Rakkaimmat harrastukseni ovat kirjallisuus ja matkailu. Lukeminen on ilmaista, jos käyttää kirjastoa. Kirjoista voi ammentaa ideoita matkailuun: Carlos Ruiz Zafonin kirjat Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki -> Barcelona, Mari Jungstedtin kirjat -> Gotlantiiiiiiin kesällä! Matkailu taas on harrastuksistani hintavin, mutta antavin. Rakastan erilaisia kulttuureja, tapoja, maisemia, tuoksuja, ruokia, kieliä. Kaukomatkoja en ole harrastanut, mutta Eurooppaa olen kolunnut ja vielä riittää katsottavaa. Matkat toimivat inspiraationa kirjoittamiselle, eli lempiharrastukseni toimivat kahteen suuntaan.
On paikkoja, joissa olen kokenut olevani kotonani. Varsinkin kaupungit, joissa on keskiaikainen keskusta kiehtovat. Jo Tukholman vanhassa kaupungissa samoilu tyydytti pienesti tarpeeni, mutta Barcelonaan kaipasin kauan. Selailin jo lukiovuosista saakka Dalin ja Gaudin taiteesta kertovia kirjoja ja lehtiartikkeleita. Nyt olen vieraillut kaupungissa kahdesti. Barcelonassa on kaikki: kulttuuria, ranta, iltaelämää, latinotanssia ja shoppailua. Ihmiset ovat temperamenttisia, suurin osa ystävällisiä, katalaani hauskaa kuunnella ja ruoka taivaallista. Rakastan sitä kaupunkia!
Pidän Espanjasta myös Barcelonan ulkopuolla. Vuonna 2007 teimme kiertoajelua pohjois- ja keski-Espanjassa. San Sebastianiin olisin voinut tutustua pidempäänkin kuin päivän. Galician alue Atlantin vaikutuspiirissä on kalaruokailijan paratiisi (myös vatsatautiparatiisi omalaatuisine bakteerikantoineen). Näimme Las Islas Atlanticas -saaret, Pontevedran ja Vigon. Santiago de Compostelaan aion palata vielä Caminon merkeissä. Suunnitelmaa tehty syyslomaksi 2014.
Riojan viinialueella sijaitsee pieni kaupunki nimeltä Cuzcurrita del Rio Tiron. Kotoisaa ja keskiaikaista! Siellä emme tavanneet yhtään paikallista, joka olisi puhunut englantia. Meistä kukaan ei puhu espanjaa... Miehelleni vanha herra halusi tarjota pubissa lasillisen viiniä baskin kielellä säestettynä. Majatalon isäntä oli hälyyttänyt sisarensa paikalle outojen suomalaisten vierailun ajaksi. Sisar puhui auttavaa englantia. Viinitarhalla naapurikylässä ystävällinen nuori mies esitteli koko tilan pikkurahalla (englanniksi) ja tarjosi maistiaisia kuudesta eri tuotteesta.
Ja viimeisin Espanja: aurinkoinen syksyinen Valencia!
Toinen lempikohteeni on ollut Sveitsi. Ystävämme ovat asuneet siellä jo toista kymmentä vuotta ja olen päässyt vierailemaan heidän luonaan viidesti. Sveitsissä on nähty kolmion Lugano - Zürich - Basel kokoinen alue. Keski-Sveitsiä on nähty kosolti, ranskankielinen alue ja itä ovat näkemättä.
Tämän vuoden hiihtoloman vietimme tyttären kanssa jälleen Sveitsissä. Laskeuduttuamme Zürichiin totesin Venlalle, että "kylläpä on kotoisa olo!" Sveitsiläiset vetävät kyllä pidemmän korren ystävällisyydessä verrattuna moniin muihin (itävaltalaiset ja slovenialaiset ovat samaa tasoa). Kaupungit ovat siistejä, huomiota kiinnitetään kierrätykseen ja ekologisuuteen sekä lähituotantoon.
On mielenkiintoista pohtia, miksi pienessä sveitsiläisessä kaupungissa kukkakaupan myyntirekit voivat jäädä illaksi ja yöksi pihalle ilman valvontaa, kun Suomessa ne kärsisivät ilkivaltaa tai "käännettäisiin" alta aika yksikön. Autoilijat pysähtyvät jalankulkijan lähestyessä suojatietä ja päästävät yli. Ventovieraat ihmiset tervehtivät kaduilla ja porraskäytävissä "grüezie!" Muuten kieli on niin käsittämätöntä kiroamista ja kurkkupärinää, ettei neljän vuoden saksan opinnoilla oikein keskusteluun mukaan pääse. Viikon edetessä ymmärrys lisääntyi ja kieli aktivoitui, mutta puhumiseen olin liian epävarma. Kävimme katsomassa We will rock you-musikaalin. Se oli laulettu englanniksi Queenia kunnioittaen, mutta puheosuudet olivat saksaksi. Pysyin kuta kuinkin juonessa =0)
Sveitsi on unelmamaa patikointiin. Aiemminkin olemme seikkailleet vuorilla ja lähikylissä. Nyt kävimme porukalla täydenkuun lumikenkävaelluksella. Nousimme yli 900 m:n korkeuteen merenpinnasta. Kuutamo oli niin kirkas, että meistä jäi varjot hangelle. Rinteellä oli hiljaista, siellä täällä oli näkyvissä kauriin ja jäniksen jälkiä. Tullessamme alas vuorelta näimme ketun ja mutkan takaa paljastuivat ketun eväät: pieni suolistettu karitsa!
Sveitsissä olemme myös viettäneet joulun, syöneet fondueta ja raclettea, kelkkailleet ja lasketelleet. Luonto on tärkeä osa Sveitsiä ja luonto on minulle tärkeä!
Kotoisuuden tunteeseen vaikuttaa sekin, miten turvalliseksi itsensä maailmalla tuntee. Sveitsissä ja Itävallassa minua ei pelota yhtään, Barcelonassa joutuu vähän olemaan varuillaan, Roomassa olin suorastaan epäluuloinen.
Se mitä useimmiten maailmalla kaipaan on sauna ja siideri. Nyt matkan jälkeen raukeana saunasta korkkaankin yhden saunasidukan! Ja.... suunnittelen seuraavaa matkaa...
