastrofialueille olisi jatkossakin mahdollista lähettää humanitääristä apua. Joku voi ajatella, että ostan puhdasta omatuntoa toiminnallani. Ajatelkoot! Maailmaan meteliä mahtuu ja hullumpiakin sijoituksia. Minulla on sellainen tilanne, että voin tukea valitsemiani kohteita. Miksen auttaisi? Uskon sitä paitsi, että pienistä puroista syntyvät isommat virrat.
- Suomi on yksi niistä kolmesta maasta, joissa nykyisen tai entisen kumppanin tekemää fyysistä ja/tai seksuaalista väkivaltaa kokeneiden naisten osuus on korkein (30 %). Suomen edellä ovat ainoastaan Tanska ja Latvia, joissa molemmissa osuus on 32 %. EU:n keskiarvo on 22 %, ja tulokset vaihtelevat jäsenmaittain 13 prosentista 32 prosenttiin. http://www.ihmisoikeuskeskus.fi/?x177247=287926
Maailma syytää rahaa joukkotuhoaseisiin miljarditolkulla, muttei ole valmis sijoittamaan noita dollareita, puntia, kruunuja, euroja pallonsa ihmisiin. Se on asia, jota pienen on vaikeaa tajuta!
sunnuntai 2. marraskuuta 2014
Tosi uusia kokemuksia lokakuussa -14
Jatketaan saman tien sarjaa "uudet asiat".
Lokakuu oli opiskelun- ja työntäytteinen: kehittämistehtävää, artikkelia, mielipidetekstiä, arviointikirjaa, tuntisuunnitelmia, verkostokarttaa, opettajuuden käsikirjan päivitystä... Tuntisuunnitelmiin liittyen ensimmäinen uusi asia oli se, että oli ihan yksin opettajana luokan kanssa Tavastiassa. Tuntuu ihan mukavalta, että olen saanut niinkin hyvän kontaktin oppilaisiin. Nöyränä totean, että olen oppinut heiltä paljon.
Kävin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa livenä Haloo Helsinkiä Verkatehtaalla. Nautin! Ellin sanoitukset ovat koskettavia ja kantaaottavia, bändi soittaa hyvin yhteen. Tykkäsin erityisesti puoliakustisista osuuksista.
http://www.library.unlv.edu/faculty/research/bibliotherapy/index.php
Vaihto-oppilastyttö kävi meillä ensimmäistä kertaa. "DÄDI" valmisti nautaa ja ranskalaisia, "MAMI" teki bataattikeiton ja jälkiruoan. Kielikylpyä molempiin suuntiin ja saimme sovittua muuttopäivänkin marraskuulle. Wellcome Cami!
Helsingin Diakonialaitoksella kävin elämäni ensimmäistä kertaa lokakuussa. En synnyttämässä vaan koulutuksessa :D
JA nyt on taas sitten jo marraskuu!!!
Lokakuu oli opiskelun- ja työntäytteinen: kehittämistehtävää, artikkelia, mielipidetekstiä, arviointikirjaa, tuntisuunnitelmia, verkostokarttaa, opettajuuden käsikirjan päivitystä... Tuntisuunnitelmiin liittyen ensimmäinen uusi asia oli se, että oli ihan yksin opettajana luokan kanssa Tavastiassa. Tuntuu ihan mukavalta, että olen saanut niinkin hyvän kontaktin oppilaisiin. Nöyränä totean, että olen oppinut heiltä paljon.
Kävin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa livenä Haloo Helsinkiä Verkatehtaalla. Nautin! Ellin sanoitukset ovat koskettavia ja kantaaottavia, bändi soittaa hyvin yhteen. Tykkäsin erityisesti puoliakustisista osuuksista.
http://www.library.unlv.edu/faculty/research/bibliotherapy/index.php
Vaihto-oppilastyttö kävi meillä ensimmäistä kertaa. "DÄDI" valmisti nautaa ja ranskalaisia, "MAMI" teki bataattikeiton ja jälkiruoan. Kielikylpyä molempiin suuntiin ja saimme sovittua muuttopäivänkin marraskuulle. Wellcome Cami!
Helsingin Diakonialaitoksella kävin elämäni ensimmäistä kertaa lokakuussa. En synnyttämässä vaan koulutuksessa :D
JA nyt on taas sitten jo marraskuu!!!
torstai 30. lokakuuta 2014
Tosi uutta syyskuussa 2014
Hups! Aika kiitää sellaista vauhtia, että olin unohtanut vallan syyskuun uusien asioiden kirjailun. Korjataan asia lyhyellä raportilla ja kalenterin läpi kahluulla!
Syyskuu täyttyi varsin nopeasti alettuaan opinnoilla ja niihin liittyvillä hommilla: raportteja, ryhmätöitä, verkostoharjoittelun kirjaamista, opetusharjoittelun suunnitelmia ja palavereja. Ei ihan kamalasti ollut aikaa millekään uudelle. Tuli kuitenkin ihan uusi rooli: opeopiskelijana / opettajana ammattiopistolla!
Elämäni ensimmäistä kertaa vierailin Toscanan alueella Italiassa.
Siinä ne sitten taisivat olla :D Lyhyestä virsi kaunis ja vauhdilla askeltaen läpi lokakuun!
Syyskuu täyttyi varsin nopeasti alettuaan opinnoilla ja niihin liittyvillä hommilla: raportteja, ryhmätöitä, verkostoharjoittelun kirjaamista, opetusharjoittelun suunnitelmia ja palavereja. Ei ihan kamalasti ollut aikaa millekään uudelle. Tuli kuitenkin ihan uusi rooli: opeopiskelijana / opettajana ammattiopistolla!
Elämäni ensimmäistä kertaa vierailin Toscanan alueella Italiassa.
Siinä ne sitten taisivat olla :D Lyhyestä virsi kaunis ja vauhdilla askeltaen läpi lokakuun!
keskiviikko 22. lokakuuta 2014
Tosi kätöstelyä
Joka ikinen syksy minut valtaa kätöstelyvimma. Usein se on ollut neuloosi (pakahduttava tarve neuloa puikoilla jotain, josta tulee usein hyvin epämääräistä, mutta prosessi onkin toimintaterapeutille tärkeintä, ei päämäärä). Välillä saan hirmuisia kortintekopuuskia. Korttipohjia askartelukaupasta, vanhoja tapettimalleja sisustuskaupasta ja teippejä, nauhoja ja tarroja sekä vanhoja aikakauslehtiä... Leikkelen lehdistä kauniit kuvat, joista inspiroidun. Sitten sommittelen niistä muun krääsän kanssa kokonaisuuksia. Siinä kuluu muutama ilta.
Nyt huomaan kuintenkin, että joulu tekee taas tuloaan ja on ollut ihanaa mellastaa styrox-pohjien kanssa. Teen kransseja napeista! Olen aivan hurahtanut!
Napeista ja väreistä olen aina pitänyt ja nyt tämä niiden sommitteleminen kranssin pintaan on toiminut meditatiivisena toimintana kaiken tieteellisen lukemisen ja kirjoittamisen päätteeksi. Päivät olen tehnyt kaikkea opintoihini liittyvää. Ne kun ovat loppusuoralla, enää vajaa 2 kk ja saan (toivottavasti) ammatilliset opettajaopintoni suoritettua.
Käsityöläiseksikin olisi ihan kiva ryhtyä, muttei sillä taida tällä vauhdilla hirveästi rikastua... Harrastellaan siis!
Nyt huomaan kuintenkin, että joulu tekee taas tuloaan ja on ollut ihanaa mellastaa styrox-pohjien kanssa. Teen kransseja napeista! Olen aivan hurahtanut!
Napeista ja väreistä olen aina pitänyt ja nyt tämä niiden sommitteleminen kranssin pintaan on toiminut meditatiivisena toimintana kaiken tieteellisen lukemisen ja kirjoittamisen päätteeksi. Päivät olen tehnyt kaikkea opintoihini liittyvää. Ne kun ovat loppusuoralla, enää vajaa 2 kk ja saan (toivottavasti) ammatilliset opettajaopintoni suoritettua.
Käsityöläiseksikin olisi ihan kiva ryhtyä, muttei sillä taida tällä vauhdilla hirveästi rikastua... Harrastellaan siis!
keskiviikko 15. lokakuuta 2014
Tosi myöhäisgolfia
Ihanat syksyn värit, joka puolella keltaista, punaista ja oranssia. Ilma on kevyen vilakkaa, 9 astetta lämmintä. Päällä ovat syksyn sään kestävät ulkoiluhousut, pitkähihainen urheilupaita ja windstopper. Jalkojen alla rahisevat kuivakat lehdet ja rusahtelevat tammenterhot. On lokakuun 14.päivä. Kävelen ystävättären kanssa tiiauspaikalle. En ole golfannut näin myöhään syksyllä yhtään missään. En ole golfannut näin paksuissa tamineissa koskaan.
Nämä kaksi viimeisintä 9-reikäistä kierrosta ovat olleet tämän kauden parhaat. Liekö syynä se, että sitä lähtee vähän niinkuin soitellen sotaan, "kattellaan kuinka lähtee". Ei siis lähde alentamaan tasoitustaan vaan nautiskelemaan luonnosta ja pelailusta. Ja kas, golfin syvin olemus on taidettu saavuttaa.
Tämä on jännä laji. Se on herättänyt minussa, antikilpailuhenkisessä ihmisessä, tarpeen kilpailla itseä ja aiempaa tulosta vastaan. Ihan liian harvoin tavoitan tällaista rentoa nautiskelevaa zeniläistä etenemistä. Mutta nyt tiedän, mitä lähden ensi keväänä tavoittelemaan.
Nämä kaksi viimeisintä 9-reikäistä kierrosta ovat olleet tämän kauden parhaat. Liekö syynä se, että sitä lähtee vähän niinkuin soitellen sotaan, "kattellaan kuinka lähtee". Ei siis lähde alentamaan tasoitustaan vaan nautiskelemaan luonnosta ja pelailusta. Ja kas, golfin syvin olemus on taidettu saavuttaa.
Vanhaa golfhenkeä tavoittelemassa Hugon iki-ihanan tammen alla. |
keskiviikko 1. lokakuuta 2014
Tosi Toscanaa II
Tunnelmia ja kuvia Santa Brigidasta, Castello del Trebbiosta 20.-27.9.14
Viikko Toscanan auringon alla linnamaisemissa keskellä viiniköynnöksiä ja oliivipuita.
Tämä ihana miljöö löytyi ystävän kautta. Hän työskentelee matkailualalla ja yhytti meidät ja suomalaisen Italiassa työskentelevän agentin.
www.vinoturismo.it
Matkassa meitä oli 18 henkeä. Matkan syy mieheni 50-vuotispäivät. Kun ihminen ei halua pönötysjuhlia, hän järjestää itsensä maailmalle!
Castello del Trebbio on vanha linna, jo 1100-luvulla ensikivensä saanut. Tällä hetkellä sitä ylläpitää perhe, jossa on 5 jäsentä. He myös asuttavat 35-huoneista linnaa. Alakerrassa ovat esittelytilat, joiden sisustukseen ja kunnostamiseen on käytetty suunnaton määrä resursseja. Pääsimme käymään linnassa viinin maistelun yhteydessä.
Varsinaiset asuintilat sijaistevat ylemmissä kerroksissa ja niihin ei ollut turisteilla asiaa.
Linnassa on mahtava viinikellari. Siellä on vanhoja viinin valmistukseen liittyviä työkaluja ja tynnyreitä, mutta myös uudet viinin käymistynnyrit. Saimme asiantuntevaa tietoa sekä viinin että oliiviöljyn valmistamisesta.
Liki kaksituntinen esittelykierros huipentui neljän viinin (1 valkoviini, 2 punaista ja 1 jälkiruokaviini), juustojen, leipien, kinkun ja keksin maisteluun. Viiniä pyöriteltiin laseissa, katseltiin, haisteltiin, maisteltiin ja arvuuteltiin, mitä kaikkia aromeja nestemäisessä herkussa piilee.
Mihin vain katsoitkaan, avautui näkökenttääsi kauniita rustiikkisia yksityiskohtia ja erilaisia tuoksuja kosteasta kellarista ja suuressa takassa poltetuista tukeista täyteläiseen punaviiniin.
Reitti villaltamme linnalle oli noin 300 metriä ja sitä reunustivat oliivi-, päärynä- ja sharonpuut sekä viiniköynnökset.
Olimme majoittuneet kahteen taloon: Villa Fantignanoon ja pienempään juuri remontoituun villaan. Fantignanossa on 7 makuuhuonetta kylpyhuoneineen, yhteinen keittiö, eteistilat, viinikellari ja terassi. Huoneiden sisustukset olivat rustiikkisia: tummaa puuta, punostuoleja, kukkakuoseja, metallisänkyjä... Aamulla kylpyhuoneen seinältä saattoi tuijottaa pikkuinen gekko tai jalan alta paeta sisilisko.
Villan pihapiirissä sijaitsee toinen talo, jossa asuu yksi linnan työntekijöistä ja toisessa päässä on wifi -tila tietokoneen käyttäjille. Pihalla on 10 metriä pitkä uima-allas ja aurinkotuoleja. Sää suosi meitä. Edellisellä viikolla oli alueella ollut rankkasateita, nyt aurinko näyttäytyi joka päivä ja lämpötila nousi jopa 30 asteeseen.
Kävin aamu-uinneilla viitenä päivänä. Vesi ehti yön aikana viilentyä alle 20 asteen, mutta sinne oli mentävä. Luppopäivinä makoilimme aurinkotuoleissa ja lueskelimme kuka mitäkin.
Päivän porotuksen jälkeen vesi oli jo lämpimämpää pulahdella ja viilentää auringon polttamaa nahkaa.
Keräsimme viikon alussa yhteisen ruokakassan, josta ostimme aamupala- ja lounastarvikkeet. Melkein jokainen osallistui vuorollaan jonkun aterian valmistukseen ja kaupassa asiointiin. Käytössämme meillä oli 2 henkilöautoa ja 9 hengen pikkubussi. Päivän toisen aterian kävimme syömässä kuka missäkin: osa golfkentältä palatessa lähikylässä, yhdessä linnan ravintolalla, Firenzen retkellä...
Viinikellari sai nimen "panic room". Siellä oli linnan viinejä sekä lista, johon tuli merkitä ne, jotka oli nauttinut. Aika kätevää! Tosin viinin ostaminen paikallisesta marketista oli 3 kertaa edullisempaa.
Tietenkin maistelimme paikallisia herkkuja: Pecorino -juustoa, oliiveja, oliiviöljyä ja bruchettaa, balsamicoa, ilmakuivattuja kinkkuja, papuja, mahtavia pihvitomaatteja, raakamakkaroita, pestoa ja pastaa.
Oman hauskan lisänsä aamutoimiin toi pressokeitin, jonka käyttöön kokemattomia koulutettiin. Hyväähän se oli, mutta aika homma kolmella keittimellä aamukahvit noin 15 henkilölle... kaasuliedellä!
Ja kun porukkaa on noin paljon, on taivaallista, että huoneistossa on astianpesukone!
Kun aikaisin heräsi (klo 8), ehti nähdä upean aamu-usvan ja kuulla metsästyksen ääniä. Alueella oli alkanut metsästysaika. Koirat haukkuivat ja juoksivat talon ohitse. Ajoittain rinteillä kajahtelivat aseiden äänet.
Jos taas myöhään valvoi, saattoi ihailla taivaan punertuvaa sävyä ja arvuutella pilvien muotoja. Ohitse lennähtelivät lepakot ja taustalla suorastaan kiljuivat kaskaat. Näimme liikkuessamme myös villisian ja kauriita.
Kaunista, niin Toscanaa. Vielä muutamia kuvia maistiaisiksi. Kerron vielä tuonnempana retkistämme.
Viikko Toscanan auringon alla linnamaisemissa keskellä viiniköynnöksiä ja oliivipuita.
Tämä ihana miljöö löytyi ystävän kautta. Hän työskentelee matkailualalla ja yhytti meidät ja suomalaisen Italiassa työskentelevän agentin.
www.vinoturismo.it
Matkassa meitä oli 18 henkeä. Matkan syy mieheni 50-vuotispäivät. Kun ihminen ei halua pönötysjuhlia, hän järjestää itsensä maailmalle!
Castello del Trebbio on vanha linna, jo 1100-luvulla ensikivensä saanut. Tällä hetkellä sitä ylläpitää perhe, jossa on 5 jäsentä. He myös asuttavat 35-huoneista linnaa. Alakerrassa ovat esittelytilat, joiden sisustukseen ja kunnostamiseen on käytetty suunnaton määrä resursseja. Pääsimme käymään linnassa viinin maistelun yhteydessä.
Varsinaiset asuintilat sijaistevat ylemmissä kerroksissa ja niihin ei ollut turisteilla asiaa.
Linnassa on mahtava viinikellari. Siellä on vanhoja viinin valmistukseen liittyviä työkaluja ja tynnyreitä, mutta myös uudet viinin käymistynnyrit. Saimme asiantuntevaa tietoa sekä viinin että oliiviöljyn valmistamisesta.
