Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sveitsi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Sveitsi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. joulukuuta 2015

Tosi joulukalenteri 12

Viime vuonna iloitsin, kun olin löytänyt Zalandosta kolmiväriset nilkkurit jo pahasti kulahtaneitten Skotlannin tuliaisnilkkurien rinnalle. Nyt riemuitsen, kun löysin Sveitsistä viime kesän autoreissulta Mustangin nahkanilkkurit. (Skotit ovat edelleen käytössä, vaikkakin jo melko lintallaan...)


Vietimme ystäviemme luona juhannuksen tienoon Sveitsissä, Unterägerissä. Jalkauduimme Minnan kanssa Zugiin kirppisreissulle, kuinkas muutenkaan! 8 Fr maksoivat nämä ihanat, pehmeät kengät. Ja hetihän niitä piti kokeilla. 

Lähdimme katsomaan naapurikylän juhlaparaatia osaksi bussilla, osin kävellen... Kilometrejä tuli aika monta, rakkoja vaan 2 kantapäihin...

Reissussa nähtyä...







keskiviikko 2. joulukuuta 2015

Tosi reissussa: Sveitsi

Laitetaanpa tänne kenkäjoulukalenterin väliin yksi matkakertomuksen pätkä.


Olimme siis ajaneet Itävallasta Italian kautta Sveitsiin. Seuraava määränpäämme oli St Moritz. Hiljainen oli kylätie "köyhät kyykkyyn"-alueella kesäkuussa. Eteemme aukenivat kaunis järvilaakso, melkoiset korkeuserot ja kalliit kaupat. Hotellilla oli 4 *, kylpyamme ja huikea aamiainen järvinäköalalla. Vesi oli aivan turkoosinvihreää.

Iltakävelyllä katselimme kylän läpi ja käväisimme syömässä ainoassa meille sopivan hintatason auki olevassa ravintolassa. Vastaanotto oli mahtava. Tarjoilija ällistyi kuultuaan, että olimme autoilleet Suomesta saakka, kyseli aina vaan lisää ja lisää, tarjosi aperitiivit talon piikkiin ja lähtiessämme antoi vielä lahjan: paikallisen taiteilija Otto Koblerin taidekirjan. Mies huikkasi, että matkaamme Venäjälle asti. Tarjoilija vaati, että sieltä kyllä lähetätte sitten kortin ja antoi oman käyntikorttinsa.

(Lähetin kortin kotisuomesta palattuamme!)




Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Keski-Sveitsiä, Unterägeriä. Ylitimme jälleen yhden vuoriston ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Keskeltä "ei mitään" löysimme Harrikka-kahvilan. Vastapäisellä rinteellä laidunsi lehmälauma, jota saatteli valtaisa kellojen kumu. Pidimme siellä pienen breikin ja sitten matka jatkui taas pitkin kapeita, osin kaiteettomia teitä. Minä kaula pitkällä kamerani kanssa, mies kädet tiukasti ratissa ja katse tien pinnassa. Eikä antanut minun ajaa, kun olisi pelottanut vielä enemmän...
Saavuimme keskelle juhlahumua. Lähikylän tiet olivat tukossa juhlaparaateja varten. Siellä vietettiin suurta taistelun muistopäivää. Ajelimme perille pyöräteitä pitkin.

Oli ihanaa nähdä vanhat ystävät ja heidän kautta tutuiksi tulleita ystäviä. Ohjelmassa oli kirpparikäyntejä, juhlaparaatin seurantaa ja tietysti juhannusjuhlat.

Paraati oli hauska. Eri kylien väkeä oli pukeutunut alueelle tyypillisiin kansallisasuihin, nykyisiin ja vuosisatojen takaisiin. Vaunuista, traktoreista ja kärryistä jaeltiin ruokaa: pikkuleipiä, kirsikoita, snapseja, appelsiineja... Alkupalat tuli nautittua kävelyn lomassa.







Ja sitten juhannus! Saimme osallistua läheisellä vuorella sijaitsevan maatilan juhannusjuhlaan.

Tila oli jo itsessään mahtava kokemus. Pihassa oli mitä erilaisimpia majoitusrakennuksia: jurttia, tiipiitä, rakennusparakeista tehtyjä huoneistoja.




 Tilan yhdellä laidalla oli peura-aitaus ja lampi, navetasta kuului kukon kiekuminen ja kanojen kaakatus. Yhden jurtan kupeessa sijaitsi kanitarha ja siellä vaelteli myös sangen kesy ja hellyydenkipeä kissa. Kun kiipesi kukkulalle, näki alhaalla laaksossa olevan järven ja vastapäiset vuoret.




Juhannusjuhlan olivat alun perin laittaneet alulle suomalais-ruotsalais-sveitsiläinen ystäväporukka (anteeksi jos joku unohtui...). Nyt paikalla oli sveitsiläisiä, suomalaisia, saksalaisia, marokolainen, ruotsalainen... Kielikylpyhän siitä kehkeytyi. Jopa niin massiivinen, että minun aivoni väsähtivät puolilta öin, enkä enää kyennyt keskustelemaan millään kielellä kenenkään kanssa...


Miehet pystyttivät juhannussalon, kasasivat kokon ja tekivät loimulohta. Kuulostaa hyvin kotoisalta. Kuljeskelin kameran kanssa pitkin tilaa ja huokailin maisemia ja käkkäräisiä puita. Sää oli keskiverto suomalainen juhannussää: sateli kevyesti pitkin iltaa ja lämmintä oli rapiat 12 astetta, eli piti olla ihan hyvin vaatetettu. Vastapäiselle vuorelle satoi illan aikana lumi...



Sveitsistä matka jatkui kohti Ranskaa, Luxemburghia ja Saksaa...

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Tosi kotonaan

Rakkaimmat harrastukseni ovat kirjallisuus ja matkailu. Lukeminen on ilmaista, jos käyttää kirjastoa. Kirjoista voi ammentaa ideoita matkailuun: Carlos Ruiz Zafonin kirjat Tuulen varjo, Enkelipeli ja Taivasten vanki -> Barcelona, Mari Jungstedtin kirjat -> Gotlantiiiiiiin kesällä! Matkailu taas on harrastuksistani hintavin, mutta antavin. Rakastan erilaisia kulttuureja, tapoja, maisemia, tuoksuja, ruokia, kieliä. Kaukomatkoja en ole harrastanut, mutta Eurooppaa olen kolunnut ja vielä riittää katsottavaa. Matkat toimivat inspiraationa kirjoittamiselle, eli lempiharrastukseni toimivat kahteen suuntaan.

On paikkoja, joissa olen kokenut olevani kotonani. Varsinkin kaupungit, joissa on keskiaikainen keskusta kiehtovat. Jo Tukholman vanhassa kaupungissa samoilu tyydytti pienesti tarpeeni, mutta Barcelonaan kaipasin kauan. Selailin jo lukiovuosista saakka Dalin ja Gaudin taiteesta kertovia kirjoja ja lehtiartikkeleita. Nyt olen vieraillut kaupungissa kahdesti. Barcelonassa on kaikki: kulttuuria, ranta, iltaelämää, latinotanssia ja shoppailua. Ihmiset ovat temperamenttisia, suurin osa ystävällisiä, katalaani hauskaa kuunnella ja ruoka taivaallista. Rakastan sitä kaupunkia!

File:Vigo dende o monte do castro.jpgPidän Espanjasta myös Barcelonan ulkopuolla. Vuonna 2007 teimme kiertoajelua pohjois- ja keski-Espanjassa. San Sebastianiin olisin voinut tutustua pidempäänkin kuin päivän. Galician alue Atlantin vaikutuspiirissä on kalaruokailijan paratiisi (myös vatsatautiparatiisi omalaatuisine bakteerikantoineen). Näimme Las Islas Atlanticas -saaret, Pontevedran ja Vigon. Santiago de Compostelaan aion palata vielä Caminon merkeissä. Suunnitelmaa tehty syyslomaksi 2014.

Riojan viinialueella sijaitsee pieni kaupunki nimeltä Cuzcurrita del Rio Tiron. Kotoisaa ja keskiaikaista! Siellä emme tavanneet yhtään paikallista, joka olisi puhunut englantia. Meistä kukaan ei puhu espanjaa... Miehelleni vanha herra halusi tarjota pubissa lasillisen viiniä baskin kielellä säestettynä. Majatalon isäntä oli hälyyttänyt sisarensa paikalle outojen suomalaisten vierailun ajaksi. Sisar puhui auttavaa englantia. Viinitarhalla naapurikylässä ystävällinen nuori mies esitteli koko tilan pikkurahalla (englanniksi) ja tarjosi maistiaisia kuudesta eri tuotteesta.

Ja viimeisin Espanja: aurinkoinen syksyinen Valencia!

Toinen lempikohteeni on ollut Sveitsi. Ystävämme ovat asuneet siellä jo toista kymmentä vuotta ja olen päässyt vierailemaan heidän luonaan viidesti. Sveitsissä on nähty kolmion Lugano - Zürich - Basel kokoinen alue. Keski-Sveitsiä on nähty kosolti, ranskankielinen alue ja itä ovat näkemättä.

Tämän vuoden hiihtoloman vietimme tyttären kanssa jälleen Sveitsissä. Laskeuduttuamme Zürichiin totesin Venlalle, että "kylläpä on kotoisa olo!" Sveitsiläiset vetävät kyllä pidemmän korren ystävällisyydessä verrattuna moniin muihin (itävaltalaiset ja slovenialaiset ovat samaa tasoa). Kaupungit ovat siistejä, huomiota kiinnitetään kierrätykseen ja ekologisuuteen sekä lähituotantoon.

On mielenkiintoista pohtia, miksi pienessä sveitsiläisessä kaupungissa kukkakaupan myyntirekit voivat jäädä illaksi ja yöksi pihalle ilman valvontaa, kun Suomessa ne kärsisivät ilkivaltaa tai "käännettäisiin" alta aika yksikön. Autoilijat pysähtyvät jalankulkijan lähestyessä suojatietä ja päästävät yli. Ventovieraat ihmiset tervehtivät kaduilla ja porraskäytävissä "grüezie!" Muuten kieli on niin käsittämätöntä kiroamista ja kurkkupärinää, ettei neljän vuoden saksan opinnoilla oikein keskusteluun mukaan pääse. Viikon edetessä ymmärrys lisääntyi ja kieli aktivoitui, mutta puhumiseen olin liian epävarma. Kävimme katsomassa We will rock you-musikaalin. Se oli laulettu englanniksi Queenia kunnioittaen, mutta puheosuudet olivat saksaksi. Pysyin kuta kuinkin juonessa =0)

Sveitsi on unelmamaa patikointiin. Aiemminkin olemme seikkailleet vuorilla ja lähikylissä. Nyt kävimme porukalla täydenkuun lumikenkävaelluksella. Nousimme yli 900 m:n korkeuteen merenpinnasta. Kuutamo oli niin kirkas, että meistä jäi varjot hangelle. Rinteellä oli hiljaista, siellä täällä oli näkyvissä kauriin ja jäniksen jälkiä. Tullessamme alas vuorelta näimme ketun ja mutkan takaa paljastuivat ketun eväät: pieni suolistettu karitsa!

Sveitsissä olemme myös viettäneet joulun, syöneet fondueta ja raclettea, kelkkailleet ja lasketelleet. Luonto on tärkeä osa Sveitsiä ja luonto on minulle tärkeä!

Kotoisuuden tunteeseen vaikuttaa sekin, miten turvalliseksi itsensä maailmalla tuntee. Sveitsissä ja Itävallassa minua ei pelota yhtään, Barcelonassa joutuu vähän olemaan varuillaan, Roomassa olin suorastaan epäluuloinen.

Se mitä useimmiten maailmalla kaipaan on sauna ja siideri. Nyt matkan jälkeen raukeana saunasta korkkaankin yhden saunasidukan! Ja.... suunnittelen seuraavaa matkaa...






sunnuntai 6. maaliskuuta 2011

Tosi tuliaisia

Terveisiä keväisestä Sveitsistä! Laaksot olivat jo liki lumettomat, mutta ylhäällä vuorilla voi vielä lasketella, kelkkoa ja tehdä lumienkeleitä. Takana on ihana talvilomaviikko ystävien luona ja harrastuksen äärellä.

Matkat ovat onnen omiaan avartamaan kulttuurien välisiä eroja ja käyttäytymistapoja. Niitä mietin minäkin vaellellessamme pitkin keskistä Sveitsiä akselilla Zürich - Unterägeri - Luzern - Grindelwald - Andermatt (miehet ajelivat Geneveen saakka autonäyttelyyn).

