Intoa, iloa, haikeutta, epätietoisuutta, uteliaisuutta... Kaikkea tätä on ilmassa! Viimeinen työpäivä omassa toimessani reiluun vuoteen on käsillä. Maanantaina 2.9. alkaa opintovapaa, jota olen anonut vietettäväksi joulukuun 2014 loppuun. Mitä tuona aikana tapahtuu, ei vielä voi tietää, ounastella ja odottaa voi paljonkin.
Keskeneräisten asioiden sietäminen on ollut minulla eina vaikeaa. Työssäni toimintaterapeuttina sitä on ollut pakko oppia sietämään. Kuntoutuminen on hidas prosessi ja siinä voi olla mukana kanssakulkijana. Omaa osuutta asioiden eteenpäin menossa ei voi oikein mitata. On riemukkaita onnistumisen kokemuksia, mutta myös pettymyksiä siitä, ettei voinutkaan auttaa ihmistä muutoksen matkaan. Kuntoutuminen on monen asian summa.
Nyt olen aivan uudenlaisen keskeneräisyyden äärellä. Ensimmäistä kertaa ammattiurani aikana olen heittäytymässä vain opiskelijan rooliin. Täydennyskoulutuksia on tullut haalittua yli 90 opintopisteen verran, mutta ne olen suorittanut työn ohella. Opintovapaa alkaa näyttäytyä erittäin hyvältä vaihtoehdolta koulutuksen avajaispäivien jälkimainingeissa: deadlineja on pompsahtanut Tabulaan (oppimisympäristö verkossa) viikon aikana jo ainakin neljä....
Huomaan olevani hirveän innostunut opiskelusta. Se on ollut väylä pitää ammattitaitoa yllä, mutta myös tae työhyvinvoinnilleni. Tarvitsen haasteita ja uusia välineitä, jotta mielenkiinto ja taidot pysyvät yllä. Minun on aina ollut vaikeaa sopeutua staattiseen.
Pidän työstäni toimintaterapeuttina ja tiimistäni keskussairaalalla ja ne tekevät muutoksesta haikean! Haikeus on hyvä tunne, joka kantaa mukanaan tietoa välittämisestä ja pidetyksi tulemisesta. Muutos ei kuitenkaan koske vain työrooliani ja -yhteisöäni vaan kaikkia muitakin elämäni kenttiä. Opiskeluni on monimuotoista ja käyn Tampereella lähipäivilla joka toinen perjantai, paljolti opiskelu tapahtuu verkossa ja itseohjautuvasti, opintokäynneillä vielä tämän syksyn. Yhtäkkiä äitinä olenkin kotona suurimman osan viikosta lukiolaisen tullessa kotiin. Minulla jää aikaa ja energiaa hoitaa kuntoani ja ulkoiluttaa koirapoikaamme. Voin ottaa harrastuksiini opistolta aamupäivällä kokoontuvan englanninkielen keskustelukurssin. Löydän hiljaista aikaa oppimistehtäville ilman kiirettä (näin toivoisin). Pystyn lähtemään mieheni kanssa lyhyellä varoitusajalla pienelle kaupunkilomalle tai mukaan hänen työmatkalleen. Koko ajankäyttöni muuttuu.