maanantai 23. marraskuuta 2015

Tosi Itävalta - Italia

Innsbruck. Kerran lennetty, kerran ajettu.

Matkalla Kotkanpesältä itävaltaan syttyi auton jarrujen varoitusvalo. KIVA! Olimme vasta lähestymässä vuoristo-osuuksia... Majapaikkamme oli noin 4 km kaupungin keskustasta sijaitseva soma majatalo. Sieltä saimme apua jarruongelmaan. Emäntä puhui hyvää englantia ja tarjoutui soittamaan paikalliseen BMW-liikkeeseen ja kertomaan ongelmastamme. Saimme ajan seuraavalle aamulle.

Huoneemme oli tilava, siisti ja kodikas ja ikkunasta oli kaunis
näköala vuorille.

Innsbruckin lentokenttä on jännittävä. Se sijaitsee vuorten välissä ja kun koneesta katselee ulos, ei osaa vuorten seinämien etäisyyttä arvioida... Tunne on vähintään jännittynyt. Ja samalta tuntui alhaalla, vuorten välissä, katsoessani ylös laskeutuvia lentokoneita.


Mutta kaunis oli kaupunki!!! Olin aivan myyty. Poikani, 20v, lähetti viestin, että menkää XXX puistoon. Äiti sitä sitten ihmettelemään, että mistä se nuori mies Innsbruckin puistot tietää? Se kyllä sitten selvisi: kyseessä oli skeittipuisto! Kävimme päivällisellä ja ihmettelimme vanhoja taloja.

Seuraavana aamuna odottelimme aamupalahuoneen ovien avautumista, kun paikalle pölähti ajopuvussaan motoristiherra. Jotain hän siinä selitti, meni tovi ennen kuin tajusin, että mies mongertaa aussienglantia. Hän oli vaimonsa kanssa reissussa. Olivat 3 kk sitten lentäneet Lontooseen, johon prätkä oli laivattu 6 viikkoa aiemmin. Briteissä kiertelyn jälkeen pariskunta oli ylittänyt salmen Ranskaan, kierrelleet Benelux-maat ja muuta läntistä Eurooppaa. Itävallan pysähdyksen jälkeen he suuntasivat kohti Kreikkaa, Turkkia, Intiaa... Vuosi prätkän kanssa maailmalla!

Aamupalan jälkeen ajelimme BMW-liikkeeseen. Siellä sihteeri tarjoili kahvit sillä aikaa kun ajokki oli tutkittavana. Vartin päästä me saimme iPhone-valokuvien kera selvityksen auton tilasta: eiku kilometrejä vaan. Sillä kuulemma ajoi vielä 5000 km. Kun kysyimme, mitä olemme tarkastuksesta velkaa, mies katsoi meitä ihmetellen, että ei kai nyt pelkästä katsomisesta laskuteta!

Voi mennä vuorille, siis vuorille!

Kohti Italiaa. Vastassa oli huimaava tie Stelvio Passolle yli 2700 metrin korkeuteen kikkaraista tietä. Hulppea tunne: katto auki, ympärillä kohosivat lumihuiput! Samaa tietä polkivat kymmenet kilpapyöräilijät ja huristelivat motoristit. Ja kun pääsimme huipulle, oli seassa myös patikoijat ja alppihiihtäjät.

Huipulla tuuli ja oli lämmintä enää 8 astetta. Stelvio Passilta laskeuduimme alas Bormioon ja sieltä kohti Sveitsin rajaa. Oli muuten ainoa paikka koko reissulla, kun piti näyttää passia!

Nauttikaa maisemista. Tavataan Sveitsissä!









lauantai 14. marraskuuta 2015

Tosi Kotkanpesässä

Kesä 2015 oli sukellus holokaustiin! Krakovan juutalaiskorttelit, keskitysleirit, Berliini ja nyt Hitlerin kesähuvila Kehlsteinhaus Saksan ja Itävallan rajalla. Natsipuolue oli lahjoittanut upealla paikalla kallion kielekkeellä sijaitsevan "mökin" Führerilleen 1938. Hitler vieraili majallaan vain 14 kertaa vuosien 1938-1940 välillä.


Julkiselle autoliikenteelle majalle vievä tie päättyi matkailukeskukseen. Sieltä Kotkanpesälle pääsi bussikuljetuksella tai patikoiden. Valitsimme bussin. Tie kiemurteli jyrkkää vuoren rinnettä ylös ja paikka paikoin heikompihermoista heikotti. 


Parkkipaikalla hyppäsimme bussista ulos ja kävelimme yli 100 metriä pitkän tunnelin läpi hissille, joka oli upeampi kuin monessa huippuhotellissa. Hitlerillä oli kuulemma suljetun paikan kammo... Siksi hissi oli päällystetty peilein.

Hissin yläpäässä odotti kivinen huvila ja huikea maisema alas laaksoihin vuoren molemmin puolin. Toisella puolella Saksa ja toisella Itävalta. Vuoren huipulta lähti patikointipolkuja molempiin suuntiin.

Saavuttuamme vuoren huipulle aamun usva leijui vielä laaksojen yllä ja esti näkymät. Kun usva hälveni, tajusi, miten korkealla olimme ja maisemat olivat upeat. Onneksi toisen maailmansodan jälkeen paikka säästettiin jälkipolville. Uhka paikan pommittamisesta maantasalle oli suuri vihapäissään. 


Rakennuksen sisällä sijaitsee nykyisin ravintola. Sieltä kantautui melkoinen puheen sorina kiviseinien kaiuttamana. Näimme Mussolinin majalle lahjoittaman jykevän takan. Vierailin myös Aatun vessassa... Tai ehkä se oli Evan vessa...

Istuimme terassilla viinillä ja olusella ja nautimme lämpiävästä päivästä. Taivaalla liiteli useita mustia keltanokkaisia lintuja ja ne olivatkin sangen sosiaalista laatua. Suorastaan röyhkeitä!












 Matka jatkui iltapäivällä kohti Itävaltaa...




Tosi Saksassa: München

Matka jatkuu, vaikkakin hitain kanan askelin. Onpahan ollut tässä taas vähän kaikkea...

Mutta niin: München. Baijeri. Totaalisen erilainen osa Saksaa kuin Berliini. Meidän piti majoittua yhdeksi yöksi pienehköön hotelliin, mutta sepä olikin buukattu täyteen. Onneksi olivat sijoittaneet meidän läheiseen sisarhotelliin, josta saimme viehättävän parvekkeellisen keittiön, huoneen ja kylpyhuoneen kompleksin. Ei valittamista.

Päivän pyörimme kaupunkia ihastellen ja Hoffbrauhausissa sianpolvea nautiskellen. Melkoinen oluttupa. Harmi, etten juo olutta!

Münchenin rakennukset ja keskusta olivat henkeäsalpaavan kauniita. Olen aina viehättynyt näistä vanhaa kulttuuria kantavista kaupungeista.





 




Seuraavana aamuna olikin sitten taas tarkoitus lähteä jatkamaan kohti Itävaltaa.


Poikkesimme kuitenkin
pienelle aamukävelylle englantilaistyyppiseen puistoon, jossa oli kaunis huvimaja ja myös japanilainen teehuone.






Puistoa halkovalla joella oli mielenkiintoinen harrastuspaikka: jokisurffaus. Ihmettelimme touhua tovin ja sitten jatkui matka.


Ja niin matka jatkui kohti Itävaltaa Kotkanpesän kautta....

Vielä muutama makupala kirkon alttarikoristeesta ja talojen yksityiskohdista.