Tosi kierroksella päivä 4.

Siis meloisimme tänään! Etenemisen suhteen meillä oli ollut suunnitelma A, B, C ja aina F:ään saakka. Tällä vaelluksella joustavuus oli teemasana ja vaeltajien valtti.

Saimme sovittua leirntäalueen Arin kanssa inkkarikanoottien vuokrauksesta. kahdella inkkarilla etenisimme 25 km Oulankajokea. Ari vei meidät lähtöpaikalle, antoi ohjeistuksen ja kartan ja lupasi olla puoli kuusi illalla vastassa kokoontumispaikalla. Ja niin sitä mentiin vettä pitkin. Oulangan vesi oli paikoin niin matalalla, että jäimme "mahasta" kiinni pohjaan. Lahkeet ylös, kengät jaloista ja tuuppaamaan. Niin matka jatkui. Nopeasti sitä oppi lukemaan virtaa ja suvantopaikkoja, mutta aina se imu vaan yllätti.

Ahma ja ihminen?

Hieman olin skeptinen omien käsivoimieni riittävyyden suhteen. Olen aina ajatellut, että olkapäistä roikkuu kaksi "pulkan narua", mutta niin vaan sitä veivattiin ja päämäärä saavutettiin puoli tuntia ennen määräaikaa. Ari tulla huristeli pakullaan meidät noutamaan ja kehui reippaiksi.

Joella näki ihan erilaista maisemaa kuin metsässä polulla. Hiekkasärkällä jäimme ihmettelemään suurta jalanjälkeä, jonka Birgitta määritteli ahman jättämäksi. Vesilintuja molskahteli pintaan ja sukelluksiin aivan kanootin viereltä.

Ugh! 

Olimme suorastaan kateellisia poroille niiden vapaudesta ja upeista ykstyisistä hiekkarannoista. Niitä jolkotteli rannoilla tasaiseen tahtiin ja nähtiinpä yksi uroskoiralle uhitteleva komea sarvipääkin. Koira haukkui ja poro urahteli, kuopi ja laski päänsä puskuasentoon.

Enemmän hiekkarantoja kuin etelässä!

Poroäiti vasoineen omalla biitsillä

Melonnan päätteeksi taas vadelmamunkkia, taksiin, Ristikalliolle autoa hakemaan ja ajo Juumaan. Näin alkaisi viimeinen osio kierroksellamme.

Auto jätettiin parkkiin, otimme kaksi rinkkaa matkaan, eli tavarat ja kantaminen jaettiin. Kävelimme vajaat 2 km Myllykosken kämpälle, joka oli juuri niin vaikuttavalla paikalla kuin muistinkin. Ensin piti ihailla kosken voimaa ja maisemia, sitten vasta tehdä tuli iltapalaa varten. Oli luksusta pestä hampaita sellaisissa maisemissa.

Yövyimme kosken kumistessa aivan seinän takana. Osa nukkui, osa ei. Minna ja minä valitsimme kosken puoleisen myllyn takaosan makuupaikaksi. Minnan mielikuvitus teki tepposet, minä pöyrin etsien asentoa ja Birgitta poikineen nukkuivat kamarissa.