Olen kirjoitusharjoituksissa käyttänyt sytykkeenä myös näitä pikkuisia tossuja. Sain ne isältäni Pariisin tuliaisina noin vuonna 1970. Löysin äitini arkistoista pari kuvaa itsestäni nuo tossut jaloissani. Niillä on siis todellakin kävelty, ei pelkät koristeet.
Olen tosi iloinen, että olen onnistunut säilyttämään lapsuuden kenkäni. Niissä on jotain hyvin nostalgista ja lämmintä. Joku päivä vielä teen vitriinitaulun ja laitan siihen näiden kenkieni lisäksi vanhan muovisen lehmän ja kenties yksisilmäisen vauvana saamani nallen.
Aivan ihanat kuvat, pienen tytön somat poseeraukset. "Satu pieni piimäsuu, hymyilee kuin täysikuu, koko naama naurahtaa", kun hän nämä tossut saa. Jään odottamaan vitriinitaulua nostalgian nälkäisenä.
VastaaPoista