Tosi hyvää oloa

Pari liikunnallista viikkoa takana ja jo on tasapainoisempi olo kaikin puolin. Sitä ihminen tietää kaikenlaista terveellisistä elämäntavoista, syömisestä ja liikkumisesta. Mutta mutta, mikä on se käsijarru, joka aika ajoin jumahtaa päälle? Mikä saa ihmisen niin saamattomaksi, ettei saa luitansa liikutettua edes puolen tunnin kävelylenkille? Muka mukavuuden halu, eikä olo kuitenkaan sen jälkeen ole mukava!

Joku ihmeellinen lamatila valtasi minut syksyllä. Olen aina ollut kova liikkumaan. Nuoruudessani treenasin yleisurheilua 17-vuotiaaksi saakka, tein eri mittaisia lenkkejä ja lihaskuntotreenejä, uin, hiihdin, laskettelin, pelasin squashia ja tennistä. Solakkanahan siinä pysyy (eikä hormoonitkaan vielä jarruttaneet painonhallintaa) ja hyväpäisenä.

Sitä aina laatii erilaisia viikko-ohjelmia, joita innoissaan alkaa muka toteuttaa ja sitten huomaa puolen vuoden päästä, ettei se mennyt ollenkaan niin. NLP-gurut sanovat, että ihminen tarvitsee elämäntapamuutoksiin noin 21 toistoa, jotta se alkaa automatisoitua. Miten välttyä toistojen välillä haitallisilta katkoksilta? Sitä en jaksa olla hämmästelemättä, että miten ihminen, vaikka tietää sen hyvän olon liikunnan jälkeen, kuitenkin lösähtää sipsipussin viereen sohvalle ennemmin?

Nyt on taas hyvä alku. Meillähän on siis koira, vieläpä melkoisen energinen. Lenkkikaverin saa hänestä koska vaan. Eikä kaveritkaan pane pahakseen, jos pyytää lenkille. Äkkiä systerin lisäksi mieleen tulee 3 läheistä ystävää, joiden kanssa olen kävelylenkkejä heittänyt.

Kävelylenkkien ohella aloitin kuluneella viikolla vesijumpan: keskiviikkoaamu klo 8.15. Ystävän kanssa teimme kimppasopimuksen, että sinne yhdessä ja voi miten oli kivaa ja hyvä olo koko päivän. Työpaikkaliikuntana talo tarjoaa 10 e / kevät bailatinoa. Yrittelen sinne saada itseni ensi viikolla. En pakolla, koska se on viikon bonus!

Viikonvaihteen Iltalehdessä oli artikkeli kävelyn terveysvaikutuksista. Sen on todettu alentavan tehokkaasti haitallista LDL-kolesterolia ja ehkäisevän tehokkaasti myös rintasyöpää. Kävelyn (ja yleisesti liikunnan) mieleterveyseduista on tehty tutkimuksia jo vuosikausia.

USKO SIIS JO HYVÄ IHMINEN! (Etupäässä puhun nyt itselleni, mutta saavat muutkin uskoa!)

Ja nyt on vielä kaunistakin ulkona, raikasta ja rapsakkaa syksyn ja loppuvuoden märän loskan jälkeen!

Tosi maxikokoa

Lääkäriseura Duodecim on huolissaan suomalaisten lihavuudesta! Syytäkin. Suurin osa meidän kansallissairauksistamme on suorassa kytköksessä ylipainoon: diabetes, verenpainetauti, uniapnea, sepelvaltimotauti, nivelrikko ja jopa astma. Käytyäni työterveyshuollon tarkastuksessa huomioni kiinnittyi (taas ainakin hetkellisesti) omaan terveydentilaani ja painoon tietysti.

Syömishäiriöt ovat lisääntyneet viimeisen 20 vuoden aikana hurjasti. Suunta on kahtaalle. Media ihannoi langanlaihoja malleja ja kommentoi lihonneita julkkiksia tyyliin "Katso kuvat lihonneesta Christina Aquillerasta).

"Lihavuus on Suomessa suuri vitsaus. Työikäisistä ylipainoisia on tällä hetkellä yli kaksi miljoonaa. Sairaalloisen lihavia suomalaisia on noin 50 000. Paino nousee iän karttuessa. Lihavuus oli yleisintä keski-ikäisillä miehillä ja yli 65-vuotiailla naisilla." (lihavuuslääkäri Kirsi Pietiläinen MTV3: haastattelussa)

Minulla on "kutistuneiden vaatteiden" ja BMI:n mukaan lievästi ylipainoa. Olen siitä tietoinen ja vielä tietoisempi siitä, miten vaikeaa sitä ylimääräistä kilopottia on karistaa lanteilta. Tiedän hyvin paljon siitä, miten tulee syödä, miten paljon liikkua ja millaisia vaihtoehtoja laihduttamiseen on. Olen entistä vakuuttuneempi, että pysyvä painon hallinta vaatii elämäntapamuutoksia. Ja ihminenhän on pitkälti tapojensa orja, joten se ei tapahdu sormia napsauttamalla. Eikä taputtamalla... ei myöskään tasajalkaa hyppimällä...

Ruokailu, liikunta, alkoholin käyttö ja säännöllisyys! Siitä kaikki lähtee.

Ilmaisia ja halpoja liikuntamahdollisuuksia löytyy ja Suomen luonto on moninainen. Tänä aamuna ei kyllä hirvittävästi olisi huvittanut luitansa ulos liikuttaa. Suomalainen sää ei aina houkuta liikkumaan. Kuntosalit ovat osittain hinnoitelleet itsensä pienituloisten ulottumattomiin. Vierumäen hyvinvointiviikonloppuna opin, että kolme kertaa viikossa hikiiliikuntaa riittää kunnon ylläpitoon. Sen lisäksi jos meinaa laihdutella, tulisi olla ainakin yksi tiukempi rutistus. Aikaa? Järjestelykysymys tietysti. Koira on säännöllisyyden tae. Sen vessa on luonnossa ja sen on sinne päästävä oli keli mikä oli. Siinä emäntä hihnan päässä hilautuu vähintään vartin pari kertaa päivässä, usein kyllä myös puolesta tunnista tuntiin.

Suomalaiset ovat maailman kärkitasoa kulutetun alkoholin määrissä. Alkoholeissa ei muuta olekaan kuin turhia kaloreita. Ei siis haittaa, jos viinavero nousee. Nouskoon minun puolestani vaikka kuinka ja paljon.

Herkut myös, samaan kategoriaan kaloreitten ja verojen kanssa. Taannoin joku viikko sitten päivittelin kaupan hyllyjen välissä hervottomia sipsi- ja karkkipusseja. Kelasin siinä muistoissa 35 vuotta taaksepäin ja vertasin karamellipakkausten kokoja. Silloin tulivat kolmen tavallisen karkkiaskin setit Ruotsin laivoille ja ne oli isoja määriä ne. Nyt puoli kiloa on normaali mättöpussi irtokarkkeja. Limupullot ovat turvonneet puolitoista, jopa kaksilitraisiksikin. Nuorempi polvi ei edes tajua, mitä määriä he viikonloppuna kiduksiinsa ahmivat.

TV tarjoilee kattauksia monta kertaa päivässä: Master Chef, Top Chef, Tomin keittiössä, Sikke Ruokaa rakkaudella ja Kaappaus keittiössäkin alkaa kohta puolin (Nyt loppuu roskan syönti). Ihan hirvein ohjelma kuitenkin on nimensä perusteella Rakas sinusta on tullut pullukka!!! Lähden nyt lihoineni kotiin laittamaan teineille ruokaa... Mitäs tänään syötäisiin?

PS. Viime viikolla näin sairaalloisen lihavan ihmisen pennun. Ensin minun kävi sääliksi. Sitten tuli ärsytys ja lopuksi kiukku. Sääli kohdistui poikaan, kiukku ja ärsytys pojan vanhempiin. Kyllä se meistä aikuisista kuitenkin lähtee se lapsen ravitsemusmalli!

Tosi hiki

Viikonloppu Vierumäellä. Työkaverini houkutteli Hyvä terveys-lehden lukijamatkalle naisten hyvinvointi- ja painonhallintaviikonloppuun. Olin viettänyt siellä yhden viikonlopun golf-kurssilla ja tiesin paikan viehättäväksi ja monipuoliseksi. Lähdin siis hyvin mielelläni, jopa innoissani. Reissua varjosti vain alkuviikosta vaivannut vatsatauti ja sappikohtaus.

Perjantaina testattiin kunto, lähtötaso. Pelotti. Nuoruuden yleisurheiluharrastus on jo kauuuuuuukana takana! Vuoteen 2007 olin harrastanut aktiivista kuntoliikuntaa, mutta polvileikkaus sotki kuntoilun puoleksi vuodeksi. Innolla aloitin uudelleen, mutta tatsi oli jotenkin kateissa. Tuosta lähtien olen ollut satunnainen liikkuja, koiralenkit 15-60 min. Myös latinotanssi jäi alle kymmeneen kertaan per lukukausi. Harmillista. Sitä lajia rakastan. Pari kolme kertaa vuodessa laskettelemassa ei juuri kuntoa kohota ja kuntosaliharjoittelua olen inhonnut. Siitä tuli aina kuvottava olo. Hiihtelen alle 50 km/talvi, luistele en yhtään. Painoa oli kertynyt operaation jälkeen kymmenisen kiloa.

Ei siis ihme, että kauhistutti istahtaa testipyörän satulaan. 12 minuuttia kolmella eri vastuksella ja halutessa vielä yksi 4 minuuttinen lisäaikaa lisävastuksella. Otin sen, halusin haastaa itseäni. Elastisuutta mitattiin olkapäistä, lonkista ja kyljistä, lihaskunto-osuus kattoi vatsa-, käsi- ja reisilihakset. Tulokset puhuivat karua kertomaa. Peruskunto on suomalaista keskitasoa, lihaskunto huono, elastisuus keskinkertainen. Varsinkin vatsa- ja käsivarsien lihasten voimat ovat ala-arvoiset. Sen kyllä tiesinkin. Olisin kuvitellut olevani notkeampi...

Saimme omat henkilökohtaiset sykerajat. Niiden mukaan yritimme ohjelmoida lumikenkäkävelyn. Sykettä nostatti viikonloppuna myös zumba, josta nautin aivan suunnattomasti. Lihaskuntotreenejä olivat fitball (jumppapallo) sekä trx (roikutaan oman kehon vastuksella kahvoissa narujen päässä). Venyttelimme ja teimme rentouttavan chiball-osionkin. Chiball oli miellyttävä, tuoksuva luttana pallo, jonka kanssa jäljittelimme tai chi´n liikeratoja. Tuttua sekin vuosien takaa.

Iltaisin olin niin poikki, että hepulin puolelle meni. Uni tuli hätäisesti, mutta kroppa oli niin ylikierroksilla, että heräsin aamuyöstä pyörimään.

Vierumäellä on näiden loistavien liikuntamahdollisuuksien lisäksi mahtava ruoka. Tuolla rääkillä sitä sai syödäkin kaksin käsin. Luento-osuuksissa opastettiin oikeanlaiseen ravintoon ja sen merkityksen saloihin painonhallinnassa. Kyllähän sitä jo tietää, että kuluta enemmän kuin syöt. Kunpa se olisikin niin yksinkertaista. Pitää myös huomioida riittävä kuitujen, rasvojen, proteiinin ja vitamiinien saanti.
Hiilihydraattien osuus kyllä täyttyy kevyesti. Luento alkoi kuulostaa ydinfysiikalta! Lounaalla ja päivällisellä kieltämättä tuli huomioitua lautasmalli ja kasvisten osuus. Tämä täytyy siirtää kotioloihin! Kotimatkalla pysähdyimme kauppaan. Sieltä tuli kassissa kotiin kukkakaali, varhaiskaali, kolmen värisiä paprikoita ja omaa, maitorahka, raejuusto ja kuitupitoista leipää.

Minä olen makean perso. Jos olen jouten, tekee mieli napostella. Vierumäellä ei käynyt suklaa ja irtikset edes mielessä. Yksi syy varmasti oli se, ettei ehtinyt. Ohjelma oli tiukka, mutta mieluisa. Sitä pörräsi pari päivää endorfiinihumalassa. Ei kyllä myöskään ehtinyt tulla kiljuva nälkä. Sopiva ruokailurytmi piti siitä huolen. Ohjenuoraksi saimme: jos on joutoaikaa, lähde kävelylle napostelun sijaan.

Ihan liian vähän tulee tehtyä kunnon hikiliikuntaa viikottain. Kuntotestauksen tulosten pohjalta liikunnanohjaaja laati minulle kuntoilusuunnitelman. Tässä parannellessa kipeitä uudelleen löytyneitä lihaksia vahvistin uuden vuoden pyhiä päätöksiäni: Ti kuntosaliharjoittelu työkaverin (ft) kanssa,  ke tunnin kävelylenkki koiran ja kaverin kanssa, to fiesta latina kaverin kanssa kimppakyydillä, joka päivä koiran kanssa vähintään kortteli ympäri ja viikonloppuna koiralenkkejä pidemmän kaavan mukaan tai vaihtoehtoisesti laskettelemaan, hiihtämään tai lumikenkäilemään tai su latinos. 

Katsotaan kuis ämmän käy! Ajattelin lopettaa ylös-alas-jojoilun!