keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Tosi kiitollinen

Tilasin kirjakerhosta Rhonda Byrnesin kirjan Taikavoima. Tiesin, että Salaisuus-kirjat ovat hänen käsialaansa ja että hän vannoo positiivisen ajattelun ja elämän asenteen nimeen. Ajattelin, että kirjasta voisi olla apua kirjoittajaohjaajuuteeni, uusia voimauttavia sytykkeitä kenties. En arvannut, että se tempaisee minut näinkin tiiviisti taikapiiriinsä. Olinhan jo kuukauden päivät lueskellut lähinnä sairaalamaailmaan sijoittuvia karmivia dekkareita.

Olen nyt kolmena iltana päiväkirjaa kirjoittaessani kirjannut ensimmäiseksi jokaiselta päivältä viisi asiaa, joista olen kiitollinen. Annan asioiden tulla intuitiivisesti. Sen jälkeen kirjoitan, miksi olen asiasta kiitollinen ja kiitän mielessäni. Ensin ajattelin, että hassuahan se on samoista asioista joka ilta kiittää, mutta yllättäen joka ilta olen löytänyt uusia kiitollisuuden aiheita, konkreettisia, abstrakteja.

Kirjassa on 28 päivän "kiitollisuuskuurin" ohjeet. Eilen illalla puuhastelin kiitollisuuslistani kanssa ja etsiskelin käteeni sopivaa voimakiveä kotoa. Talviaika, mistä kiviä? Onneksi olen kivien kerääjä ja matkoilta tulee aina kolmasosa matkalaukullista vierasta maaperää mukana. Kiviä siis löytyy. Mieleen pamahtivat myös puolijalokivet, joiden parantavaan voimaan hurahdin polvionnettomuuden jälkeen (käveleskelin kyynärsauvojen kanssa ja lastan sisällä oli tiikerinsilmä). Ne löytyivät kylpyhuoneen kaapista. Ennen nukkumaan menoa pyörittelin oranssia kiveä (jonka nimeä en muista, mutta aion tarkastaa) kädessäni ja pohdin päivääni. Melko helposti löysin tapauksen / hetken, josta voin olla erityisen kiitollinen. Palautin sen mieleeni ja kiitin. Nukuin yöni ihan uppotukkina. Tästedes puuhastelen iltaisin taikakalujeni parissa. Katsotaan mikä aamu herään kivi kädessä tai tyynyt alla.

Kirjan ajatus on, että kiitollisuus toimii koko elämään vaikuttavana. Se on kuin universumissa piilevä vetovoiman laki, energian keskus.
  
Lainauksia:
Muhammad: ”Kiitollisuuden tunteminen saadun yltäkylläisyyden vuoksi on paras vakuus sille, että runsaus jatkuu.”

Laotse: ”Jos iloitset siitä, miten asiat ovat, koko maailma on sinun.”

Tecumseh, intiaanipäällikkö: ”Kun heräät aamulla. kiitä aamun valoa elämästäsi ja voimastasi. Kiitä ruoasta ja elämisen ilosta. Jos et näe syytä kiitokseen, syy on itsessäsi.”

Albert Einstein ja Isaac Newton  kiittivät toisia ihmisiä –heidän kanssaan työskenteleviä sekä aiempia ihmispolvia-  heidän työstään, jotta heidän oma työnsä oli mahdollinen.

Lisään ajatuslistaan vielä minulle tärkeän tarinan vanhasta intiaanipäälliköstä, joka puhutteli nuorta soturia, jolla oli ristiriitatilanne. Päällikkö sanoi: ”Mielesi on kuin kaksi tappelevaa koiraa. Toinen on hyväntahtoinen ja toinen riidanhaluinen. Hyväntahtoista ohjaa kiitollisuus ja positiivinen elämänmyönteinen energia, riidanhaluinen näkee ensin vaarat, uhat ja haitat. Se koira vahvistuu ja voittaa, jota sinä ruokit.”

PS. Olen kiitollinen kommenteistanne rakkaat ihmiset. On ilo "jutella" tämänkin kanavan kautta.

sunnuntai 27. tammikuuta 2013

Tosi hiki

Viikonloppu Vierumäellä. Työkaverini houkutteli Hyvä terveys-lehden lukijamatkalle naisten hyvinvointi- ja painonhallintaviikonloppuun. Olin viettänyt siellä yhden viikonlopun golf-kurssilla ja tiesin paikan viehättäväksi ja monipuoliseksi. Lähdin siis hyvin mielelläni, jopa innoissani. Reissua varjosti vain alkuviikosta vaivannut vatsatauti ja sappikohtaus.

Perjantaina testattiin kunto, lähtötaso. Pelotti. Nuoruuden yleisurheiluharrastus on jo kauuuuuuukana takana! Vuoteen 2007 olin harrastanut aktiivista kuntoliikuntaa, mutta polvileikkaus sotki kuntoilun puoleksi vuodeksi. Innolla aloitin uudelleen, mutta tatsi oli jotenkin kateissa. Tuosta lähtien olen ollut satunnainen liikkuja, koiralenkit 15-60 min. Myös latinotanssi jäi alle kymmeneen kertaan per lukukausi. Harmillista. Sitä lajia rakastan. Pari kolme kertaa vuodessa laskettelemassa ei juuri kuntoa kohota ja kuntosaliharjoittelua olen inhonnut. Siitä tuli aina kuvottava olo. Hiihtelen alle 50 km/talvi, luistele en yhtään. Painoa oli kertynyt operaation jälkeen kymmenisen kiloa.

Ei siis ihme, että kauhistutti istahtaa testipyörän satulaan. 12 minuuttia kolmella eri vastuksella ja halutessa vielä yksi 4 minuuttinen lisäaikaa lisävastuksella. Otin sen, halusin haastaa itseäni. Elastisuutta mitattiin olkapäistä, lonkista ja kyljistä, lihaskunto-osuus kattoi vatsa-, käsi- ja reisilihakset. Tulokset puhuivat karua kertomaa. Peruskunto on suomalaista keskitasoa, lihaskunto huono, elastisuus keskinkertainen. Varsinkin vatsa- ja käsivarsien lihasten voimat ovat ala-arvoiset. Sen kyllä tiesinkin. Olisin kuvitellut olevani notkeampi...

Saimme omat henkilökohtaiset sykerajat. Niiden mukaan yritimme ohjelmoida lumikenkäkävelyn. Sykettä nostatti viikonloppuna myös zumba, josta nautin aivan suunnattomasti. Lihaskuntotreenejä olivat fitball (jumppapallo) sekä trx (roikutaan oman kehon vastuksella kahvoissa narujen päässä). Venyttelimme ja teimme rentouttavan chiball-osionkin. Chiball oli miellyttävä, tuoksuva luttana pallo, jonka kanssa jäljittelimme tai chi´n liikeratoja. Tuttua sekin vuosien takaa.

Iltaisin olin niin poikki, että hepulin puolelle meni. Uni tuli hätäisesti, mutta kroppa oli niin ylikierroksilla, että heräsin aamuyöstä pyörimään.

Vierumäellä on näiden loistavien liikuntamahdollisuuksien lisäksi mahtava ruoka. Tuolla rääkillä sitä sai syödäkin kaksin käsin. Luento-osuuksissa opastettiin oikeanlaiseen ravintoon ja sen merkityksen saloihin painonhallinnassa. Kyllähän sitä jo tietää, että kuluta enemmän kuin syöt. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Pitää myös huomioida riittävä kuitujen, rasvojen, proteiinin ja vitamiinien saanti.
Hiilihydraattien osuus kyllä täyttyy kevyesti. Luento alkoi kuulostaa ydinfysiikalta! Lounaalla ja päivällisellä kieltämättä tuli huomioitua lautasmalli ja kasvisten osuus. Tämä täytyy siirtää kotioloihin! Kotimatkalla pysähdyimme kauppaan. Sieltä tuli kassissa kotiin kukkakaali, varhaiskaali, kolmen värisiä paprikoita ja omaa, maitorahka, raejuusto ja kuitupitoista leipää.

Minä olen makean perso. Jos olen jouten, tekee mieli napostella. Vierumäellä ei käynyt suklaa ja irtikset edes mielessä. Yksi syy varmasti oli se, ettei ehtinyt. Ohjelma oli tiukka, mutta mieluisa. Sitä pörräsi pari päivää endorfiinihumalassa. Ei kyllä myöskään ehtinyt tulla kiljuva nälkä. Sopiva ruokailurytmi piti siitä huolen. Ohjenuoraksi saimme: jos on joutoaikaa, lähde kävelylle napostelun sijaan.

Ihan liian vähän tulee tehtyä kunnon hikiliikuntaa viikottain. Kuntotestauksen tulosten pohjalta liikunnanohjaaja laati minulle kuntoilusuunnitelman. Tässä parannellessa kipeitä uudelleen löytyneitä lihaksia vahvistin uuden vuoden pyhiä päätöksiäni: Ti kuntosaliharjoittelu työkaverin (ft) kanssa,  ke tunnin kävelylenkki koiran ja kaverin kanssa, to fiesta latina kaverin kanssa kimppakyydillä, joka päivä koiran kanssa vähintään kortteli ympäri ja viikonloppuna koiralenkkejä pidemmän kaavan mukaan tai vaihtoehtoisesti laskettelemaan, hiihtämään tai lumikenkäilemään tai su latinos. 

Katsotaan kuis ämmän käy! Ajattelin lopettaa ylös-alas-jojoilun!

torstai 24. tammikuuta 2013

Tosi muutostarpeinen

Ope ja open kynä
Olen kai levoton sielu! Moni ottaisi tuon kai -sanan kohdallani pois. Kyllä minä sen siinä pitäisin, sillä perusrakenteeni ovat aika stabiilit: saman työnantajan palveluksessa pian 19 vuotta, saman miehen kanssa yli 24 vuotta ja asuntokin on ollut sama jo kohta 16 vuotta. Muutoshakuisuuteni kohdistuu työn sisältöön ja ajankäyttöön.

Valmistumiseni jälkeen olen työn ohessa kouluttautunut koko ajan. Aina olen päättänyt, että tämä on viimeinen ja että nyt en enää kyllä ala. Aina olen kuitenkin alkanut. Kerran yhtä hakua suunnitellessani mies uhkasi jo ottaa ikuiselta opiskelijalta avaimet pois. Ei kuulemma jaksanut tuskailuani erinäisten opinäytetöiden kanssa. Materiaalin "kompostoitumisvaihe" saa minut nimittäin kärttyiseksi ja levottomaksi, mutta sitten kun tekstiä alkaa tulla, sitä tulee valtaisana ryöppynä ja saatan kirjoittaa päivät läpeensä, ajatukset ovat vain projektissa. Perhe parka!

Lyhyitä työkyvyn arviointi-koulutuksia en viitsi edes mainita. Ryhmänohjausta olen opiskellut lisää 32 opintopisteen verran (Malminkartanossa ja HAMK:ssa). Kirjallisuusterapia-opintoja on samainen määrä (Kuopion Sib ja TYT), siihen päälle kolme Oriveden opiston kirjoittajakurssia. Toimintaterapeutin täydennyskoulutus Toiminta muutosvoimana toimintaterapiassa ja AMK-päivitys menivät peräjälkeisinä vuosina päättyen 2008. Molemmista se 30 opintopistettä. Työtä varten olen käynyt myös kaksi maahanmuuttajaohjaajakurssia (Setlementin ja Väestöliiton) sekä SDI -sertifioinnin Espoossa (SDI on vahvuuksien inventaari, joka osoittaa tyypilliset vahvuudet ja toimintakaavat). On siis tullut tehtyä yhteensä viisi laajempaa opinnäyte/päättötyötä.

Edellisestä kouluttautumisesta, Voimauttavan valokuvan perusteet, tulee toukokuussa kuluneeksi vuosi... Vasta, ja olen jo uutta suunnittelemassa. Haluaisin opettamiseen ja kouluttamiseen pätevyyttä.

Selasin siis portfoliotani ja mietin, miten paljon ihminen mahtaakaan haluta tietää? Kuinka paljon muutosta voi haluta? Kyllästynkö minä tosiaankin tasaiseen olotilaan alle kahden vuoden? Tieto tuo mukanaan vastuuta ja velvoitteita, olenko tosiaan valmis kestämään niitä entistä enemmän? Mitäpä jos ihan vaan päivätyöni päätteeksi käyttäisin kaiken aikani itseeni ja harrastuksiin, jotka minua kiinnostavat ja hoitavat? Osaisinko olla? Siinä se tovi vierähti, näitä pohtiessa. Enkä minä tiedä.

Olen kenties tyyppinä sellainen, että haluan käännellä kiviä ja selvittää asioita.

Muutos koetaan usein pelottavana. Varsikin silloin se sitä onkin, kun muutos tulee kysymättä. Itse aiheutettunakin se täräyttää maailmaa, jossa elää. Kuviot muuttuvat, dynamiikka muuttuu, astutaan mukavuusalueen ulkopuolelle. Muutoksen tarve tulee siitä, että haluaa jotain uutta, ympäröivä todellisuus ei tyydytä, ei palkitse, on liian kuluttava tai panee ahtaalle. On hurjan tärkeää saada kiinni siitä, lähteekö muutoksen tarve itsestä vai onko sille muita yllykkeitä. Toisen pukkaamana muutos ei usein ole se kaikkein luontevin.

Mietin siis, mistä tämän hetkinen muutostarpeeni kumpuaa. 1) Pitkäaikaisesta haaveesta. Jo ala-asteikäisenä halusin opettajaksi. Päivätyöni ohella olen kouluttanut voimavarakeskeisyyttä (SDI), ryhmänohjaamista, kirjoittamista sekä kirjallisuusterapiaa. 2) Halua viedä ammattitaitoni seuraavalle asteelle, kouluttaa arvostamiania asioita pedagogina. 3) Nykyisen työni organisointi, enkä nyt kirjoita vain omasta ajanhallinnastani vaan organisaation tasolla olevista ärsytyksistä.

Vuoden takainen ilta naiseuden ja voimauttavan
 kirjoittamisen parissa.
Katsotaan, miten pitkälle tämä tarve vie. Huhtikuussa kuulen, kuinka vakuuttava hakija olen ollut.

perjantai 18. tammikuuta 2013

Tosi kiltisti

Helsingissä Kallion kirjastolla järjestetään Suomen Kirjallisuusterapiayhdistyksen opintopiirejä ja tällä viikolla  teemana oli kiltteys ja kirjallisuusterapia. Alustajana toimi äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Hanna Sulander. Hannan esitys oli avartava ja inspiroiva. Muutaman päivän aikana käymäni keskustelu Tosi päivän poimijaksi-postauksen yhteydessä sekä maanantain opintopiiri pusertuvat nyt tähän kirjoitelmaan. 

"Parhaimmillaan rakkaus itseen ja toisiin ovat sisäkkäisiä ja yhtä aikaa läsnä, eikä niitä tarvitsekaan erottaa toisistaan."(Valtavaara 2007) Liian kiltti on kiltti toisille, oikein kiltti on kiltti myös itselleen. Siinä opittavaa. Matkalla ollaan. Nuorempana mieheni muistutteli minua aika ajoin siitä, että mitäpä jos opettelisin sanomaan ei. Eihän se toisen sanomana sisäisty. Joskus tarvitaan melkoinen seinään rysäytys, että muutos on mahdollinen. Ein sanominen onnistuu jo. Suurin osa työasioista jää työpaikalle ja voin sanoa olevani entistä itseäni parempi terapeutti. Ystäviäni haluan auttaa jos voin avuksi olla. Sitäkään en kuitenkaan enää tee itseni kustannuksella. Uskon huomaavani / tuntevani sen, kun olemme tasavertaisia jakajia. Tyhjiin on turha pumppautua, siitä ei ole iloa eikä hyötyä kenellekään.


"Naisille on ominaista salailla vaikeuksiaan ja jaksaa yli rajojensa. Avuliaisuus ja toisten huomioon ottaminen ovat heille luontaisia asioita, joita on perinteisesti korostettu myös tyttöjen kasvatuksessa. Kiltin tytön rooli tarjoaa suojautumiskeinon vaikeissa tilanteissa.
Pitkällä tähtäimellä liiallinen kiltteys kääntyy itseä vastaan. Jos lapsena on saanut hyväksyntää vain tottelevaisena pikku apulaisena, toisten miellyttämisestä voi tulla pakonomainen käyttäytymismalli, josta ei ole helppo parantua omin avuin.
Naistenkartano ry:n toiminnanjohtaja Helena Palojärvi on huolissaan naisten jaksamisesta tämän päivän kilpailuyhteiskunnassa.
– Suomalaista naista koskettavat monenlaiset ristiriidat. Vaatimukset työpaikoilla ovat koventuneet ja samaan aikaan perinteiset odotukset äitinä olemisesta, hoivasta ja vastuunkannosta läheisten suhteen ovat yhä olemassa. Lisäksi on tullut paljon uraan ja ulkonäköön liittyviä vaatimuksia. Jos on tottunut olemaan kiltti ja muita varten, niin on vaikea tasapainoilla näiden vaatimusten paineissa, Palojärvi sanoo." http://yle.fi/vintti/yle.fi/akuutti/arkisto2004/090304_c.htm

Artikkelissa puhutaan naisista. Itse asiassa hyvin monessa muussakin artikkelissa. Onko kiltteys siis sukupuolisidonnaista? En usko. Tunnen miehiä, jotka ovat saaneet kuulla olevansa liian kilttejä ja tämän takia menettäneet parisuhteensa. Haluavatko naiset sitten kiltteyttään itselleen pahiksen? Miehen, jossa on säröjä? Äijän? En usko tuotakaan. Siihen kuitenkin uskon, että kiltteys on sukupolvisidonnaista, että vielä minunkin sukupolveni tytöt ovat kasvatettuja kiltteyteen. Nuoremman polven tytöt ovat huomattavasti itsetietoisempia, valveutuneempia omien oikeuksiensa suhteen ja osaavat laskea, mitä he asiasta hyötyisivät.  Terveellistä, mutta jossain kohtaa myös itsekkyytenä ja  töykeytenä ilmenevä käytös. Rajat ovat hienovaraiset: terveen itsekkyyden, oikean kiltteyden ja itsekkyyden. Terveesti itsekkäälle, oikein kiltille raja on hyväksi ja selkeä, kenties. Se, joka pelaa vastapuolta, määrittää asian ehkä toisin. Se tekee teemasta vaikeasti käsiteltävän. Ihmissuhdedynamiikka. Kun on tottunut siihen, että toinen on aina valmiina minua varten, on vaikeaa hyväksyä vastaväitteitä. "Että siitä on tullut hankala!"

