Tosi päähine

Hattukavalkadia

Vanhemman lapseni päähän on juurtunut riemunkirjava pipo! Tukka tursuaa sen alta valtoimenaan, kampaamattomana. Kuulostaa kamalalta, muttei se niin kamalalta näytä sitten kuitenkaan. Kuuluu muotiin! Sama muoti on tarttunut nuorempaankin, tyttöihmiseen. Hänen piti saada neutraalin värinen kasaripipo, jota pidetään hiukka koholla pystyasennossa tönöttämässä ja ne hiukset vedetään liki poskia myöden hatun alta. Tämä muoti on ihan hieno: eivät ainakaan palele pää paljaana niinkuin minun ollessani teini kuului tehdä.

Untuvan kevyt

Olen keräillyt erilaisia hattuja kirpputoreilta. Käytän niitä vappuisin, naamiaisissa ja kirjoitusharjoituksien inspiroijina. On mielenkiintoista luoda hatulle käyttäjä, käyttäjälle elämää ja elämälle ohjeita.

Hatut ovat aina inspiroineet minua. Nuorempana pidin pokkana miesten huopahattuja. Muotiin kuuluivat myös upslaagihousut ja henkselit. Päällä saattoi myös olla haaremihousut ja lepakkopaita, päässä itämainen itse ommeltu kotsa. Elettiin sitä 80-lukua. 

Minulla on fleecenen sarvihattu (musta punaisin sarvin ja töyhtöin) laskettelureissuille. Olen kerännyt siihen laskemieni rinteiden merkkejä. Sain terapian päättyessä entiseltä kuntoutujaltani ihanan käsin neulotun pipon, joka palvelee mainiosti kun on bad hair day!

Kotsa

Pikkujouluista Rymy-Eetusta adoptoin tirolilaishatun. Ravintolasta poistetulta mieheltä jäi se yksinäisen näköisenä nököttämään pitkälle puupenkille. Nyt se toimii minun kotahattunani (ei haise hiukset savulle).

Mielensäpahoittajan reuhka

Joululomalla ostin Pyhätunturin kaupasta modernin Mielensäpahoittajan reuhkaversion. Se osoittautui lämpimäksi hankinnaksi ja sopii täydellisesti karvavuoristen valkoisten kirpparikenkieni seuraksi.

Ennen (ja nykyisinkin kuninkaallisilla) hattu kuului tiiviinä osana pukeutumiseen. Pää paljaana ei menty mihinkään. Kaipaan tuota laajempaa hattujen käyttöä enkä pelkkää pipokulttuuria. Olen ollut töissä huivista kietomani turbaani päässä. Pomo katsoi minua ensin hieman hitaasti, mutta pystyi sitten kuitenkin istumaan saman kahvipöydän ääreen ja pitämään viikkotiimin. Mutta entä jos ilmestynkin seuraavaksi pakkaspäivien iloksi työmaalle oranssissa possuhatussa?