Tosi muistutus

Tämän postauksen nimi voisi olla myös Tosi Guru. Kirjoitan nyt Gillie Boltonista, luovan ja terapeuttisen  kirjoittamisen ohjaajasta. http://gilliebolton.com/ Kirjoitan myös kokemuksestani istahtaa tämän oppiäidin ohjaukseen helmikuisena perjantaina. On todella terveellistä, välttämätöntäkin saada ohjaajana olla ajoittain ohjattavana. Oma vuoroni ohjata olisi sitten iltapäivällä. Käsillä on Kirjallisuusterapian perusteet-opintojen kuudes jakso.

Boltoniin tutustuin ensin hänen kirjojensa kautta. Seuraava kontakti oli Lahdessa vuonna 2008, jolloin Gillie oli luennoimassa Lahdessa. Saman vuoden kesänä teimme opintomatkan kollegani kanssa ja tapasimme Gillien hänen Lontoon kodissaan. Paikalla oli myös Gillien kollega Debbie ja keskustelimme terapeuttisesta kirjoittamisesta Suomessa ja Englannissa. Ylpeänä voin todeta, että me Suomessa olemme jo pitkällä kirjallisuusterapian saralla. Edelleenkään kirjallisuusterapeutti-nimike ei ole virallinen, eikä Lahden koulutus anna ammattikoulutusta, mutta asialla on siivet, erilaisia kursseja on käynnissä / vireillä. Englannissa ei vastaavia ole.

Nyt olimme workshopissa. Gillie antoi ensimmäiseksi tehtäväksi kirjoittaa 6 minuutin tekstin mitä mielestä tulee käden kautta paperille. Se toimi lämmittelynä, paineen purkuna. Ihmisellä on paljon tavaraa päässään. On hyvä tyhjentää sitä, jotta tilaa vapautuu luovuudelle ja omille ajatuksille. Gillie siteerasi Virginia Woolfia: Kuuden minuutin tekstissä on "diamonds in the dust.". Kirjoitan tuonnempanan ajatuksista, joita tuosta tuokiosta nousi timanteiksi minulle. Kuuden minuutin kuluttua Gillien kiitti rauhallisesti ja siirryimme seuraavaan harjoitukseen.

Seuraavat 6 minuuttia aikaa kirjoittaa lista. Listan jokainen kohta alkaa sanalla miksi. Listoja olin kirjoittanut aikaisemminkin, mutten kysymysten muodossa. Ja sieltä se nousi, viiden kysymyksen muodossa, mieleni salainen kuumailmapallo. Siihen oli pakko tarttua.

"Miksi valo on minulle niin tärkeä?
Astun huoneeseen ja valaisen tilan.
Miksi en saisi valaista ja loistaa?
Valo on energiaa,
valo on minussa.
Se roikkuu kaulassani kultaisessa auringossa.
Miksi valaisen huoneen?
Miksi tuolle lauseelle
pitäisi pakonomaisesti kirjoittaa perustelu,
selvitys kolmena kappaleena,
anteeksipyyntö?
Miksi syksyisin alkaa ahdistaa?"

Hiljennyimme hetkeksi lukemaan omat tekstimme ennen pienryhmäjakamista. Valo, oma ohjaajuuteni, se persoonani puoli, josta saan palautetta liki viikottain. Hyvässä, pahassa ja varottavassa.

Lyhyt tovi taitavan, rauhallisen ja hurmaavan naisen ohjauksessa. Tärkeä muistutus siitä, että ohjaajan tulee aika ajoin päästä itse ohjaukseen. Vain tätä kautta saa kokemuksen siitä, miltä harjoitukset tuntuvat, mitä ne voivat herättää, millainen voima sanoilla on.