Tosi toisilta pois?

Jos et halua lukea pähkäilyä sukupuolineutraalista avioliittolaista ja sukupuolisesta suuntautumisesta, älä lue tätä!

Tiedättekö, mikä minua ottaa ihan jumalattomasti pattiin? (Niin, todella jumalattomasti, enhän kuulu enää edes kirkkoon. Syynä erolleni oli äärikiihkouskovaisten suvaitsemattomat asenteet kaikkea mahdollista kohtaan.) No, se ärsyttää ihan näpyille asti, että kun puhutaan sukupuolisesta suuntautumisesta, niin aina se näyttäytyy keskusteluissa ja mielipidekirjoitteluissa vain seksin harrastamisena. Ihanko oikeasti ihmiset ei osaa erottaa rakkautta ja rakastelua toisistaan? Miksi pitää aina ottaa esiin vain se seksi, kun kyseessä on kahden ihmisen välinen ihmissuhde?!

Taas sukupuolineutraalin avioliittolakiäänestyksen myötä on julkisuuteen noussut massiivinen keskustelu siitä, miten väärin ja kieroutunutta on homoseksuaalinen elämä. Ihanko totta? Millaisia perversioita heterot makuuhuoneissaan, keittiöissään, työpaikkojensa vessoissa, autoissaan harrastavat? Kuinka moni ihan tavallinen heteromies haaveilee ja harrastaa esim. anaali- tai oraaliseksistä? Miten se eroaa siitä, miten miehet keskenään seksinsä hoitavat? Kysynpä vaan.

Vai onko kauhistelu omaa homofobiaa? Keneltä kahden miehen tai kahden naisen välinen rakkaus on pois? Ihmettelen sitäkin, että jotkut jyrkkäasenteiset miehet ovat kirjoitelleet, että nyt sitten kun tämä samaa sukupuolta olevien pariutuminen laillistetaan niin nyt niitä, NIITÄ, sitten tulee joka tuutista. Ihanko näin? Että tavan hetero päättäisi ihan vaan lain muutoksen takia alkaakin nyt suuntautua toisella tavalla? Ovatkohan nämä kirjoittelijat ihan järjissään?

Tarkoitus lienee mahdollistaa tasapuolisen ihmissuhteen virallistamisen malli, jotta ihmisoikeudet ja tasavertaisuus lain edessä totetuvat mm. perintötilanteissa.  Ja keneltä se sitten taas on pois? Palaan aina tähän samaan kysymykseen: Keneltä toisen onni on pois?

Adoptioasiahan se lienee sitten se toinen iso asia tässäkin keskustelussa. Että onko kahdella miehellä oikeus saada lapsi. No mieshän ei tunnetusti (ainakaan vielä) synnytä. Kuitenkin hän on tasavertainen vanhempi. Kahden naisenkaan yhteisvanhemmuutta ei hyvällä silmällä katsota. Ajatellaan, että lapsesta tulee kieroutunut eläessään homoperheessä vaikutuksille alttiina. Täh!? Jos se menisi noin, että lapsi automaattisesti omaksuisi vanhempiensa suuntautumisen aikojen alusta Eevan ja Aatamin perillisenä, tässä maailmassa ei siis pitäisi olla homoseksuaalisuutta!? Mutta kun sitä on esiintynyt maailman sivu, ihmis- ja eläinkunnassa. Kyse ei ole mistään sairaudesta vaan ihmisen persoonallisuudesta, johon seksuaalisuus osana liittyy.

Muutenkin tuo ajatus adoptiovanhempien ylenpalttisesta täydellisyydestä olisi yksi kirjoituksen aihe! Tässä maailmassa kuka tahansa muu saa ja voi lisääntyä, paitsi miessparit keskenään, naisparit keskenään ja ne, joille ei biologia lapsia suo. Teiniraskauksia on pilvin pimein, 60-vuotiaat naiset hankkiutuvat raskaaksi keinohedelmöityksellä, Afrikassa hädintuskin 13-vuotias tyttö saatetaan raskaaksi ihan "tavallisen" vielä lisääntymiskykyisen heteromiehen avuin. Onko sellaisessa elämässä lapsen etu taattu? Kuinka tasapainoiseen parisuhteeseen lapsi syntyy? Miten se, että 13-vuotias tyttö ja 60-vuotias mies, kun ovat heteropari, takaavat lapselle onnellisemman perhe-elämän kuin kahden äidin perhe? No jaa, tuosta olisi niin paljon jorinaa, että palataan alkuperäiseen aiheeseen.

Tunnen monia homoseksuaaleja, jotka ovat ihan tavallisia ihmisiä huolineen, murheineen, iloineen kaikkineen. Useimmiten vielä hyvinkin sensitiivisiä, empaattisia ja ajattelevia ihmisiä. Suvaitsevaisuudesta nyt puhumattakaan. Heillä on kaikilla 2 kättä ja 2 jalkaa, sydän paikallaan ja unelmia. Kotona on aivan samanlaisia ongelmia kuin heteroillakin parisuhteissaan: työttömyyttä, unettomuutta, alkoholismia, mustasukkaisuutta, väkivaltaakin. Yksi asia on kuitenkin, joka on minusta ihan ylitse muiden: perhenimitys! Ajatelkaa nyt, me heterot kutsumme tätä elämää harmaaksi arjeksi, heillä on sateenkaariperhe! Ja silti, minä en kuulkaa ukkokullastani irti päästä! Ei pelkoa, vaikka laki kuinka muuttuisi. Olen onnellinen ja iloinen niiden puolesta, joiden elämää tämä helpottaa!