Tosi esimerkin voimaa

Meinasin saada hepulin tänä aamuna lenkillä ystävättäreni kanssa... Hän kertoi nuorimman poikansa salibandy-harrastuksesta ja siihen liittyvistä ilmiöistä.

On aivan mahtavaa, että Suomessa voi harrastaa miltei lajia kuin lajia. Aina parempi, jos harrastaminen lähtee lapsesta / nuoresta itsestään, puhtaasta halusta tai jopa intohimosta. Edelleen kuitenkin kuulee tarinoita siitä, miten vanhemmat vievät vastaan kapinoivan mukulan harrastukseen, jota olisivat itse nuorena halunneet harrastaa, mutteivät syystä tai toisesta ole voineet. Toinen kauhuskenaario on laskelmallisuus: alat harrastaa mikroautoilua, jääkiekkoa, golfia tai tennistä, koska niistä voi tienata hyvin!!! Tietenkin vanhempana uskoo ja luottaa, että juuri se oma lapsi on tulevaisuuden suurlupaus.

Siis harrastamaan lapsen tahdon ja innon mukaan!

Kentän laitakäyttäyminen onkin sitten vielä asia erikseen. Olen sitä aiemminkin postauksissani ihmetellyt. Sainhan seurata 7 vuotta alppihiihtojunnujen harjoittelua ja kisaamista. Tv:ssä pyörii mitä mainioin mainossarja "Älä aliarvioi esimerkin voimaa". Kampanja on suunnattu liikennekäyttäytymistä ajatellen, mutta sen voisi laajentaa urheiluharrastuksiinkin. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.

Kuulin järkyttäviä tarinoita siitä, miten vastustajapuolen vanhemmat solvaavat avoimesti katsomosta toisen joukkueen murrosikäisiä pelaajia! Ja mitä tapahtuu kentällä? Vastustaja taklaa pelaajan ja suhauttaa perään "Saatanan läskiperse!" Jep jep! Hyvinkin urheilijamaista käyttäytymistä? Em-kisoissa juoksija menetti mitalinsa juostuaan viimeiset 60 metriä paidatta. Minusta tuollaisesta käyttäytymisestä salibandykentällä voisi asettaa parin viikon pelikiellon tai pisteiden menetyksen.

Ymärrän, että kilpaurheilu vaatii kilpailuhenkisyyttä. Se ei silti vesitä hyvien käytöstapojen ja toisen kunnioittamisen merkitystä. Kilpailuviettisimmät valmentajat eivät tunnu kestävän joukkueensa häviötä vaan käyvät antamassa toimintaohjeita voittajajoukkueen valmentajalle: "Voisitte opettaa muutkin kenttänne pelaamaan eikä vaan ykkösen!" Noh, vastapuoli vissiin sitten joutuisi opettamaan koko kaartinsa, jos tälle linjalle mennään.

Voi että kuulkaa korventaa päänuppia! Eikä tämä tällainen oman edun pönkittäminen toista nitistämällä pysähdy rakkaassa kotimaassamme urheiluun. Ilmiö on havaittavissa liikenteessä, uraa luodessa ja miltei koko elämässä. Huolestuttaa, miten kylmäkiskoiseksi toisen ihmisen kohtaaminen voi vielä mennäkään! Ryhtiliike ihmiset, ryhtiliike!!!