Julkiselle autoliikenteelle majalle vievä tie päättyi matkailukeskukseen. Sieltä Kotkanpesälle pääsi bussikuljetuksella tai patikoiden. Valitsimme bussin. Tie kiemurteli jyrkkää vuoren rinnettä ylös ja paikka paikoin heikompihermoista heikotti.
Parkkipaikalla hyppäsimme bussista ulos ja kävelimme yli 100 metriä pitkän tunnelin läpi hissille, joka oli upeampi kuin monessa huippuhotellissa. Hitlerillä oli kuulemma suljetun paikan kammo... Siksi hissi oli päällystetty peilein.
Hissin yläpäässä odotti kivinen huvila ja huikea maisema alas laaksoihin vuoren molemmin puolin. Toisella puolella Saksa ja toisella Itävalta. Vuoren huipulta lähti patikointipolkuja molempiin suuntiin.
Saavuttuamme vuoren huipulle aamun usva leijui vielä laaksojen yllä ja esti näkymät. Kun usva hälveni, tajusi, miten korkealla olimme ja maisemat olivat upeat. Onneksi toisen maailmansodan jälkeen paikka säästettiin jälkipolville. Uhka paikan pommittamisesta maantasalle oli suuri vihapäissään.
Istuimme terassilla viinillä ja olusella ja nautimme lämpiävästä päivästä. Taivaalla liiteli useita mustia keltanokkaisia lintuja ja ne olivatkin sangen sosiaalista laatua. Suorastaan röyhkeitä!
Matka jatkui iltapäivällä kohti Itävaltaa...
Huikeat silmiä hivelevät maisemat olette saaneet ihastella ja kaikkea toinen toistaan ihmeellisempiä nähtävyyksiä. Oli mukava piipahtaa ja matkata kiireettömästi matka-päiväkirjasi kyydissä, myös aiemmin kirjoitetuissa. Leppoisaa lauantai-iltaa täältä Kannuksesta saunan puhtain terveisin ja ISOT HALIT meiltä molemmilta.
VastaaPoistaHei Raija-rakas ja Markku myöskin. Kiitos kommenteista. Matkakertomus jatkuu taas tuonnempana... Olen myös aloittanut kenkäjoulukalenterin kokoamisen ;) Haleja ja terkkuja teillekin!
VastaaPoista