Oli kesä tai talvi, herään viileään vihreyteen ja ruskeat silmät tuijottavat vierestä... "Kun silmäni mä auki saan ja sinut siinä nään mä ihan lähelläin..."
Entä elopaino? Itsen jynssäys ihmisen oloiseksi ja tuo ruskeasilmä tuijottaa vieressä... Päänsä päällä sillä on puhekupla: NÄLKÄ!
"Vielä on kesää jäljellä"... Kahvi tippumaan, Kurkolle ja itselle ruokaa. Klo 9. ja silmät ovat jo sen verran auki, että uskaltaa ottaa selfien :D
Ja haasteet Kerttulille, Hannalle ja Satulle. Pus!
Ihana aamukaveri ruskeasilmä. Olen kateellinen selfie-rohkeudesta kaikille, joten nyt sinullekin - itse piiloudun kameran taakse tai rajaudun ulkopuolelle...Mahtavat kukat! Iloa ja valoa viikkoosi toivotan :)
VastaaPoistaVoi Sari, susta on niin kaunis kuva kameran kanssa, se mustavalkoinen sivullasi! Mutta itseäni valokuvissa olemista helpotti ihan hurjasti voimauttavan valokuvan kurssi! Sitä katsoo itseään armollisemmin ja uskaltaa olla. Itselläni on sen sata ilmettä naamalla, harvoin on kuvassa sekä silmät auki että suu kiinni. Yleensä vinksallan johonkin suuntaan! Niinhän sitä kuitenkin kaikki muutkin sinut näkee :D
VastaaPoistaTaitaisin tarvita tuollaisen kurssin ja tuo viimeinen lauseesi on kyllä niin totta - alkoi naurattaa ja kauhistuttaa aivan sekaisin :) Kiitos, tämä oli nyt just hyvä minulle <3
Poista