Tosi hyvännäköinen läheltä ja kaukaa viisas?

En ole ikinä nähnyt missiä tuoreeltaan. Eilen näin vajaa viikon vanhan! Kun hän Angry Birdin kanssa asteli lavalle, ihmettelin, kuka hän on. Ajattelin, että joku laulaja yhtyeestä Vii5i. Hiuksissa laineilivat edellisillan kiharat, jotka oli tupeerattu tuoreemmiksi. Etutukka oli sitaistu edestä pinnillä kiinni. Mekko roikkui liian suurena hentoisen varren päällä. Suhruinen! 

Tiedän, että pikkutytöt ihailevat kauniita nuoria naisia. Haluavat heidän kaltaisikseen isona. Vanhat rouvat käyvät katsomassa missiä marketissa. Mitä tytöt misseissä ihailevat? Mitä mammat marketeissaan misseiltä saavat?

Vähätellen sanotaan, etteivät kauneus ja järki viihdy samassa päässä. Eivät kaikki fiksut vaikuttajanaiset, tutkijat, professorit, rahamaailman Roopettaret, pomot ole rumia. Tyhmiltä taas nuo hommat eivät onnistu. Ovatko missit sitten tyhmiä? Eivät varmaankaan, mutta miten viimeaikaiset eivät ole onnistuneet itsestään kovin älykästä kuvaa antamaan? Tai edes persoonallisuutta.

Sitä jäin kaipaamaan eilenkin, persoonallisuutta lavalla. Pia P. istui sievästi jalka toisen päällä Jaakko S:n haastateltavana, hymyili ja räpytteli silmiään. Kädet oli pyöräytetty ristiin päällimmäisen jalan polven ympärille. Olimme ystävättäreni kanssa Unicef Live-gaalassa Helsingissä. Maailman lasten asialla. Pialta kysyttiin, millainen hänen lapsuutensa oli. Ihana oli ollut, tilaa olla ja eläinten kanssa temmeltää. Sai olla lapsi niin kauan kuin oli tarpeen. Hyvä, niin tulisi kaikkien maailman lastenkin saada olla. No siten: Mitä odotat nyt tulevalta missivuodelta? Kaikkia niitä hienoja uusia mahdollisuuksia joita misseys varmasti tuo mukanaan. Missä oli se lause maailman parannuksesta?

Mainoskatkon jälkeen Mauri (Pertti Sveholmin hahmo) jutteli Pian kanssa baaritiskillä ja barbitteli häntä. Totta totisesti, yhdennäköisyyttä oli melkoisesti: vaaleat suttuiset kiharat, liian laiha vartalo, pitkät jalat ja vaihtumaton hymyilme. Normaalissa kanssakäymisessä ihminen elehtii, ilmeilee ja puhuu vähemmän mainosmaisesti. Tästä kiitos Pumpasen Viiville, joka kieltämättä oli värikäs missi. Lola ja Karita ovat hyödyntäneet suhteensa ja luoneet businesta. Essi-missi taas oli kaukaa viisas ja hoiteli missivuoden aikana kesken jääneet opintonsa loppuun. Anne on evankelista, Suomen Amma seesteisenä lempeine hymyineen. Missillä on aitiopaikka vaikuttaa, mutta mihin? Toivoisin ettei vaikuttaminen kilpisty siihen, että tulee olla kaunis ja laiha, ruokkia jo muutenkin vääristynyttä ruumiinkuvaa.

Missillä voisi olla missio. Vähän niinkuin Kuorosodassa: mihin hyvään tarkoitukseen voittaja kohdistaa voitorahansa. Millaisiin asioihin missi haluaa vaikuttaa? Tietysti kaksikymppisellä elämänkokemus on vielä kohtalaisen keveä, noin normaalisti. Riittääkö se materiaali päätöksen tekoon vai löytyisikö taustalta vaikuttajajoukko, joka valjastaisi tyttöset omien asioittensa lipun kantajiksi? Hmm, vaikea dilemma! Nostetaan missikilpailuihin osallistumisen ikärajaa. Vaikka 35 v. Siihen mennessä alkaa jo tarpeeksi elämän kokemuksia, perspektiiviä asioihin ja oikeaa vaikuttamisen tajua.

Olen jo pitkään halunnut itselleni T-paidan, jossa lukee "Kaukaa viisas ja läheltä helvetin hyvän näköinen". Tiedän, olen kova provosoimaan, mutten siltikään osallistuisi 35 + missikisoihin tällä pärställä!