Olimme siis ajaneet Itävallasta Italian kautta Sveitsiin. Seuraava määränpäämme oli St Moritz. Hiljainen oli kylätie "köyhät kyykkyyn"-alueella kesäkuussa. Eteemme aukenivat kaunis järvilaakso, melkoiset korkeuserot ja kalliit kaupat. Hotellilla oli 4 *, kylpyamme ja huikea aamiainen järvinäköalalla. Vesi oli aivan turkoosinvihreää.
Iltakävelyllä katselimme kylän läpi ja käväisimme syömässä ainoassa meille sopivan hintatason auki olevassa ravintolassa. Vastaanotto oli mahtava. Tarjoilija ällistyi kuultuaan, että olimme autoilleet Suomesta saakka, kyseli aina vaan lisää ja lisää, tarjosi aperitiivit talon piikkiin ja lähtiessämme antoi vielä lahjan: paikallisen taiteilija Otto Koblerin taidekirjan. Mies huikkasi, että matkaamme Venäjälle asti. Tarjoilija vaati, että sieltä kyllä lähetätte sitten kortin ja antoi oman käyntikorttinsa.(Lähetin kortin kotisuomesta palattuamme!)
Seuraavana aamuna jatkoimme matkaa kohti Keski-Sveitsiä, Unterägeriä. Ylitimme jälleen yhden vuoriston ja maisemat olivat henkeäsalpaavat. Keskeltä "ei mitään" löysimme Harrikka-kahvilan. Vastapäisellä rinteellä laidunsi lehmälauma, jota saatteli valtaisa kellojen kumu. Pidimme siellä pienen breikin ja sitten matka jatkui taas pitkin kapeita, osin kaiteettomia teitä. Minä kaula pitkällä kamerani kanssa, mies kädet tiukasti ratissa ja katse tien pinnassa. Eikä antanut minun ajaa, kun olisi pelottanut vielä enemmän...
Oli ihanaa nähdä vanhat ystävät ja heidän kautta tutuiksi tulleita ystäviä. Ohjelmassa oli kirpparikäyntejä, juhlaparaatin seurantaa ja tietysti juhannusjuhlat.
Paraati oli hauska. Eri kylien väkeä oli pukeutunut alueelle tyypillisiin kansallisasuihin, nykyisiin ja vuosisatojen takaisiin. Vaunuista, traktoreista ja kärryistä jaeltiin ruokaa: pikkuleipiä, kirsikoita, snapseja, appelsiineja... Alkupalat tuli nautittua kävelyn lomassa.
Ja sitten juhannus! Saimme osallistua läheisellä vuorella sijaitsevan maatilan juhannusjuhlaan.
Tila oli jo itsessään mahtava kokemus. Pihassa oli mitä erilaisimpia majoitusrakennuksia: jurttia, tiipiitä, rakennusparakeista tehtyjä huoneistoja.
Tilan yhdellä laidalla oli peura-aitaus ja lampi, navetasta kuului kukon kiekuminen ja kanojen kaakatus. Yhden jurtan kupeessa sijaitsi kanitarha ja siellä vaelteli myös sangen kesy ja hellyydenkipeä kissa. Kun kiipesi kukkulalle, näki alhaalla laaksossa olevan järven ja vastapäiset vuoret.
Juhannusjuhlan olivat alun perin laittaneet alulle suomalais-ruotsalais-sveitsiläinen ystäväporukka (anteeksi jos joku unohtui...). Nyt paikalla oli sveitsiläisiä, suomalaisia, saksalaisia, marokolainen, ruotsalainen... Kielikylpyhän siitä kehkeytyi. Jopa niin massiivinen, että minun aivoni väsähtivät puolilta öin, enkä enää kyennyt keskustelemaan millään kielellä kenenkään kanssa...
Miehet pystyttivät juhannussalon, kasasivat kokon ja tekivät loimulohta. Kuulostaa hyvin kotoisalta. Kuljeskelin kameran kanssa pitkin tilaa ja huokailin maisemia ja käkkäräisiä puita. Sää oli keskiverto suomalainen juhannussää: sateli kevyesti pitkin iltaa ja lämmintä oli rapiat 12 astetta, eli piti olla ihan hyvin vaatetettu. Vastapäiselle vuorelle satoi illan aikana lumi...
Sveitsistä matka jatkui kohti Ranskaa, Luxemburghia ja Saksaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti