Kävin tänään suuressa marketissa. Oli vapaapäivä ja aikaa kuljeskella kiireettä. Hain elektroniikkaosastolta patterit autotallin oven kaukosäätimeen (vihdoin). Paras levyvalikoima häipyi kaupungista Anttilan myötä, mutta löytyisikö Emiliana Torrinin levyä? Tarkastin alevaaterekit. Tuli mieleen, että viikonlopuksi voisin ostaa kirsikkaoluen, sellaisen jota saa paikallisesta olutravintolasta.
Viikonloppu. Se tietää hyvää ruokaa, jonka valmistamiseen saa käyttää enemmän aikaa kuin arjen hernerokan lämmittämiseen. Siis tuolta hyllyltä tuota... Mies tekee hyvää Pasta Bolognesea, ainekset siihen.
Täyden kärryn kanssa kipsuttelin koroissani kassalle. Edessäni jonotti vanhempi mieshenkilö. Ulkoinen habitus kieli useamman oluen (ei kirsikkaisen) juomisesta vuosien varrella. Tummansininen pusakka tuoksahti vahvasti tupakalle, pesemättömyydelle. Liukuhihnalla ei ollut olutta, vain yksi painavan näköinen kääre lauantaimakkaraa. Mies hipelsi lompakkoaan vapisevin käsin.
Niin menivät kohti maksuaan kirsikkaolut, jauheliha ja tomaattimurska, koiranruokaa kolmea sorttia, vatsahoitojugurttia (josta olen riippuvainen)...
( Puolivälissä omien ostosteni hihnalle latomista huomasin tuntevani kuumotusta poskissani ja haikeaa korvennusta sielussani. Noloutta? Tarvetta viedä osa ostoksista takaisin? Anteeksipyytelevää alemmuudentunnetta? Sääliä? Sympatiaa? )
...pullonpalautuksesta kuitti (7 e), herkkuleipää suoraan leipomon edustajalta, lapsille riisifruttia ja kerrosjugurttia, tuorepastaa!!!
Tunsin itseni hyväosaiseksi. Niin, niin kyllä olenkin. En haissut! Palautuspullojen joukossa kyllä oli viinipulloja, oluttölkkejä, eli juotua on tullut joskus jotain (toivottavasti ei näy habituksesta!). Päälläni oli puhtaat vaatteet. Voin valita marketista likipitän juuri sitä, mitä mieli tekee.
Mistä siis nolous, anteeksipyytely? Symppasin edessäni makkaraansa maksanutta herraa. Pohdin elämämme eroja, valintoja, jotka ovat eroihin johtaneet. Ajatuksiin työntyi kysymys, joka minulle esitettiin töissä torstaina: "Uskotko Satu kohtaloon?" Kuinka paljon ihmisellä on mahdollisuus vaikuttaa elämänsä kulkuun ja millaiset raamit elämä antaa? Kuinka fatalistiseksi uskaltaa itsensä määritellä?
Kättä on väännetty eri tavalla ajattelevien ystävien kesken koulutuksen merkityksestä ihmisen elämänpolkuun. Ovatko taloudellinen pärjääminen ja hyvä ihmisyys jotenkin toisensa pois sulkevia asioita? Miten paljon yhteiskunta on varautunut tukemaan vähempiosaisia tai syrjäytymisuhan alla olevia? Haluavatko kaikki parempiosaisten mielestä apua tarvitsevat apua? Miltä pohjalta ihminen tekee valintoja ja kuinka pitkätähtäimisesti hän niitä pohtii?
Ajattelen, että tarvitaan sekä itsenäistä toiminta- ja päättelykykyä että yhteisöllistä välittämistä. Kehitys lähtee siitä, millaiset eväät saat kotoa, miten tulet välitetyksi, ohjatuksi, opetetuksi. Kuitenkin risaisestakin laspuudesta ponnistetaan hyvinkin vaikuttaviin suorituksiin ja hyvinvointiin. Persoonan vahvuus, millaiset valmiudet itse kullakin on, temperamenttirakenne, sitkeys, terveyttä, olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, suojelus, tahto, sattuma. Kultalusikka suussa?
Valinnat! Pohdintani kulminoituu jotenkin aina sanaan valinta. Ja lisää kysymyksiä: Saanko valita itse, mitä oikeasti haluan vai määritteleekö sen joku muu? Millä perusteella valitsen: toiminko mukavuusalueella, olenko sopuli vai taipuvainen pelaamaan uhkarohkeaa ja rutiköyhää? Eri alojen arvostukseen, yhteiskuntarakenteeseen, hintoihin, palkkaukseen tai firmojen elämänkaareen emme voi juurikaan isosti vaikuttaa, niissä pyörivät suuremmat rattaat.
Karistin kotiin ajaessani alemmuudentunteet kannoiltani. Minä olen tässä ja nyt, herra lauantaimakkaran kanssa oman elämänsä ytimessä. Pitääkö minun pyydellä omaani anteeksi? Tai hänen omaansa? EI! Kovin syvälle kohtaaminen kassalla minut johdatteli. Päätin - valitsin - iloita elämästäni juuri tällaisena kuin se on. Kaiken, mitä minulla on, olen ansainnut, itse valinnoillani mahdollistanut. Olen saanut valita, minulla on ollut mahdollisuuksia, tulen ihan tavallisesta kodista, jossa lapsuudessani oli vielä ulkohuussi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti