Tosi toimiin eli palautunut arki

Sekin aika tulee aina pitkän lomailun jälkeen, että huomaan toteavani ääneen: "Ihanaa kun arki alkaa!" Nyt se aika koitti. Totesin tuossa ystävättärelleni, että koin olevani jo ihan villiintynyt kesästä! On se ollut vaan suuremmoinen kesä <3

Itselläni jatkuu opintovapaa tämän vuoden loppuun. Poika muutti Tampereelle oman elämänsä alkuun. Lähti opiskelemaan Tamkin englanninkieliselle linjalle, josta tulee Bachelor of media and art. Lienee medianomi suomennettuna. Hän ei siis härvää enää viikolla täällä omia aikojaan. Ne omat ajat olivatkin aika erilaisia muun perheen kanssa. Neidillä alkoi lukion toinen luokka ja heti miten hirveä vanhojen tanssipuvun hankintavimma!!! Siihen on vielä puoli vuotta!!! Mieheltä loppui loma, mikä sekin oli perhesovun kannalta hyvä juttu...

Eniten omaa arkeani rytmittää kuitenkin opiskelun alkaminen vielä viimeiseksi puolen vuoden jaksoksi. "Kirjoita Hopsin päivitys ja tavoitteet jaksolle..." Tämä viikko on sitten orientoiduttu näihin asioihin + pian alkavaan Perheniemen opiston kirjallisuusterapiaohjaaja -koulutukseen + opetustyöhön Vanajaveden opistolla + tulevaan opeharjoitteluun koulutuskeskus Tavastiassa + kehittämistehtävään Taokk:iin + omaan kirjaprojektiin kollegan kanssa. Siis kertarysäyksellä arkeen! Ihanaa!

Moni saattaa ajatella, että kohta tuo Niemiskä sekoaa rautoihinsa. Onhan noita monia rautoja tulilla. Kaikki ovat mieluisia, kaikki vaativat paljon ajatustyötä ja kirjoittamista, sosiaalisia kontakteja ja luovuutta. Onneksi viihdyn ihmisten keskuudessa, mutta myös omassa kotikonttorissani tietokoneen ääressä. On hurjan palkitsevaa, kun huomaa, että on oivaltanut jotain, mikä on itänyt pienenä versona pääkopassa, ja jonka vielä haluaa jakaa eteenpäin. Uudistumistahan tämä tällainen työ vaatii. Sekin on hyvin motivoivaa, mutta kieltämättä välillä väsyttävääkin. Siksi pitkä "kesätyhjiö" työn teon suhteen tekee hyvää. Olen tosin joka kesä pyrkinyt itse pääsemään ryhmän jäseneksi johonkin kirjoittajaporukkaan / ryhmään. Tänä kesänä se harmillisesti jäi, koska kurssi, jolle Orivedelle ilmoittauduin, peruuntui.

Välillä tuppaa olemaan niin, että kehittelen itselleni ihan hirmuisen touhukkuuden. Senkin takia on hyvä löytyä niitä täysin löysiä aikoja väliin. Omaa kiireen tuntuani helpottaa se, etten enää jaksa stressaantua tekemättömistä kotihommista. Siivoan sitten kun sille päälle satun ja vastuutan myös muita perheenjäseniä. Toki katson, ettei nyt terveyshaittoja ja totaalikaaosta synny! Kaiken mikä ei ole pakollista / velvoitettua, ei satuta, aiheuta harmia, taloudellisia tappioita tai hankaloita omaa ja toisten elämää voi tehdä kiireettömästi. Ja toinen tärkeä asia arjen hallinnassa on asenne! Kun osaa nauraa itselleen ja omille alati uusiutuville sattumuksille, arki on hauskaa.

Kyllä se vaan niin taitaa olla, että ilman aikataulua ihminen on vähän niinkuin tuuliajolla. Aikataulu jäsentää ainakin minua, niin ihanaa kun lomailu ja pakottomuus onkin. Erityisen onnellisen työstä ja opiskelusta tekee se, että niitä rakastaa! Allekirjoitan siis Tove Janssonin 100 v. näyttelystä bongaamani kuolemattoman lauseen: "Tee työtä ja rakasta!" Näin aion!