Mitä siis tuliaisiksi? Päätin, etten tällä kertaa tuo tuliaisia muille kuin omalle perheelle. En tuonut lehmänkelloa enkä puukelkkaa, vaikka mieli tekikin.  Matkalaukkuun ahdoimme sadoittain digikuvia mahtavista maisemista, ystävistä, Fasnacht-karnevaaleista. Suklaata, Tobleronea tietenkin! Muutaman nenäkorun, Victorinox-veitsiä, vaatteita alennusmyynneistä ja muutaman pullon viiniä.

Viinistä puheen ollen... Sitä tuli juotua päivällisillä ja karnevaaleissa. Olimmehan Keski-Euroopassa! Viini on kaupoissa hieman halvempaa Sveitsissä kuin Suomessa, mutta ravintolahinnat huitelevat samoissa korkeuksissa. Sitä juodaan seurustellen ja palan painikkeeksi, ei humaltumistarkoituksessa (paitsi että niinkin saattaa varomattomalle suomalaiselle käydä...). Ystäväni, joka sukkuloi näiden kahden maan väliä, kertoi kuitenkin huomanneensa, että suomalaiset ovat pikkuhiljaa oppimassa viinikulttuuria. Sveitsiläiset taas ovat omaksumassa skandinaavista juomatapaa: muotia on pitää kooma-bileitä, joissa vedetään perskänni.

Huomioni kiinnittyi siistiin ympäristöön. Kaduilla ei juurikaan näkynyt roskia.  Ympäristössä kasvoi kauniita perinteisiä alppitaloja, mutta myös värikkäitä kivitaloja ja erikoisen näköisiä puukerrostaloja. Siistejä olivat myös käytöstavat. Ventovieraat ihmiset huikkasivat minulle tottuneesti "Grüetzi Mittenand ". Toistuvasti, jatkuvasti nyökimme vastaantulijoille pienen hymyn kera. Saisiko tämän pienen tuttavallisuuden eleen siirrettyä kotikaupunkiini? Ehkei kuitenkaan. Asukasmäärä on Hämeenlinnassa kuitenkin aika paljon suurempi kuin Unterägerin kylässä... Niskathan siinä tulisivat kipeiksi ja suu kuivuisi.

Matkoilla minua on luultu hollantilaiseksi, tsekiksi, ruotsalaiseksi. Omaan korvaan (vaikka avarakatseinen ja suvaitsevainen katsonkin olevani) särähti pahemman kerran kun Luzernin Fasnachtissa halveksien sinivalkoista kolmikkoamme katsellut nainen totesi lakonisesti "na zdrovie". Me tulkitsimme sen paniikissa venäjän kieleksi (kotona tarkistin, että rouva luuli meitä puolalaisiksi!). Kovin kovaäänisesti älähdimme, että "no no, no russians!" Kuultuaan, että olemme Suomesta rouvan ilme suli hymyyn ja hän tervehti meitä lämpimästi. Ei ole häpeä olla suomalainen. Tämä ei siis ole ulkomaalaisuuden ylistysblogi. Meitä arvostetaan maailmalla.

Siis mitä tuliaisiksi sveitsistä? Sveitsiläinen tapakulttuuri? Kummityttöni Suomi-koulussa oli puhuttu asioista, joita voisi siirtää Suomesta Sveitsiin ja toisin päin. Opettaja oli ehdottanut hyviä käytöstapoja. Kokemani perusteella olen samaa mieltä. Ihmiset ovat Sveitsissä Frau tai Herr, ei pelkkä alakerran naapuri tai silmälääkäri. Saahan siitä hieman virallisemman vaikutelman, mutta jollain lailla ihmisen arvostus kuuluu paremmin. Lasten ystävät kävivät kättelemässä vanhemmat lähtiessään. Nuoret pojat pyysivät anteeksi hipaistessaan kaupan käytävällä. Kaupasta pääsit ulos kuudennen Danke Schönin ja Aden jälkeen ja viimeiseksi kuulit vielä pahoittelun siitä, ettei tarvitsemaasi polvitukea löytynyt juuri tästä liikkeestä. Hieman kyllä ahdistikin se avuliaisuus naistenvaateliikkeissä... Tavatessani ystävättäreni ystäviä kättelimme ja esittäydyimme. Erotessamme jo vaihdoimme ne kuuluisat kolme poskisuudelmaa ja halauksen.

Osan niistä vuorista voisi minun mielestäni siirtää meille ja meiltä sitten vaihtokaupassa viedä lunta laaksoihin.