Tosi Kenkäkalenteri 1/2014

Viime vuotinen kenkäjoulukalenterini sai niin mukavan vastaanoton, että päätin tehdä toisinnon, eri popoilla! Meillä uusitaan eteisen kaappeja, vanhat piti tyhjentää uusien tieltä. Hyvä sauma katsastaa, mitä kaappien syövereihin onkaan uppoutunut. Sieltä löytyi kuvaamattomia kenkiä, olkaatte siis hyvät!

Joulukuun ensimmäisen päivän jalkine:

Punaiset Kuoman kävelylenkkarit. Ostin ne ihanalta Oskarilta Hämeenlinnasta kuukausi ennen Karhunkierrokselle lähtöä heinäkuun alussa. Oskulla on kaksi kauppaa täällä. Toinen on outlet ja siellä herra palvelee asenteella "sun hintas on..."

Tarvitsin kipeästi kipeisiin jalkapohjiini sopivia kenkiä vaellusreissulle. Oikeassa jalkapohjalla oli ollut (ja on edelleen lievänä) sitkeä plantarifaskiitti. Kun vedin nämä jalkaani, ne tuntuivat uskomattoman pehmeiltä ja joustavilta askeltaa. Sisäänajoin ne koiraa lenkittäessä ja sitten Kuusamon korpeen tarpomaan. Hyvin toimivat silloin ja hyvin toimivat edelleen!

Tosi runoilua Kuusamossa

 Vielä riittää juttua Kuusamon metsistä. Liekkö kaiku naurustamme jäänyt sinne pyörimään!

Retkueemme nimi Karhunkierroksella oli siis Vaeltavien runoilijoiden kerho. Meistä kaksi oli kirjallisuusterapiaohjaajia, joten meille kynän ja vihkon kuljettaminen joka paikkaan on aivan luonnollista. (Vihko saa mielellään olla ruma, jotta sinne on henkinen lupa soheltaa  ja sotkottaa kaikenlaista) Itse en lähde mihinkään ilman kynää laukussa. Paperia löytyy aina, jolle kirjoittaa, vaikka sitten vessasta...

Etapilla Oulangan retkeilyalueella kirjoittelimme uusiorunoja (jotka olivat näytillä aiemmin, retkipäivässä 3), runoja rumista ja kauniista sanoista sekä väri+vaellus -sanapareista. Tässä sanailun satoa.

Kauniit ja rumat sanat. Tämä eteni niin, että kukin kirjoitti pienille lapuille 4 kaunista sanaa (tarkoitus tai kauniilta kuulostava) sekä 4 rumaa sanaa (tarkoitus tai rumankuuloinen). Kohdalleni osuivat kauniit olivat KAIHO, KUULAS, AAMU, UNI ja rumat YRJÖ, KÄRVISTELLÄ, KARSEA, SOTA. Niistä syntyi kolme versiota...


"Yrjö huokaili kaihoisasti.
Kuulas aamu pyyhki karsean unen.
Hän oli kärvistellyt juoksuhaudassa.
Sota ympärillä melskasi.
Kuulas aamu,
rauha.
Kunnes lapset heräävät..."

"Karsea Yrjö läksi sotaan
kärvisteli siellä aikansa.
Pahaa unta!
Kunnes tuli kuulas aamu,
kaiho
ja sotakarkuruus."



"Karsea krapula!
Kärvistelyä!
Yrjö lentää!
Sota vatsahappoja vastaan.
Tulisipa uni, kuulas aamu
ja juhlinta olisi kaiho vain!"

Teimme kirjoituksen samalla tekniikalla väreistä ja vaellus-sanastosta.

"Taivas oli muuten kylmän sininen,
mutta suon päällä kulki värikäs sateenkaarisilta.
Suon tuoksu oli huumaava.
Kivenharmaa kelohonka natisi viisauksiaan,
kun istahdin pitkospuiden kylkeen penkille.
Sapenvihreä suonsilmä näytti virnistävän.
Otin rinkasta rakkolaastarin,
riisuin sukan ja tarkastin,
kuinka paha oli vasemman päkiän tilanne:
muheva rakko!
Sen oli aiheuttanut eilispäivän vesikenkä.
Mielen viisari ei siltikään heilahtanut alas.
Nikkasin suonsilmälle silmää
ja jatkoin matkaa.
Luonto parantaa!

Tosi kierroksella päivä 5.

3.8. Aamulla taisi kohiseva vesi tehdä ihmeitä ja piti lähteä puskapissalle. Yöllä oli ollut vaikeaa löytää minkäänlaista asentoa. Hartioita pakotteli edellispäivän melontasessio. Kello oli neljä. Siinä sitten heräsi Birgitta, joka luuli kelloni soineen kuudelta. Niinpä hän tuuppasi Jerryn tulia tekemään ja minä ja Minna kömmimme nuotion ääreen pökerryksissä. Uni karisi silmistä, kun aurinko nousi lammen takaa kosken ylle. Päätimme lähteä heti aamupalan jälkeen taivaltamaan viimeistä pätkää 10,5 km pintä Karhunkierrosta.

Kannatti herätä! Luonto näytti paljon sellaista meille aikaisille vaeltajille, mitä emme muuten olisi nähneet. Palokärki kannon kuopsutuspuuhissa, puukiipijä, pyy poikineen, isokoskelo pesueineen, aamu-usva ja metsään satava valo.

Ohitimme suolampia, saavuimme kallioportille, josta oli huimat näkymät alas rotkoon ja kauas Jyrävän tuottamalle usvalle. Jyrävän äänen voi kuulla sinne ylös kallioille kilometrien takaa. Kuljimme jyrkkää rinnettä ensin alas ja sitten ylös.

Saavuimme Jyrävälle korkean harjun kautta ja siinä se sitten oli: Suomen jylhin koski, jota eivät edes kokeneet melojat laske! Oli pakko istahtaa ja tuijottaa hetki. Söimme eväät Siilastuvan portailla ja jatkoimme joen vartta matkaa. Jyrävän töytäreeltä nousi ilmaan sateenkaari.

Enää 3.5 km matkaa autolle. Aallokkokoski, Niskakoski, Myllykoski. Viimeinen riippusilta ja voittajafiilis!

Takana kaikkiaan 62 km. Vielä jäi muutama taival näkemättä: Hautajärveltä Ristikallioon ja Juumasta Rukalle. Tulemme vielä!

Juuman leirintäalueella saimme kolmen euron suihkut ja tietysti piti haukata jotain hyvää. Birgitta osti jokaiselle Karhunkierroksen merkit muistoksi. Sitten autoon ja suunta kohti etelää. Minä ja Minna vuorottelimme taas kuskeina. Toisen ajaessa toinen otti tirsat ja voimautui.

Birgitta ja Jerry kotiin Mikkeliin. Auton vaihto. Minna Pertunmaalle, jossa perhe oli vastassa ja kuljetti hänet seuraavaan kohteeseen. Minä ajelin rupatellen puhelimessa kotiin Hämeenlinnaan. Ehdimme vaihtaa kuulumiset tyttären kanssa. Emme olleet nähneet viikkoon. Iltapalaksi sain hänen ja poikaystävänsä tekemiä lettuja ja sitten tuli uni! Väsynyt, mutta onnellinen!

Myllykosken kämppä jäi taakse tarinoineen

Aamu erämaassa

Osa suomalaista kansallismaisemaa

Monetin lumpeita

Suolampi ennen kallioporttia

Liekö Tove Janssonin inspiraatio hattivateille?
Tai tuota hämähäkkiä en haluaisi tavata...

Mikä kokemus!

Tosi kierroksella päivä 4.

Siis meloisimme tänään! Etenemisen suhteen meillä oli ollut suunnitelma A, B, C ja aina F:ään saakka. Tällä vaelluksella joustavuus oli teemasana ja vaeltajien valtti.

Saimme sovittua leirntäalueen Arin kanssa inkkarikanoottien vuokrauksesta. kahdella inkkarilla etenisimme 25 km Oulankajokea. Ari vei meidät lähtöpaikalle, antoi ohjeistuksen ja kartan ja lupasi olla puoli kuusi illalla vastassa kokoontumispaikalla. Ja niin sitä mentiin vettä pitkin. Oulangan vesi oli paikoin niin matalalla, että jäimme "mahasta" kiinni pohjaan. Lahkeet ylös, kengät jaloista ja tuuppaamaan. Niin matka jatkui. Nopeasti sitä oppi lukemaan virtaa ja suvantopaikkoja, mutta aina se imu vaan yllätti.

Ahma ja ihminen?

Hieman olin skeptinen omien käsivoimieni riittävyyden suhteen. Olen aina ajatellut, että olkapäistä roikkuu kaksi "pulkan narua", mutta niin vaan sitä veivattiin ja päämäärä saavutettiin puoli tuntia ennen määräaikaa. Ari tulla huristeli pakullaan meidät noutamaan ja kehui reippaiksi.

