Olimme siis ajaneet Itävallasta Italian kautta Sveitsiin. Seuraava määränpäämme oli St Moritz. Hiljainen oli kylätie "köyhät kyykkyyn"-alueella kesäkuussa. Eteemme aukenivat kaunis järvilaakso, melkoiset korkeuserot ja kalliit kaupat. Hotellilla oli 4 *, kylpyamme ja huikea aamiainen järvinäköalalla. Vesi oli aivan turkoosinvihreää.
(Lähetin kortin kotisuomesta palattuamme!)
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Keski-Sveitsiä, Unterägeriä. Ylitimme jälleen yhden vuoriston ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Keskeltä "ei mitään" löysimme Harrikka-kahvilan. Vastapäisellä rinteellä laidunsi lehmälauma, jota saatteli valtaisa kellojen kumu. Pidimme siellä pienen breikin ja sitten matka jatkui taas pitkin kapeita, osin kaiteettomia teitä. Minä kaula pitkällä kamerani kanssa, mies kädet tiukasti ratissa ja katse tien pinnassa. Eikä antanut minun ajaa, kun olisi pelottanut vielä enemmän...
Ja sitten juhannus! Saimme osallistua läheisellä vuorella sijaitsevan maatilan juhannusjuhlaan.
Tila oli jo itsessään mahtava kokemus. Pihassa oli mitä erilaisimpia majoitusrakennuksia: jurttia, tiipiitä, rakennusparakeista tehtyjä huoneistoja.
Tilan yhdellä laidalla oli peura-aitaus ja lampi, navetasta kuului kukon kiekuminen ja kanojen kaakatus. Yhden jurtan kupeessa sijaitsi kanitarha ja siellä vaelteli myös sangen kesy ja hellyydenkipeä kissa. Kun kiipesi kukkulalle, näki alhaalla laaksossa olevan järven ja vastapäiset vuoret.
Juhannusjuhlan olivat alun perin laittaneet alulle suomalais-ruotsalais-sveitsiläinen ystäväporukka (anteeksi jos joku unohtui...). Nyt paikalla oli sveitsiläisiä, suomalaisia, saksalaisia, marokolainen, ruotsalainen... Kielikylpyhän siitä kehkeytyi. Jopa niin massiivinen, että minun aivoni väsähtivät puolilta öin, enkä enää kyennyt keskustelemaan millään kielellä kenenkään kanssa...
Sveitsistä matka jatkui kohti Ranskaa, Luxemburghia ja Saksaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti