Ihanaa kun kaikki aika ei ole ohjelmoitua, ennalta suunniteltua ja hallittua. Eilen perjantaina kalakeittoa keitellessäni mies tuli luo ja kysyi, että lähdetäänkö ystäväpariskunnan luo pelaamaan lautapelejä. Olivat pyytäneet ihan ex tempore. Toki! Keitto valmiiksi, punkkupullo ja joululahjapeli kainaloon ja kylään.
Vanhempani harrastivat korttipeli-iltoja ollessani pieni. Lähinaapurit kokoontuivat meille pyöreän pöydän ääreen ja pelasivat Marjapussia. Hieman vanhempana pääsimme myös me lapset mukaan. Nuorena avioparina kutsuimme opiskelijakaksioomme mieheni kanssa ystäviä pelaamaan lautapelejä: Alias, Pictionary, Scruble ja Terapiapeli. Peli vaihtui, samalla vuorokausi.
Pelasimme myös Tuttu juttua. Muistatteko sen Koivusalo&Hallikainen-parin ohjelman pohjalta tehdyn lautapelin? Ne olivat vasta mielenkiintoisia iltoja. Ohjeissa sanottiin, että parantaa pariskuntien toistensa tuntemusta. Ihan joka kerralla niin ei käynyt vaan aikaan saatiin oikein kunnon sanan vaihto... kärhämä, riita... "Ethän sä tunne mua lainkaan! Mitä sä nyt tollasta meet väittämään?!"
Kinastelua ja muunlaisia hassuja tilanteita syntyi myös Pictionaryn aikana. Eräs ystäväpariskunta (tietää kenestä puhutaan tätä lukiessaan) oli aivan mainio kehittämään keskinäistä väittelyä. He myös osoittivat uskomatonta toistensa tuntemusta, ei Tuttujutussa vaan Pictionaryssä! Miehen piirtäessä aivan hirviön näköistä hahmoa vaimo tiesi sen morsiameksi. Kun vaimo sijoitti Suomen kartalle Porvoota, mies tiesi tämän heikkoudet maantiedossa ja arveli Porin paikalle pannun pisteen Porvooksi.
Nyt pelattiin Trivial Pursuitia ja Sanamaniaa. Ja minä blondi voitin Trivialin. Jeiiiii! Mieheni tietää minun heikkouteni ja vahvuuteni suhteessa tuohon peliin. Osittain... Vihreä (luonnontieteet) ja ruskea (kulttuuri ja kirjallisuus) ovat kaksi vahvinta. Sitten sattui hasardi: luuli, että oranssi (urheilu ja vapaa-aika) ei pelitä. Minä sentään olen vanha urheilija ja ruokaakin jonkun verran laittanut. Pinkki menee joiltain osin, mutta sitten päästään siniseen (maantiede) ja keltainen (HISTORIA!)... Vuosiluvut ovat kauhistukseni. En erota itäisen Euroopan valtioita toisistaa, minulle on sama onko kyseessä Kroatia, Serbia, Slovakia vai Slovenia. En tasan muista mikä joki virtaa minkäkin valtion halki tai mikä on Utahin osavaltion pääkaupunki. Niinpä sitten saatuani kaikki kakkuset Trivial-lämpäreeseeni sain surffailla keskiympyrän liepeillä keltaisen ja sinisen kysymyksen jälkeen vielä tovin. Siinä kohtaa oranssi vahinko pelasti ja toi voiton.
Sanamania ostettiin perheen joululahjapeliksi. Pelailimme sitä perheen kesken joululomalla vuorotellen korttipeli Amerikan rommin kanssa. Hauska peli myös tuo rommi. Sanamaniassa tuotetaan aihealueen mukaisesti eri kirjaimilla alkavia sanoja ja peitetään ko. kirjaimet sitä mukaa. Välillä saa poistaa 15 sekunnin ajan jostain aihealueesta toisen pelilaudalta kirjaimia. Pulinaa ja kinastelua siitä, voidaanko hieman aiheen liepeillä oleva termi hyväksyä. Hieman liikaa punaviiniä ja kieli on solmussa ja aivotoiminta heikentynyt. Kotiin!
Tyttärelle tuli nyt yövieras, pelaavat IPadilla kolikkopeliä. Poika höpisee yläkerrassa luuriin. Hänellä on yhteys kaveriinsa X-boxin ja netin kautta. Pelailua siis sielläkin. Lautapelit ovat aikuisten leikkiä. Sitä pitäisi muistaa tehdä aika ajoin. Olin jo ihan unohtanut, miten hauskaa aikuisten kesken pelaaminen onkaan. Se on varsin verraton ajanviete ja tapa tutustua ihmisen eri puoliin ja kiinnostuksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti