Tosi tuliaisia

Terveisiä keväisestä Sveitsistä! Laaksot olivat jo liki lumettomat, mutta ylhäällä vuorilla voi vielä lasketella, kelkkoa ja tehdä lumienkeleitä. Takana on ihana talvilomaviikko ystävien luona ja harrastuksen äärellä.

Matkat ovat onnen omiaan avartamaan kulttuurien välisiä eroja ja käyttäytymistapoja. Niitä mietin minäkin vaellellessamme pitkin keskistä Sveitsiä akselilla Zürich - Unterägeri - Luzern - Grindelwald - Andermatt (miehet ajelivat Geneveen saakka autonäyttelyyn).

Mitä siis tuliaisiksi? Päätin, etten tällä kertaa tuo tuliaisia muille kuin omalle perheelle. En tuonut lehmänkelloa enkä puukelkkaa, vaikka mieli tekikin.  Matkalaukkuun ahdoimme sadoittain digikuvia mahtavista maisemista, ystävistä, Fasnacht-karnevaaleista. Suklaata, Tobleronea tietenkin! Muutaman nenäkorun, Victorinox-veitsiä, vaatteita alennusmyynneistä ja muutaman pullon viiniä.

Viinistä puheen ollen... Sitä tuli juotua päivällisillä ja karnevaaleissa. Olimmehan Keski-Euroopassa! Viini on kaupoissa hieman halvempaa Sveitsissä kuin Suomessa, mutta ravintolahinnat huitelevat samoissa korkeuksissa. Sitä juodaan seurustellen ja palan painikkeeksi, ei humaltumistarkoituksessa (paitsi että niinkin saattaa varomattomalle suomalaiselle käydä...). Ystäväni, joka sukkuloi näiden kahden maan väliä, kertoi kuitenkin huomanneensa, että suomalaiset ovat pikkuhiljaa oppimassa viinikulttuuria. Sveitsiläiset taas ovat omaksumassa skandinaavista juomatapaa: muotia on pitää kooma-bileitä, joissa vedetään perskänni.

Huomioni kiinnittyi siistiin ympäristöön. Kaduilla ei juurikaan näkynyt roskia.  Ympäristössä kasvoi kauniita perinteisiä alppitaloja, mutta myös värikkäitä kivitaloja ja erikoisen näköisiä puukerrostaloja. Siistejä olivat myös käytöstavat. Ventovieraat ihmiset huikkasivat minulle tottuneesti "Grüetzi Mittenand ". Toistuvasti, jatkuvasti nyökimme vastaantulijoille pienen hymyn kera. Saisiko tämän pienen tuttavallisuuden eleen siirrettyä kotikaupunkiini? Ehkei kuitenkaan. Asukasmäärä on Hämeenlinnassa kuitenkin aika paljon suurempi kuin Unterägerin kylässä... Niskathan siinä tulisivat kipeiksi ja suu kuivuisi.

Matkoilla minua on luultu hollantilaiseksi, tsekiksi, ruotsalaiseksi. Omaan korvaan (vaikka avarakatseinen ja suvaitsevainen katsonkin olevani) särähti pahemman kerran kun Luzernin Fasnachtissa halveksien sinivalkoista kolmikkoamme katsellut nainen totesi lakonisesti "na zdrovie". Me tulkitsimme sen paniikissa venäjän kieleksi (kotona tarkistin, että rouva luuli meitä puolalaisiksi!). Kovin kovaäänisesti älähdimme, että "no no, no russians!" Kuultuaan, että olemme Suomesta rouvan ilme suli hymyyn ja hän tervehti meitä lämpimästi. Ei ole häpeä olla suomalainen. Tämä ei siis ole ulkomaalaisuuden ylistysblogi. Meitä arvostetaan maailmalla.

Siis mitä tuliaisiksi sveitsistä? Sveitsiläinen tapakulttuuri? Kummityttöni Suomi-koulussa oli puhuttu asioista, joita voisi siirtää Suomesta Sveitsiin ja toisin päin. Opettaja oli ehdottanut hyviä käytöstapoja. Kokemani perusteella olen samaa mieltä. Ihmiset ovat Sveitsissä Frau tai Herr, ei pelkkä alakerran naapuri tai silmälääkäri. Saahan siitä hieman virallisemman vaikutelman, mutta jollain lailla ihmisen arvostus kuuluu paremmin. Lasten ystävät kävivät kättelemässä vanhemmat lähtiessään. Nuoret pojat pyysivät anteeksi hipaistessaan kaupan käytävällä. Kaupasta pääsit ulos kuudennen Danke Schönin ja Aden jälkeen ja viimeiseksi kuulit vielä pahoittelun siitä, ettei tarvitsemaasi polvitukea löytynyt juuri tästä liikkeestä. Hieman kyllä ahdistikin se avuliaisuus naistenvaateliikkeissä... Tavatessani ystävättäreni ystäviä kättelimme ja esittäydyimme. Erotessamme jo vaihdoimme ne kuuluisat kolme poskisuudelmaa ja halauksen.

Osan niistä vuorista voisi minun mielestäni siirtää meille ja meiltä sitten vaihtokaupassa viedä lunta laaksoihin.