 |
| Cochemissa "hiihtohississä" |
Matkamuisteloita tänä päivänä: Skechersit, jotka ostin (kalliilla) Goodmannin Anttilasta juuri ennen Eurooppa touriamme kesäkuussa. Taisivat maksaa rapiat 80 e. Mutta siinä kävi niin, että kun ne jalkaani sujautin, en olisi halunnut pois ottaa. Aivan taivaallisen pehmeät ja ihanat. Ja en kyllä sitten juuri muita kenkiä koko reissussa käyttänytkään. Näillä mentiin patikoinnit ja kaupunkikävelyt, hameen kanssa ja farkkujen kera. Ei kaikkein kauneimmat, mutta ihan loistopopot.
Näihin liittyy sitten myöhemmältä kesältä sellainen tarina, että toinen Skechers meinasi kirjaimellisesti hukkua, ei veteen vaan liejuun. Olimme pikku retkellä Janakkalassa. Ensin kiipesimme Hakoisten linnavuorelle ja sitten laskeuduimme pyhälle Laurin lähteelle.
Koirapoika oli mukana. Lähteen reunalla keikuin sellaisella tukikivetyksellä, kun päätin lähteä tutkimaan, mihin lähteeltä lähtevä polku johtaa. Loikkasin koira edellä vihreälle mättäälle, joka ei ollutkaan ihan tukevaa maata... Upposin polviani myöten liejuun nurmen antaessa periksi jalkojeni alla. Pikku paniikki ja jalkoja vauhdilla ylös. Ei nimittäin ollut mikään miellyttävä tunne se! Ja sitten huomasin, että toinen kenkä puuttui! Siinä sitten kyynärpäitä myöten tunnustelemaan, josko sen vielä voisi pelastaa ja ihmeen kaupalla se sieltä liejun seasta löytyi.
Lahkeet, kengät ja käsivarret liejussa takaisin lähteelle, vettä loiskuttaen hieman puhtaammaksi, jotta voin istahtaa autoon ja kotiiiiiin!!! Skechersit koneeseen. Nyt ne odottavat ensi kevättä ja lisäkilometreja ja seikkailuja.
Mustanpuhuvia ovat nämä viime päivien kalenterikengät! Nyt puupohjaiset saapikkaat, reilulla 10 cm:n korolla ja 3 cm platformilla. 
Katkeria kyyneleitä vuodattaen jouduin luopumaan oransseista kiilapohjaisista nilkkureistani keväällä... (Nämä taisivat olla viime vuoden 2013 kalenteriluukussa 17).
Kirppislinjalla mennään. Fidasta taas ovat nämä kaunottaret, kympillä ostetut.
Kiilapohjat löysin muutama vuosi sitten Sveitsin matkalla. Sitä ennen olin käyttänyt sellaisia ala-asteella kevätjuhlassa ehkä vuonna -77. Ovat tukevat, jopa välttämättömät, varsinkin jos haluaa kulkea koroissa Hämeenlinnan mukulakivikaduilla ilman nilkkavammoja!
Tweed-kangasta. Korot 10 cm, pyöreät ja tanakat, aivan kuin pöydänjalat. Kerrassaan omituisen hurmaavat.
Inkkarihapsuja! 
Nämä oli alun perin tarkoitus antaa isälleni isänpäivälahjaksi. Hänellä on pienehkö jalka mieheksi, 41. Vaan kuinkas sitten kävikään... Mies (jalan koko 44-45) oli bongannut töppöset työhuoneen pöydällä, pyöritellyt niitä ja tuikannut jalkaansa. Todennut vallan mainioiksi ja ottanut käyttöönsä. Siinä ne nököttivät pihakävelyn jäljiltä eteisen lattialla eräänä päivänä, kun tulin töistä kotiin. Ei niitä enää lahjaksi voinut lähettää! Hyvään käyttöön tulivat kuitenkin täälläkin. Miehen ikivanhat Reinot olivatkin jo ihan rispaantuneet ja loppujen lopuksi kadoksissa.
Muutama vuosi sitten löysin "idän ihmeet"... Nettikaupan, missä kaikki on tosi halpaa, laatu vaihtelevaa ja koot vähän mitä sattuu. Eikö kulostakin luotettavalta?! Olen tilannut sieltä muutamat kengät (mm. kalenteriluukku 2) ja jonkun mekon. Osa on mennyt suoraan hoikemmalle perheenjäsenelle... Vaatteita valitessa kokoa pitää hilata reippaasti ylöspäin, kengissä pitää ottaa yhtä numeroa suuremmat kuin normaalisti ostaisi.
Valoa pimeään, keltaista kehiin!
Joulukuu tulla jolkotteli ja kolmas kenkäjoulukalenteri avautuu! Tästä on tullut hauska perinne. Ja aina vaan kummasti noita kenkiä tuntuu kalentereihin löytyvän. 