Joella näki ihan erilaista maisemaa kuin metsässä polulla. Hiekkasärkällä jäimme ihmettelemään suurta jalanjälkeä, jonka Birgitta määritteli ahman jättämäksi. Vesilintuja molskahteli pintaan ja sukelluksiin aivan kanootin viereltä.

Ugh! 

Olimme suorastaan kateellisia poroille niiden vapaudesta ja upeista ykstyisistä hiekkarannoista. Niitä jolkotteli rannoilla tasaiseen tahtiin ja nähtiinpä yksi uroskoiralle uhitteleva komea sarvipääkin. Koira haukkui ja poro urahteli, kuopi ja laski päänsä puskuasentoon.

Enemmän hiekkarantoja kuin etelässä!

Poroäiti vasoineen omalla biitsillä

Melonnan päätteeksi taas vadelmamunkkia, taksiin, Ristikalliolle autoa hakemaan ja ajo Juumaan. Näin alkaisi viimeinen osio kierroksellamme.

Auto jätettiin parkkiin, otimme kaksi rinkkaa matkaan, eli tavarat ja kantaminen jaettiin. Kävelimme vajaat 2 km Myllykosken kämpälle, joka oli juuri niin vaikuttavalla paikalla kuin muistinkin. Ensin piti ihailla kosken voimaa ja maisemia, sitten vasta tehdä tuli iltapalaa varten. Oli luksusta pestä hampaita sellaisissa maisemissa.

Yövyimme kosken kumistessa aivan seinän takana. Osa nukkui, osa ei. Minna ja minä valitsimme kosken puoleisen myllyn takaosan makuupaikaksi. Minnan mielikuvitus teki tepposet, minä pöyrin etsien asentoa ja Birgitta poikineen nukkuivat kamarissa.

Tosi kierroksella päivä 2.

Aamulla 31.7. ryhmämme starttasi 12 kilometrin erätaipaleelle iloisesti räpättäen. Totesimme, etteivät ainakaan karhut tule lähelle. Päiväksi oli laitettu koko Suomi hälytystilaan kovien ukkosmyrskyjen takia. Aamu valkeni kuitenkin kauniina ja kirkkaana.

Retkueessa oli oma Moses, joka uhosi tuovansa jokaiselle vaellukselle auringon mukanaan. Siitä sitten veistelimme. Moseksemme söi ruisleipää, hernerokkaa ja parsapastaa... Että meinasiko "pärryyttelemällä" pitää pilvet loitolla! Niin siitä sitten tuli "Moses road"!


Koko matkan oli kyllä tilannekomiikka kohdillaan ja nauru raikasi. Välillä ihmettelimme, miten nuoriso-osasto, Jerry, jaksoi meitä keski-ikäistyviä täti-ihmisiä, mutta poika oli mitä rauhallisin ja pitkämielisin matkakumppani.

Seuraava etappimme olisi siis Oulangan retkeilyalue. Sieltä olimme varanneet mökin vasta seuraavalle yölle, olimme siis aikatauluamme edellä 12 h.

Kaikessa rauhassa etenimme sääennusteita ihmetellen. Uimme Birgitan kanssa erälammissa ja sytyttelimme nuotioita tulentekopaikoilla. Miten ruoka maistuukaan niin taivaalliselta ulkona? Lounaspaikka oli noin 4 km ennen Oulankaa. Tuolloin alkoi kaukainen jylinä kuulua jostain pohjoisemmasta. Ounastelimme sen kiertävän seurueemme, kuten Moses oli luvannut.

Ihan emme retkeilyalueelle ehtineet. Taivaan hanat aukesivat kilometri ennen alueen portteja ja koko poppoo kastui läpimäräksi. Nauratti! Koskaan eivät kenkäni ole olleet niin märät! Leirintäalueen pitäjä Ari veisteli, että "onko vähän kosteeta?"

Majoittuminen klo 17.30 ja sähköt menivät koko alueelta klo 18... Ei vettä hanasta, ei virtaa hellaan, ei pöhinää kuivaushuoneessa, ei myöskään sitä varattua saunaa. Märät kamat pitkin mökin terassia ja naulakoita... Virta tuli klo 24.00 Päätös toiseksi yöksi jäämisestä kypsyi. Märillä kengillä ei paljoa kävellä! Pähkinöitä ja proteiinipatukkaa iltapalaksi, juomapullosta hampaidenpesuvettä ja maate!

Tosi kierroksella päivä 1.

Olen aina pitänyt Kuusamon alueesta. Pieni Karhunkierros on tullut nähtyä kahdesti, Kiutaköngäs kolmesti, rotkojärvi Julma ölkky, Ruka, Hossa ja kylpyläkin ovat tuttuja. Keväällä 2014 eräs kirjoittajakollegani heitti ilmoille, että hänen tekisi mieli tehdä kirjoitusmatka Karhunkierrokselle. No minuahan ei tarvitse liiemmin yllyttää...

Alun perin meitä vaeltavia runoilijoita piti olla 7, mutta kato kävi kesää kohden. Muutamalta meni selkä, yksi odottaa leikkauspäivää, aikataulu ei sopinut... Niinpä meitä oli kolme naista (minä, Minna ja Birgitta) ja yhden 14-vuotias poika (Jerry).



30.7. starttasi Syöksysämpylä (Sitikkani) Hämeenlinnasta kohti Mikkeliä, jossa vaihdoimme hieman tilavampaan autoon ja kahden kuskin voimin körrööttelimme kohti Kainuuta. Alkuperäinen reittisuunnitelma oli seuraava: Juumaan yöksi - Jussinkämpälle  - Oulangan retkeilyalueelle  - Puikkokämpälle  - Ristikallioon  - kotiin. Se meni sääennusteiden vuoksi kuitenkin nurin niskoin ja päätimmekin aloittaa Juuman sijasta Ristikalliolta. Näin taivaltaisimme epävakaimpina päivinä lyhyimmät taipaleet.

Siis klo 19.30 5 km, Ristikallion eräkämpälle. Aikaa kului 1,5 h. Näkymät olivat jo siellä huimat. Ensin mäntykangasta ja poron pipanoita. Pitkospuita.

Kaunis järvi jylhine kallioineen otti retkeilijät vastaan. Iltapesu järven rannalla vastapäisiä kallioita tuijotellen karisti viimeisetkin kiireen rippeet hartioilta. Kämpällä söimme iltapalat nuotiolla ja asetuimme retkipatjoillemme maate. Kovahan se on, retkipatja, Tempuriin tottuneelle... Tuli kuitenkin nukuttua vaikka asentoa piti vaihtaa melko tiuhaan, kun paikat puutuivat.

Jatkuu huomenna...

Tosi uutta heinäkuussa

Kävin kuulkaa 2.7. elämäni ensimmäistä kertaa Akaalla, tuossa ristikkolehtien luvatussa kaupungissa. Kesäauton navigaattorin mokoma yritti harhauttaa, kun ei osannutkaan lukea karttaansa! Kohteessa silittelin elämäni ensimmäistä kertaa kahta suloista makkaraa, bassetteja <3 <3

Lähiseutumatkailu jatkui seuraavalla viikolla, kun suuntasimme pienehköllä seurueella Somerniemelle Hiidenlinnaan. Kannattaa käydä vierailulla. Siellä sijaitsee taiteilija Reino Koivuniemen ateljeekoti, komea kivilinna. Linnassa on nähtävissä Koivuniemen massiivisten puuveistosten lisäksi Rafael Wardin maalauksia. http://www.hiidenlinna.com/

Linna golfissa järjestettiin Em-kilpailut ja niitähän sitten täytyi mennä katsomaan. Kiersimme 9 reikää seuraten Suomi - Portugal -maaottelua, jonka Suomi sitten loppujen lopuksi voitti! Katsellessa oppi kaikenlaista. Kun vielä se kaikki nähty olisi muuttunut motoriseksi taidoksi... Kisan seuraaminen oli mielenkiintoista ja niin inhimillistä: paljonkin pelaavat tekevät virheitä! Sain kesken kierroksen hauskan viestin... "Jos ne mokaa, voit katsomosta huutaa, etä ton määkin osaan. Niin määkin oon tehny..." Olisi niin vietävästi naurattanut, mutta kun siellä piti olla hiljaa... Miten olenkin viimeisten kuukausien aikana ajautunut tuollaisiin hiljaisuutta vaativiin paikkoihin?!

Ja sitten se iso uusi juttu: Lähdin heinäkuun puolella vaellusrinkka selässä kiertämään Karhunkierrosta Kuusamon erämaille. Sanottakoon, että elokuun puolella tulin metsistä pois. En jäänyt sinne, vaikka kesäinen Suomen luonto antoi parhauksiaan ja siellä oli mahtavan hyvä olla. Kirjoittelen kierroksen kulusta seuraavaksi oman postauksen.

Luonnossa vietin kaikkiaan ihania hetkiä heinäkuussa!

Kerrassaan aivan upea heinäkuu!