keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Tosi tunteella

Linnan tähdissä Juha Veijonen kertoi, miten hänen kouluaikanaan Kalliossa opettaja hakkasi urkuharmonin hajalle demonstroidessaan lapsille Ukko Noaa! Mielensäpahoittaja marmatti junan hipaisunäppäinovista. Erilaisia otteita ja ilmeitä tarvitaan eri tilanteissa...

Kuunnellessa kaverin kertomusta ällöttävistä matelijoista, pilaantuneen maidon hörppäämisestä suuhun tai koiran läjään tallaamisesta naama vääntyy inhoon. Vauvaa syöttäessä oma suu aukeaa, kun lusikka työntyy taaperon suuhun.

Meillä kävi syksyllä pesukonekorjaaja. Totesi, ettei koneessa ole muuten mitään vikaa, mutta luukun mekanismi on väljä. Käski panna virran päälle ja sen jälkeen paukauttaa luukun kiinni. Toimii! Sen jälkeen olen paiskonut luvan kanssa.

Aamulla taas meikkasin. Eihän sitä voi naisihminen mihinkään lähteä, ellei ainakin ripsiväriä ole ilmettä kirkastamassa. Oikein tarkkaan kun tähtää sinne silmäkulmiin niin pitää hieman siristää silmiä, suu aukeaa ja leuka nousee pystyyn. Vieressä mies pesi hampaita. Vesi roiskui ja kurkusta kuului kakomista (miltei oksensi) ja nenästä hirmuinen tuhina. Sen minkä hän tekee, tekee sata lasissa. Niinkuin lenkkeily. Ei tarvita kuin pieni tuulen vire niin naama vääntyy irveeseen. Sama saunassa. Aamulla hampaiden pesun jälkeen oli deodorantin levittämisen vuoro. Siirryin hieman sivuun. Kyynärpäät viuhuivat, naama kiristyi koitokseen. Huomautin, että varmaan se levittyy vähemmälläkin, ei tarvitse orvaskeden alle hieroa. Totesi, että "tämä on voimalaji!"

Omista ilmeistä kun ei oikein osaa sanoa. Olisi kyllä mielenkiintoista tietää, miten vääntelehtii silloin kun itse ei näe. Männä viikolla eräs kuntoutuja kertoi minulle tunteella ajatuksistaan. En tiedä, miltä olin näyttänyt, mutten ainakaan kovin vakuuttavalta. Kuntoutuja nimittäin totesi: "Miten minusta tuntuu, ettet sinä oikein usko minua!"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti