Tosi koulukasseja

Pääsen pysyttelemään ajan hermolla liikkuessani noitten ihanien teinien kanssa. Pojat kulkevat pikkupakkasilla pelkissä huppareissa (tosin alla on toinen) ja pipo suurella tupsulla syvällä päässä. Tytöillä on tregginsit, legginsit tai harmaat hölkkähousut (supertiukkaa ja niukkaa tai ylilöysää). Yläosat ovat värikkäitä, raidallisia, pitkiä. Ja neidoilla on myös pipo. Se on sellainen kasarimallinen, jota pidetään hiukka koholla niin, että sivuhiukset näkyvät ja peittävät posket.

Tänä aamuna, kun vein yläkoululaisia ja lukiolaista kouluun, sain todistaa tämän hetken koululaukkumuotia. Ja nyt tulee taas se teineistä ärsyttävä lause "kun minä olin koululainen..." Ja se jatkuu "meillä oli putkikassit!" Yläasteella olin tuunannut tummansinisen Oilersien repun naisellisemmaksi. Lätkäjoukkueen logohan on sellainen sini-valko-puna-keltainen ympyrä. Sen sai kätevä emäntä peitettyä kauniilla Marilynin kuvalla ja kontaktimuovilla kovin näppärästi! Kun syksyn sateet olivat uittaneet kontaktimuovin reunat repsottaviksi, vaihdoin kuvan ja uuden muovin päälle. Minulla on myös ollut sellainen viherpiipertäjän kori. Sen jälkeen taisi tulla armeijan leipäkassi-muoti kymmenillä bändi-pinsseillä. Lukiossa käytin jonkun aikaa vaaleanpunaista salkkua (voi kamalaa!)

Omat lapseni varustin heti alaluokilta repuilla. Ne ovat hyväksi selälle ja turvallisia kantaa. Urospuoliset koululaiset ja opiskelijat näyttävät viihtyvän edelleen repuissaan, mutta neitosilla pitää olla veska. Veskan tulee olla reilun kokoinen, kuvioitua nylonia tai nahkainen. Jos on selkeä merkki, aina parempi. Feikkikin käy! Veskaa kannetaan kyynärtaipeessa, oikeassa tai vasemmassa. Kyynärvarsi sojottaa hieman vartalosta ulospäin (ammattikielellä: ulkorotaatiossa) ja askelen kuuluu olla lyhyt ja naisellinen.

Näin ne siellä koulutiellä piipertävät, meidän rakkautemme hedelmät!