Valtavaara puhuu kirjoissaan Kiltteydestä kipeät ja Oikein kiltit kiltteyden kivuista ja hedelmistä. Tuo ein sanominen on yksi kivuista. Kiltin oma tahto on hukassa, hänen kosketuksensa omiin tunteisiinsa on ohut tai kokonaan kadonnut, hän suorittaa, hänellä on ylikorostunut velvollisuuden tunto ja hän on jatkuvassa valmiustilassa, johon käskyt tulevat ulkopuolelta. Kysymys kuuluu: mikä saa ihmisen toimimaan näin vastoin omaa itseään? 

Kirjallisuusterapialla voi olla annettavaa liiallisesta kiltteydestä kärsiville. Tiedostavan kirjoittamisen avulla voi tulla näkyväksi itselleen ja muille. Kun kirjoittaa kokemuksiaan paperille, vapauttaa jotain tukahdutettua. Teksteihin voi palata ja lukea ne uudelleen tai halutessaan tekstin voi repiä tai polttaa. Kirjoittamisen kautta voi todentaa itselleen asioita, saada ryhmältä palautetta ja erilaisia perspektiivejä oman kasvun tueksi.

Työssäni kohtaan ihania ihmisiä, herkkiä, tuntevia. Monen ainoa ongelma on kiltteys. Se on kuin lampeen pudotettu kivi, joka muodostaa renkaita levitessään. Kiltistä alkaa tuntua, että hän hukkuu lampeen, ojentelee auttavaisia käsiään, mutta kukaan ei tartu niihin, ei auta häntä. Kehät täytyy pysäyttää. 

Matka kohti aitoa kiltteyttä tuo armollisuutta itselle. Rehellinen tunteiden kohtaaminen johtaa oman tahdon löytymiseen ja arvojen  selkiytymiseen. Mitä juuri minä tarvitsen? Tuo kysymys tulisi meistä jokaisen esittää itselleen vaikka kerran viikossa. Tulisimmeko sen kautta olevaisemmiksi?

Lähteet: SKTY ry opintopiiri 14.1.2013 Hanna Sulander
                  Anna - Liisa Valtavaara: Kiltteydestä kipeät, 2005 ja Oikein kiltit, 2007.

maanantai 14. tammikuuta 2013

Tosi kysymyksessä (no ei nyt ihan)

Tämän postauksen tarkoitus on puhtaasti kaupallinen... Tai ei ihan puhtaasti... on se myös hyvinvoinnillinenkin... itse asiassa aika paljon sitä!

Minulta on kysytty useasti viime vuoden aikana, voisinko ajatella tekeväni terapiakorttisarjan valokuvistani. Voisin.

Kysymys: Kuvittelisitko tarvitsevasi terapiakortteja työssäsi? Millaisia korttien tulisi olla, jotta ne palvelisivat sinua ja työtäsi?

Korttisarja ovista ja porteista minulla on olemassa... Kiinnostusta?

Heitän katiskan veteen ja katson, millaista saalista sieltä löytyy. Palataan apajille!

sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Tosi päivän poimijaksi

Olen kuullut erään psykologin sanovan, että masentuneen ihmisen mieli askaroi menneessä, ahdistuneen tulevassa. Monesti huomaan tuon määritelmän olevan aivan totta. Se iskee silmille työssäni mielenterveyskuntoutuksessa, mutta myös omaan nenään tärähtää aika ajoin. Hektinen arjen tahti pakottaa tutkimaan vähintään lähitulevaisuutta ja elämään monenlaisen keskeneräisyyden kanssa. Vaan onko siihen pakko suostua?

Siedän huonosti keskeneräisyyttä ja entistä huonommin kiirettä. En panisi rasittumista pelkästään iän lisääntymisen piikkiin vaan ajattelen kyseessä olevan myös henkisen kasvun. Mietin entistä enemmän suostumista hyötymisen sijaan, mielihyvää palkkion sijaan, laatua määrän sijaan. Huomaan hermostuvani, jos joudun miettimään monia tehtäviä etukäteen. Tuntuu kuin energia holahtaisi mustaan aukkoon ja juuri siihen elettävään hetkeen ei jää kuin rippeet. Olen pyrkinyt elämään päivässä, poimimaan päivän kerrallaan, Carpe Diem.

Carpe Diem on kenties kulahtanut klisee, liikaa hoettu, mutta kuitenkin niin totta. Wikipedia kertoo lauseen tulleen tutuksi Horatiuksen oodista, jossa hän kehottaa neitoa käyttämään kaikki hetket ja olemaan luottamatta liiaksi tulevaisuuteen. Mindfulness lienee nykypäivän carpe diem: "Kun kykenemme olemaan läsnä tässä hetkessä, olemme tietoisempia jokaisesta hetkestä ja tietoisempia meille avoimina olevista mahdollisuuksista. Mindfulnessin pyrkimyksenä ei ole päästä eroon ongelmista vaan oppia hyväksymään ne ja elämään niiden kanssa. Kabat Zinn. http://www.rentoutus-stressinhallinta.info/2-apua_stressiin.html

Entistä paremmin pysähdyn arjessa makustelemaan hetkeä, missä olen juuri nyt, miltä tuntuu, millaisia aistimuksia hetki minussa herättää. Tavoittelen niitä hetkiä, kun tunnen juurten kasvavan jaloistani lattiaan tai maan kamaraan ja rintani kohoilee syvän, rauhallisen hengityksen tahtiin. Tunnistan ahdistuksen hetket, pintahengityksen ja kiireen puristavan vanteen otsallani. Koska minulla on pitkät sosiaaliset tuntosarvet, kanssakulkijan kiire saattaa tarttua ja sen loitolla pitämiseen joudun orientoitumaan kerta toisensa jälkeen.

Lähden tänä vuonna yrittämään tietoista muutosta toimintaani, minimoimaan ahdistuksen määrää ja sietämään keskeneräisyyksiä, sillä eihän tämä maailma tämän valmiimmaksi tule. Yksi menetelmä on uusi kalenteri. Aiemmin työpäivääni on kuulunut kalenteri, joka näyttää koko viikon kerrallaan. Siinä on ollut se etu, että on pystynyt aukeaman avattuaan orientoitua uusien aikojen antamiseen ja viikon kiireeseen kertakatsomalla. Nyt hommasin kalenterin joka näyttää kaksi päivää kerrallaan. Pyrin suuntaamaan huomioni käsillä olevaan päivään kerrallaan. 

Keskityn positiivisiin asioihin, mutten kiellä negatiivistenkaan olemassaoloa. Silmien sulkeminen ei auta ketään! Kirjaan hyviä asioita ylös, teen niitä konkreettisesti näkyvämmiksi.

Yritän kuunnella kehoani ja pysäyttää tiedostamalla väärät toimintamallit: olenko oikeasti nälkäinen vai aionko napostella turhautumiseen / ahdistukseen / mielihyvään, tarvitsenko nyt kehollista vai älyllistä rasitusta jne.

Kotona kieltäydyn myös pohtimasta työasioita tai järjestelemästä kotoa materiaalia töihin vietäväksi. Teen pohtimisen ja järjestelemisen aamulla ennen töihin lähtöä. Suostun ottamaan vapaapäiviä enemmän kuin lomaoikeuteni lupaa. Kannustevapaat aion käyttää viimeistä päivää myöden ja virkavapaan mahdollisuuksia siihen päälle. En suostu syyllistymään. Valtiovallan taholtakin on kailotettu työssä jaksamisen merkitystä ja työurien pidentämistä. Kannan oman korteni kekoon näillä keinoin.  

Hetkessä eläminen kuulostaa yksinkertaiselta. Sen pitäisi olla helppo, helposti toteutettava asia, mutta se on vaikeaa. Imua erilaisiin asioihin ja hoppuun  arjessa riittää. Miten siis virittää itsensä taajuudelle, jossa on tilaa omille tuntemuksille ja omista tarpeista lähteville valinnoille? Valinnoista taitaa tämäkin muutos lähteä: valitsetko mahdollisuuden kokea ja tuntea laadullisesti määrällisen sijaan? Stop....... and then go!






keskiviikko 9. tammikuuta 2013

Tosi marmattaja

Tämä vuosi alkaa näköjään oikein epäkohtien marmattamisella! Nyt ottaa päähän radiokanavien aamuohjelmat. (Postaus sisältää tuotesijoittelua...)

Kuuntelen radiota lähinnä autoillessani, eli joka arkiaamu 7.30-8.10 välisenä aikana sekä iltapäivällä neljän jälkeen. Pidemmillä ajomatkoilla kanava määräytyy sen mukaan kuka ajaa, ketä on kyydissä ja missä järjestyksessä autossa istutaan. Kyllä! Lapset päättivät yhteisymmärryksessä, että se, joka joutuu takapenkille saa määrätä kuunneltavan kanavan. On minullakin siihen joskus sanomista...

Eri radiokanavat ovat suunnanneet ohjelmistoaan tietyn ikäisille, tietyssä elämän tilanteessa oleville, kenties eri aikatauluissa eläville kuuntelijoille. Minä en vaan ole pitkään aikaan tiennyt, mihin ryhmään kuuluisin, kun töihin ajaessa ei saa kuunnella muuta kuin alapään juttuja. Sen iän olen jo ohittanut (enkä vielä siihen ikään ole tullut), että pissa-kakka-jutut naurattaisivat. Eilinen aamu alkoi NRJ:n kuuntelulla, koska teini haluaa kuunnella sitä kouluun vietäessä. Joudun siis kuuntelemaan vartin ajan aamupoikien ihmissuhdemankelia ja mistäpä siellä yleensä muusta keskustellaan kuin parisuhdeasioista ja lähinnä siitä, mitä tehdä kun toinen on pettänyt, itse on pettänyt, puoliso ei anna, itse ei haluta, tekee mieli tehdä jotain muuta tai elimistöön on juuttunut jotain ylimääräistä. Jos ovat kysymykset ehkä kieliposkessa lähetettyjä, ovat vastaukset vähintään arveluttavia. Pojat viljelevät runsaasti myös pieruhuumoria ja laskevat avoimen ilkeästikin huulta jotenkin suureen massaan sopeutumattomista ihmisistä ja asioista. Ei tule hyvä mieli kuunnellessa, ei. Enkä myönnä olevani tiukkapipo, en.

Vaihdoin kanavaa ja Suomipopilla käytiin kakkakeskustelua Noro-viruksen ympärillä. Sitten miesjuontaja kertoi kokemuksiaan uimahallista, miten kaikki miehet tsekkaavat toistensa värkkien koot suihkussa: Katsovat ensin naamaa, onko tuttu, sitten vehkeet ja sitten vielä, että huomasiko, että vilkaisin. Noinkohan on? Ja sitten vielä oman pelin analyysi tarinatuokion päätteeksi. Iltapäivällä olin työkaverin kanssa kuntosalilla ja jäimme suu auki kuunetelemaan YleX:n toimittajien luokatonta kilpailua: Miten reagoit, jos vessan pytystä löytyy kymmensenttinen liero? Joku oli soittanut ja kertonut kipanneensa kukkaruukun mullat pönttöön (järjen riemuvoitto!) ja seuraavana päivänä pöntössä oli ollut reilun kokoinen mato. Nyt kolme kilpailijaa sai soittaa ja kuvailla reaktioitaan. No arvatkaa nyt, mitä kaikkea sinne kuviteltiin solahtaneen. Hei ihan oikeasti!!!

Kanava, jota yleensä itsekseni kuuntelen on Groove. Siellä on normaalisti lempeä ja lämmin tunnelma. Niin oli tänäkin aamuna. Joka päivä Groovella heitetään ilmoille jokin päivän teema, johon kuuntelijat saavat lähettää tai soittaa kommenttejaan. Tänään käsiteltiin iskurepliikkejä. Huomasin hymyileväni. Ihmiset ovat todella luovia. Kunnes... pääsimme taas kakka-osastolle! Kuuntelija oli kertonut tarinan, miten oli 40 vuotta sitten tavannut puolisonsa ulkohuussijonossa ja miten olivat päätyneet toisiaan vilkuilemaan vierekkäisten pytyn reikien kautta... Kekseliästä tosiaan kurkkia, että miltäs ne neidin pyllyn posket oikein näyttävätkään tai kuinka pitkällä herran vehkeet roikkuu.

Eikö meillä ole muuta puheenaihetta? Että toimiiko vatsa ja miten petihommat sujuvat, niinkö? Tietysti säästäkään ei aina jaksa vaahdota. Mutta että esimerkiksi mikä ottaa tänään päähän, autolla ajo, missä kohtaa juuri nyt kiristää, lempisuklaa, millä on kiva aloittaa päivä, onnistumisen kokemukseni edelliseltä päivältä, terveiseni päättäjille, jos olisin eläin niin mikä, millaiset kengät sinulla juuri nyt on jalassa, millaisen lahjan olet viimeiksi saanut, ketä olet kiittänyt viimeiksi, millaista musiikkia haluat aamuusi, millaisena haluat kahvisi vai juotko ennemmin trendikkäästi teetä, tarvitaanko kaikkea tietoa, tuletko toimeen ilman somea, hyvän ystävyyden kriteerit, kuinka usein tulee kirjoitettua kortti, mikä on ollut elämäsi mahtavin matkakokemus, flunssan torjuntakeinot, kuka on arkesi sankari tai muuta yhtä tärkeää.

Taidan siirtyä huomisaamusta klassiselle tai kaivan kaverin tekemän hoilauslevyn hansikaslokerosta ja vedän omaa kivaa korkealta ja kovaa!

tiistai 8. tammikuuta 2013

Tosi kiilareita

Voi pyhä murina!!! Aamu alkaa pelonsekaisin tuntein liikenteessä. Mikä meitä suomalaisia pimeän ja liukkaan liikkujia oikein vaivaa? Iso asennevamma ja ajattelemattomuus?

Kuvittelevatko useammat autoilijat tosiaan, että jos en nyt tässä kohtaa tähän väliin autollani pääse tyrkkäämään, että sitten ollaan lumessa jumissa / en pääse kotterollani mäestä liikkeelle / joudun odottamaan risteyksessä hamaan tappiin? Uskomattomia singahteluja tapahtuu, niistä seuraa rajuja jarrutuksia, sadatteluja ja lisää jarrutuksia ja sadatteluja loputtomana ketjuna aamuruuhkassa. En enää kykene laskemaan kuinka monen kylkeen ajon olen ennakoimalla ja etupyörien asennon tarkkailulla onnistunut välttämään tänä talvena.

Meillä sattuu oikeasti olemaan talviaikaan melko liukasta! meillä on myös hämärää, jolloin etäisyyksien arvioiminen on hankalampaa kuin valoisassa. Aamuliikenteessä voisi vielä varautua aamuäreyksiin ja tokkuraisuuteen kunkin auton ratin takana omanlaisiinsa.

Siis: MALTTIA JA TILANNETAJUA ihmiset! MUR!

Terveisin Satu ja Sitikka, jonka peffassa lukee En oo v***u rauhallinen!

tiistai 1. tammikuuta 2013

Tosi vanha vuosi 2012


Uuden vuoden alkajaisiksi viime vuoden tilinpäätös!


1. Mitä uutta teit vuonna 2012? 
Aloin käydä kosmetologin, ystäväni Maijun, luona enemmän-vähemmän säännöllisesti hoidattamassa itseäni: jalkahoitoa, kasvojen puhdistusta, intialaista jokikivihierontaa, käsihoitoa... Kehon lisäksi koheni myös mieli! Osallistuin politiikkaan ja ilmoittauduin vuoden 2013 kaupungin vaikuttajaraatiin terveys ja hyvinvointi (eli se ärhäkkä poliittisesti aktivoitunut täti todella aktivoitui).  Kävin Reiki II-kurssin.

 2. Piditkö uudenvuodenlupauksesi, ja teetkö enemmän ensi vuodelle?
Huumori oli ajoittain kovilla, mutta linjani pidin lempeästi. Jouduin karsimaan sellaisten ihmisten seuraa, jotka selkeästi olivat energiasyöppöjä.  Oma elämä oli aika kuosissa, elin melko pitkälle niin kuin opetin. Liikkumista olisi saanut olla enemmän. Olen hyvä suunnittelemaan ja aloittamaan, mutta se säännöllinen toteutus... Luova tila on ollut yksi voimavarani. Olen valokuvannut paljon ja ollut elämäni ensimmäisellä valokuvauskurssilla. Olen myös kirjoittanut paljon. Läheisiäni olen rakastanut ja pyrkinyt sen heille osoittamaan. Joskus tulen tuupatuksi syrjään äkäisen teinin kaulasta, mutta mamma ei lannistu.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi?  
Ihan loppuvuodesta miehen siskon poika sai ensimmäisen biologisen lapsensa: Parikkalaan syntyi Piparipoika!

4. Kuoliko kukaan läheisesi? 
Aivan lähipiiriini kuuluvia ihmisiä en joutunut suremaan, mutta ikäisiäni ihmisiä, koulukavereitani alkaa laota ympäriltä. Pelottavaa! 

5. Missä maissa kävit? 
Helmikuussa Italiassa Madonna di Campigliossa laskettelemassa ja patikoimassa. Maaliskuussa Sloveniassa Planican lentomäen kisoissa. Heinäkuussa Virossa Haapsalussa ja Saaremaalla. Lokakuussa Espanjassa välillä Barcelona Elche, Benitaxellissa kiinnekohta.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2013, jota puuttui vuodesta 2012? 
Käydä Sveitsissä.    

7. Mitkä vuoden 2012 päivämäärät tulet aina muistamaan ja miksi? 
Matkat!!! Poikani 18-vuotispäivä 29.11.. Tyttären rippijuhla 1.7.. 

 8. Mikä oli suurin saavutuksesi tänä vuonna? 
Ensimmäinen lapsi saatettu täysi-ikäisyyteen täyspäisenä! Omien mielipiteiden vahvistuminen ja olen saanut perusteltua aiempaa paremmin tarkoitusperiäni. Onnistunut työvuosi. Monikulttuurinen osallistuminen.

9. Mikä oli suurin epäonnistumisesi?
Saamattomuuteni pihan hoidon suhteen... Kodin siivoaminen... Olen kamalan boheemi tyyppi noissa asioissa!

10. Kärsitkö sairauksista tai vammoista? 
Vuonna -07 rikkomani oikea polvi äityi vihottelemaan. Aluksi luultiin siinä olevan bursiitin, mutta magneettikuva paljasti ganglion, joka vaati polven avaamista. Pelotti niin vietävästi, mutta operaatio kannatti. Muutama ärhäkkä flunssa piti pedissä. Syysväsymys oli lievää.

 11. Mikä oli paras asia, jonka ostit? 
Pesukone piti uusia kesällä vanhan toimittua 18 vuotta. Ostimme kuivaavan koneen ja se on taivaallisen ihana. Mies osti valokuvaharrastajilleen isomman objektiivin kameraan. Niin ja minulla oli autokuume kesällä. Sen seurauksena mies infektoitui ja päätti ostaa meille avoauton. Nyt se odottaa tallissa sulan maan kelejä (ei sentään hommannut siihen talvirenkaita).
  
12. Kenen käytös herätti hilpeyttä? 
Alpakan, joka sylki päälleni. Koirasuden, joka pissi hiihtohousujen vasempaan lahkeeseen, koirapoika Kurkon. 

13. Kenen käytös masensi? 
Ihmisen, johon luulin voivani luottaa, mutta hän osoittautuikin mustavalkoiseksi oman edun puolustajaksi ja olettamisen mestariksi. Harmittaa, kun ihminen ei ota selvää tosiasioista vaan toimii mutu-tuntumalla ja haukkuu väärää puuta.

 14. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi? 
Varmaan ihan normaalielämään meni suurin osa, mutta matkustaminen tulee heti hyvänä kakkosena. Matkustaminen antaa minulle valtavasti, avartaa katsantokantaa ja asenteita entisestään. Itseeni olen satsannut entistä enemmän, mutta kyllä 2012 tein töitäkin enemmän kuin koskaan.

15. Mistä olit oikein, oikein, oikein innoissasi? 
Matkoista, työtilaisuuksista, Oriveden kurssista, tyttären rippijuhlista, uusista tuttavuuksista. Maahanmuuttajaohjaaja-koulutuksesta.

16. Mikä laulu tulee aina muistuttamaan sinua vuodesta 2012? 
Vain elämää-sarjasta Erinin versio Cheekin kappaleesta Mitä tänne jää.

17. Viime vuoteen verrattuna, oletko:  
a) onnellisempi vai onnettomampi?  Väsyneempi, ehkä hieman onnettomampi, mutten missään nimessä toivoton tai masentunut! Surullisia tpahtumia on ollut v.2012 enemmän kuin edellisenä.
b) laihempi vai lihavampi? Samoilla mennään, huoh!
c) rikkaampi vai köyhempi? Kokemuksia hirveän paljon rikkaampi, mutta pankkitilillä on vähemmän rahaa kuin v.2012 alkupuoliskolla.  

18. Mitä toivoisit tehneesi enemmän? 
Liikkuneeni. Lukeneeni. Hoitaneeni kotia paremmin. Osallistuneeni Setlementin ryhmiin.

 19. Mitä toivoisit tehneesi vähemmän? 
Marmattaneeni.

 20. Rakastuitko vuonna 2012? 
Tämä kysymys kuuluu nuoremmille sinkkuihmisille. Mitä sitä nyt enempää ihmisiä sotkemaan omaan elämään. 

21. Mikä oli suosikki tv-ohjelmasi? 
Vain elämää. Emerdale. 
  
22. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut viime vuonna tähän aikaan? 
Olen vihastunut ihmisille, joille en ole aiemmin vihastunut, mutta en vihaa heitä. Vihaan erilaisia rajoittuneita asenteita ja olettamista.

23. Mikä oli paras lukemasi kirja? 
Lukupäiväkirjaa selatessa nousi kaksi mainitsemisen arvoista kirjaa. Mikko Rimmisen Nenäpäivä oli mahtava, ihmetystä, riemua ja myötähäpeää herättävä. Finlandiansa ansainnut. Pidin kovasti. Toinen kirja, joka sopi vuoden teemaan "täti ja yhteiskuntatietoisuus", oli Liza Marklundin Vastalauseita. Se oli kolumnikokoelma ja todella ajankohtaisiin asioihin, lähinnä eriarvoisuuteen ja naisen asemaan pureutuvaa tekstiä. Innostuin myös kirjanselkämysrunoudesta!
 
24. Mikä oli suurin musiikillinen löytösi? 
Opin pitämään suomenkielisestä rapista ! Kävin tyttären ja hänen ystävänsä kanssa Jennifer Lopezin konsertissa ja se oli wau!
  
25. Mitä halusit ja sait? 
Kirjoittajakurssin Orivedellä, matkustaa ja sen isomman objektiivin kameraan. En halunnut, mutta sain uuden (käytetyn) auton.

26. Mitä halusit muttet saanut? 
Tassuamme jäi saamatta edelleenkin! 

27. Mikä oli suosikkileffasi tänä vuonna?
Kävin todella vähän leffateatterissa. Suunnittelin aina meneväni katsomaan uutuuksia, mutta aina se jäi. Tv-elokuviakaan en paljoa katsonut. Nyt en osaa tähän vastata ollenkaan.
  
28. Mitä teit syntymäpäivänäsi ja miten vanha olit?
Mitä reilu nelikymppinen nainen tekee syntymäpäivänään? Käy syömässä perheen kanssa. Tänä synttärinä ravintola Hällässä, johon olen tykästynyt.
  
29. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi mittaamattomasti tyydyttävämmän? 
Se, ettei meidän perheelle tärkeä ihminen olisi sairastunut vakavasti. Olemme eläneet yhdessä isoja asioita, mutta tämä on kyllä kaikkein suurin ja raskain, kenties entisestään yhdistävinkin <3

 30. Kuinka kuvailisit henkilökohtaista pukeutumiskonseptiasi vuonna 2012? Pidättäydyn aiemmin luonnehtimissani asioissa: 1) Nauti siitä, mitä päälläsi kannat! Pukeutuminen saa olla hauskaa ja kekseliästä. 2) Nainen olkoon nainen (korkkarit, vyötärö ja tissit) . Edelleen hamstrasin pitsejä ja hörsylöitä, korot ja platformit korottuivat eli naisellisuus vaan korostui. Myös se vanha brittiläinen tyyli innosti: nilkkaremmikengät, ruutulippis ja -takit. Ylileveät neuleet, tuubihuivit ja pitkät topit ja spesiaalinen keltainen väri! En ole koskaan pitänyt keltaisesta ja nyt se iski tajuntaani keskellä kaunista Saarenmaata. Eli sillisalaatti!!! Fiilispukeutuja.

31. Mikä piti sinut järjissäsi? 
Ihanat ystävät, kirjoittaminen, koiralenkit, positiivinen ajattelu.

 32. Kenestä julkkiksesta haaveilit eniten? 
Maanläheiset olivat vuoden haaveiluaiheet, mutta jos valita pitää niin Taru sormusten herrasta Aragorn vaan on aika ihana haaveiltava.

 33. Mikä poliittinen asia herätti eniten mielenkiintoasi? 
Osallistuminen Haaviston vaalikampanjaan! En ole koskaan ollut kannattamassa ketään poliittista henkilöä. Osallistuin mm. lehtihaastatteluun. Oli myös kuntavaalit, toki kävin äänestämässä niissäkin. Vuoden 2013 vaikuttajaraateihin ilmoittautuminen oli viimeisin aktiviteettini politiikan saralla. Eli jotain ihmeellistä on tapahtunut!!! Mutta edelleen sitoutumaton.

34. Ketä ikävöit? 
Yleensä läheisiä ystäviä.
  
35. Kuka oli paras tapaamasi uusi ihminen? 
Perustimme parin Facebook-kaverin kanssa vertaisryhmän. On uskomatonta, miten paljon suljetussa porukassa ihmiset jakavat asioitaan ja antavat tukea toisilleen, laajentavat toinen toistensa perspektiivejä. Siellä "tutustuin" ihaniin ihmisiin ja osan kanssa olemme tavanneet livenäkin. 

36. Kerro arvokas elämän oppitunti jonka opit vuonna 2012. 
Maahanmuuttajaohjaaja-koulutuksessa kuulin elämänkohtaloita, jotka avasivat näkemystäni entisestään. Aika hurjalta tuntui kuulla, että Irakista kiintiöpakolaisstatuksen saanut perhe sai kuulla kolmen päivän aikana pikapaketin Suomesta, maasta, johon heidät lähetetään. Finland. Rouvan mielessä Fin kääntyi sanaksi loppu... Land = maa... Rouva oli järkyttyneenä todennut, ettei halua lähteä maailman loppuun.

BONUKSET:
 Oliko 2012 hyvä vuosi sinulle? 
Hyvä, mutta melkoisen rankka oli vuosi.

Mikä oli paras hetki? 
Ihania hetkiä oli monta. Espanjasta nautin kaikin aistein.

Mikä oli vuoden huonoin hetki? 
Ystävän sairastuminen.  

Missä olit kun vuosi 2012 alkoi? 
Harvoilanmäessä käymässä entisen naapurin kutsuilla.
  
Kenen kanssa? 
Oman miehen.

Maltillisesti, mutta nautiskellen viineistä.

Kohtelitko ketään huonosti vuonna 2012? 
Olin terrierimäisempi itselleni tärkeiden ja perhettäni sekä minua koskevien asioitten puolustaja kuin aiemmin, mutta en kohdellut ketään mielestäni huonosti. Pyrin perustelemaan asiallisesti.

Kohteliko kukaan sinua huonosti vuonna 2012?
Kyllä ja se surettaa aina yhtä kovasti. Ajoittain koin tulleeni väärin ymmärretyksi ja hyväksi käytetyksi ihmisen taholta, jonka luulin olevan ystävä. 

Kuinka paljon rahaa käytit vuonna 2012? 
Maltillisemmin kuin mieheni ;) Kävin paljon vähemmän mm. kirppiksillä kuin edellisvuonna.  

Mikä oli vuoden ylpein hetkesi? 
Lapsistani olen ollut vuoden mittaan ylpeä monesti: pojan stipendi lukion 2-luokan päätteeksi, kaunis tyttäreni rippijuhlan ristin kantajana, että poika tuli täysi-ikäiseksi, että molemmat lapseni ymmärtävät ystävyyden merkityksen. Töissäni olen ylpeä siitä, että osaan luoda kontakteja sekä potilaitten että työkavereitten kanssa.

Mikä oli vuoden noloin hetkesi? 
Kun jäin keskustassa Sokoksen liukuovien väliin... 
 
Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi? 
Olisin selvittänyt vielä päättäväisemmin yhden väärinkäsityksen ja puolustanut tytärtäni.  

Kuinka moneen kaupunkiin matkustit? 
En jaksa laskea, mutta monta niitä on jo Suomessa, lomamatkatkin kun olivat turnee-tyyppisiä (pitkin poikin Viroa ja Espanjaa).

Mitkä ovat suunnitelmasi vuodelle 2013? 

Pitää yllä positiivinen perusasenne ja luova tila, 
rakastaa lähimmäisiäni ja 
elää niinkuin opetan! 

Lisään listaan tarkoituksen pitää huolta kunnostani entistä paremmin, syödä järkevämmin ja viettää aikani itselle merkityksellisten ja tärkeiden, toista kunnioittavien ihmisten kanssa! Aion myös kertoa heille, miten tärkeitä ja rakkaita he minulle ovat <3

Hyvää uutta vuotta 2013!