Liki kaksituntinen esittelykierros huipentui neljän viinin (1 valkoviini, 2 punaista ja 1 jälkiruokaviini), juustojen, leipien, kinkun ja keksin maisteluun. Viiniä pyöriteltiin laseissa, katseltiin, haisteltiin, maisteltiin ja arvuuteltiin, mitä kaikkia aromeja nestemäisessä herkussa piilee.
Mihin vain katsoitkaan, avautui näkökenttääsi kauniita rustiikkisia yksityiskohtia ja erilaisia tuoksuja kosteasta kellarista ja suuressa takassa poltetuista tukeista täyteläiseen punaviiniin.
Reitti villaltamme linnalle oli noin 300 metriä ja sitä reunustivat oliivi-, päärynä- ja sharonpuut sekä viiniköynnökset.
Olimme majoittuneet kahteen taloon: Villa Fantignanoon ja pienempään juuri remontoituun villaan. Fantignanossa on 7 makuuhuonetta kylpyhuoneineen, yhteinen keittiö, eteistilat, viinikellari ja terassi. Huoneiden sisustukset olivat rustiikkisia: tummaa puuta, punostuoleja, kukkakuoseja, metallisänkyjä... Aamulla kylpyhuoneen seinältä saattoi tuijottaa pikkuinen gekko tai jalan alta paeta sisilisko.
Villan pihapiirissä sijaitsee toinen talo, jossa asuu yksi linnan työntekijöistä ja toisessa päässä on wifi -tila tietokoneen käyttäjille. Pihalla on 10 metriä pitkä uima-allas ja aurinkotuoleja. Sää suosi meitä. Edellisellä viikolla oli alueella ollut rankkasateita, nyt aurinko näyttäytyi joka päivä ja lämpötila nousi jopa 30 asteeseen.
Kävin aamu-uinneilla viitenä päivänä. Vesi ehti yön aikana viilentyä alle 20 asteen, mutta sinne oli mentävä. Luppopäivinä makoilimme aurinkotuoleissa ja lueskelimme kuka mitäkin.
Päivän porotuksen jälkeen vesi oli jo lämpimämpää pulahdella ja viilentää auringon polttamaa nahkaa.
Keräsimme viikon alussa yhteisen ruokakassan, josta ostimme aamupala- ja lounastarvikkeet. Melkein jokainen osallistui vuorollaan jonkun aterian valmistukseen ja kaupassa asiointiin. Käytössämme meillä oli 2 henkilöautoa ja 9 hengen pikkubussi. Päivän toisen aterian kävimme syömässä kuka missäkin: osa golfkentältä palatessa lähikylässä, yhdessä linnan ravintolalla, Firenzen retkellä...
Viinikellari sai nimen "panic room". Siellä oli linnan viinejä sekä lista, johon tuli merkitä ne, jotka oli nauttinut. Aika kätevää! Tosin viinin ostaminen paikallisesta marketista oli 3 kertaa edullisempaa.
Tietenkin maistelimme paikallisia herkkuja: Pecorino -juustoa, oliiveja, oliiviöljyä ja bruchettaa, balsamicoa, ilmakuivattuja kinkkuja, papuja, mahtavia pihvitomaatteja, raakamakkaroita, pestoa ja pastaa.
Oman hauskan lisänsä aamutoimiin toi pressokeitin, jonka käyttöön kokemattomia koulutettiin. Hyväähän se oli, mutta aika homma kolmella keittimellä aamukahvit noin 15 henkilölle... kaasuliedellä!
Ja kun porukkaa on noin paljon, on taivaallista, että huoneistossa on astianpesukone!
Kun aikaisin heräsi (klo 8), ehti nähdä upean aamu-usvan ja kuulla metsästyksen ääniä. Alueella oli alkanut metsästysaika. Koirat haukkuivat ja juoksivat talon ohitse. Ajoittain rinteillä kajahtelivat aseiden äänet.
Jos taas myöhään valvoi, saattoi ihailla taivaan punertuvaa sävyä ja arvuutella pilvien muotoja. Ohitse lennähtelivät lepakot ja taustalla suorastaan kiljuivat kaskaat. Näimme liikkuessamme myös villisian ja kauriita.
Kaunista, niin Toscanaa. Vielä muutamia kuvia maistiaisiksi. Kerron vielä tuonnempana retkistämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)