Loman aikana vierailin tyttäreni, kummityttöni ja ystävättäreni kanssa Lontoossa, miehen kanssa viikonlopun verran Tallinnassa ja viisi päivää Gotlannissa sekä toisen ystävättäreni kanssa Utön saarella pari vuorokautta. Maiseman vaihdos tekee aina hyvää ja tuo uusia perspektiivejä näkökenttään. Tapasin mielenkiintoisia ihmisiä, söin ruokia, joita en ole aiemmin maistellut, näin uusia paikkoja, kirjoitin, valokuvasin ja katsoin sisäänpäin.
Haluan nauttia ja kokea ihan jokaisena vuoden päivänä. Aina se ei ole mahdollista ja fiilikset vaihtelevat, mutta tällä hetkellä ajatusmaailmani on pitkälti tuo. Pyrin olemaan myös kiitollinen asioista ja näkemään erilaisia puolia niistä. Viime viikolla eräs ystäväni katseli minua keskustelujemme lomassa (ja maailma parani hurjasti!) ja totesi, että "sä taidat olla kovin onnellinen?" Taidan olla, vaikka surullisiakin asioita on sattunut ja niitä ympärillä on.
Saan paljon palautetta energiatasostani. Joku voisi jopa sanoa, että olen selvä ADHD-tapaus, itse tosin en sitä allekirjoita. Olen vaan tekeväinen ja ehtivä. Paljon varmaan kumpuaa myös uteliaisuudesta ja elämänasenteesta.
Kulkiessa ja lukiessa silmiin ja sitä kautta mielen verkkoon tarttuu monia lauseita. Silmät ovat tässä suhteessa siis sielun peili, joka johdattaa ajatuksia sisäänpäin. Eeva Kilven "Sinä pieni urhea nainen" kuvaa asennettani itseen, ihmisyyteen ja terveeseen itsekkyyteen. Tommy Hellsten on eräässä haastattelussa todennut, että elämässä pitää ryvettyä ja Omo-mainos julistaa, että lika on hyvästä! Elokuvassa Autralia todetaan, että ihminen voi loppujen lopuksi omistaa vain tarinansa. Pyrin siis itselleni hyvään tarinaan!
Ennen toista loman pätkääni silmiini osui Merete Mazzarellan haastattelu eräässä lehdessä. Hän totesi siinä, että "tulevaisuus voi olla yhtä painava kuin menneisyys". Hän kertoi uskovansa Jan Stenmarkin piirustukseen, jossa pariskunta istuu kalliolla ja katselee merelle. Toinen sanoo: "Jonakin päivänä me kaikki kuolemme." Toinen vastaa tuohon: "Mutta kaikkina muina päivinä emme." Tämä taulussa käyty keskustelu on värittänyt ehkä eniten tätä kesääni. Näillä mennään!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti