Miten olenkaan tänä syksynä ja talvena kaivannut lattaritanssia!!! Opiskelut ottivat kaiken ajan kuluneesta syksystä, ja omille harrastuksille ei juurikaan jäänyt aikaa. Ahneuksissani meinasin ottaa soolosalsan VOP:lta, mutta tulin järkiini ja tyydyin koiralenkkeihin liikunnan suhteen.
Olen tanssinut latinoita jossain muodossa vuodesta 2003. Tällä aikaa on tullut hankittua kolmet tanssikengät. Ensin ostin tanssilenkkarit, sitten säämiskäpohjaisen avokasmallin ja viimeiseksi umpinaiset sirot nauhalliset kengät. Miksikö niin monet? Joillain saleilla lattia on niin liukas, ettei siellä voi tanssia sääämisköpohjilla. Silloin kumipohjat ovat ainoa turvallinen vaihtoehto minulle. Tällä tarkoitan sitä, että kun polvesta on operoitu ligamentit (polvilumpion jänne, eturistiside ja kierukka), on pakko yrittää pitää tanssi stabiilina, ettei lisää vaurioita synny.
Tanssista nautin! Se on mielestäni kuntoilumuodoista tehokkain ja hauskin. Keväällä aion löytää ryhmän ja sitten tanssin apinan raivolla kaikki turhaumani pois!
Aiotko houkutella rakkaasi ryhmään mukaan? Täällä olisi kansalaisopistossa lavatanssikurssit, olen hiukan sitä rakkaalleni ehdotellut, en kuitenkaan ihan vakavissani. Nautinnollista tanssia kuntoilun merkeissä, älä anna apinan raivosi kuitenkaan aiheuttaa vaurioita polvellesi...
VastaaPoista