Tosi viherpiipertäjä?

Eilen leivoin spelttisämpylöitä ja tulin teinien sanoin dissatuksi. "Taas jotain terveysleipää! Näissä on joku outo maku (heiiii teini, se on ruoan maku, vilja, joka maistuu) Ootsä joku terveysintoilija, viherpiipertäjä?" Ja niin se tenava noukki pakkasesta einespizzan ja lämmitti päivällisekseen. Huokaus!

Olen sielultani viherpiipertäjä. Ajatus on hyvä, mutta teot eivät aina kanna niiden tasolle. Niinpä jäin miettimään, mitä teen oman ja lähipiirin, poloisen pallomme ja sen ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Teenkö oikeita tekoja, toimenpiteitä, valintoja?

Ensinnäkin hyvinvoinnissa aika monia asia liittyy ruokaan. Joutuu miettimään asioita lähelle ja kauas: terveys ja tasapuolisuus, kuluttavuuden minimointi ja puhtaus. Jos mahdollista, ostan mielelläni luomu-tuotteita. Esim. banaanit eivät ole juurikaan kalliimpia kuin ns. normipötköt. Usein meille ostetaan Reilun kaupan kahvia, kaakaota ja leipää, jossa on mahdollisimman vähän hiilihydraatteja, mutta paljon kuitua. Olen myös irrottanut perheen margariineista. Se on voita tai kompromissina Oivariinia. Pullossa lieden reunalla on oliiviöljyä, jääkaapissa "partajugua". Leivontaan en enää käytä teollisesti täysin valkaistua vehnäjauhoa vaan yritän löytää ravintorikkaamman vaihtoehdon, vaikka siitä speltistä. Maito on ykköstä. Suolat pitää vielä saada vaihdettua ruususuolaan, vaikka ei Herbamarekaan huono vaihtoehto ole. Lähilihaakin saisi Penasta, mutta kun tulee niin harvoin ajeltua sinne saakka (muka muka pitkä matka Hattulaan...). Tähdemuusista teen lapsille perunaleipäsiä, makaronijämät muuntautuvat laatikoksi tai saunaillan salaatiksi. Mukana kaupassa pitää olla ainakin yksi oma kauppakassi tai kori.

Sitten nuo tuotepakkaukset. Ihan joka perunaan en viitsi omaa hintalappua laittaa. Ja olisihan se aika villiä kassalla alkaa lappaa niitä siihen nyloniseen kauppakassiin yksitellen kassaneidin vingutettua 10 pottua lukulaitteen läpi. Perunat siis pussiin ja yksi hinta. Paprikat, kurkut, parsakaalit, banaanitertut voi huoleti punnita paljaaltaan. Pullot ja tölkit kierrätän viimeistä myöden. Laitan hihnalle myös sellaiset muovi- ja lasipullot, joista ei saa panttia.

Pahviset pakkaukset tekevätkin sitten varsinaisen tehokierrätysmutkan. Ensin palveltuaan ruoka-ainetta siitä tehdään koiralle aktivaatiolelu: paketin sisään herkkupaloja ja teipillä suu kiinni (siis paketin, ei koiran). Elukka saa käyttää aivojaan ja leukojaan saadakseen makupalan. Rämmäleet joutavat sitten takkakoriin odottamaan polttohautausta.

Kierrätän myös peltipurkit. Niille on varattu oma roskaämpäri allaskaapissa ja sen täytyttyä tölkit käydään kippaamassa pelti-Molokkiin. Luetut ja turhat lehdet menevät lehti-Molokkiin leikkelyoperaation jälkeen (kerään kuvia kirjoitusharjoituksiin, tekstejä ystävien kortteihin) . Patterit menivät ennen Molokin kyljessä kyyhöttäneeseen pitkulaiseen keräyspisteeseen, mutta ne ovat typeryyttään viisaammat poistaneet. Pattereita saa palauttaa joidenkin kauppojen eteisiin. Niitä ei nyt meinaa muistaa ottaa mukaan kauppareissuille.

Rakastan kirpputoreja. Kierrätys on jalo aate ja uskottelen edelleen, että siitä siellä on kyse. Osa on tietysti ihan kaupallisia yrityksiä, osa järjestöjen hyväntekeväisyysrahojen ja -vaatteiden keruuta varten. Tarvitessamme jotain käyn ensin kiertämässä kirppikset. Kierrätämme itselle vanhoja tai sopimattomia, lasten pieneksi käyneitä ystäväpiirissä ja olen vienyt osan suoraan maahanmuuttajaperheille, kasannut vauvapaketteja Venäjän lastenkoteihin. Hyvät kuosit saavat uuden muodon ompelemalla tai mattoon kudottuna.

Kiertoon menevät vaatteiden lisäksi myös kauniit lasipullot ja -purkit, puuesineet, viinipullon korkit, ylimääräiset klinkkerit, jopa rikkoutuneet posliinit. Askarteluun joko töissä tai kotona.

Energian säästämisessä en ole hyvä. Tykkään kovasti kynttilöistä kyllä, mutta unohtelen lamppuja palamaan. Mies kulkee perässä ja sammuttelee manaillen "kalliit valot". Asumme neliöihinsä nähden  lämmityskustannuksiltaan edullisessa talossa. Pakkasilla palaa ahkerasti takka. En aina malta odottaa yösähköaikaa vaan tuuppaan pesukoneet päälle pitkin päivää. Olen kyllä kiinnostunut siitä, mistä sähköni tulee. Pitäisin kovasti siitä, että vaihtoehtoisia energiamuotoja kehitettäisiin atomienergian rinnalle, mahdollisesti sen joskus syrjäyttäen.

Jotakin siis tulee tehtyä ihmisten ja luonnon kuormituksen vähentämiseksi. Arvosanaksi annan itselleni 8. Jotakin on kuitenkin vielä. Haaveilen hybridiautosta. Haluaisin kesäisin pyöräillä töihin, mutta kun se Rapamäki ennen sairaalaa on kiduttava. Olen muuten kerran ottanut aikaa. Töistä kotiin polkee jopa 7 minuuttia nopeammin. Riihimäellä töissä ollessani kuljin yhden kesän hauskalla yhdistelmällä potkulauta - juna. Siellä osastolla minulla oli ystävältä kierrätetty vanha vihreä Mummo-Tunturi, jolla tein kotikäyntejä, kunnen se pöllittiin, löysin sen, hain takaisin (jättäen ryöstäjälle käkättelevän viestin) ja se hävisi uudelleen.  Meni kiertoon sekin munamankeli!