Tosi uutta elokuussa -14

Syksy! Saapui tuo ristiriitaisia tunteita aiheuttava vuodenaika. Kuulaassa viilenevässä säässä on mahtavaa vaellella metsässä. Alkusyksyn valo on taas aivan omanlaisensa. Sitten kun se valo alkaa vähetä, siitä on ihanuus kaukana. Silloin tämä ihmispolo kärsii energiatason laskusta. Mutta tämän postauksen aihe ei ole voivotella pimeyden laskeutumista Suomen ylle vaan kerrata ihanan elokuun uudet kokemukset.

Kuukausihan vaihtui heinäkuusta Kuusamon kairoilla vaelluksella. Olin elämäni ensimmäistä kertaa tallustelemassa pitkää Karhunkierrosta. Siitähän oli jo heinäkuussa pitkä kirjoitus kuvineen. Ei siitä siis sen enmpää, muuta kuin että IHANAA OLI!!!

Pääsin pienellä porukalla tutustumaan Helsingin edustan Vallisaareen. Lankoni on entinen armeijan upseeri ja nyt eläkkeelle sieltä jäätyään tekee uraauurtavaa työtä saarien tunnetuksi tekemiseksi. Veneilimme Suomenlinnan editse ja nousimme maihin puolustusvoimilla kauan hallinnassa (osittain) olleeseen saareen. Kuulimme saaren historiasta mielenkiintoisia detaljeja, ihmettelimme saaren monipuolista flooraa ja vaelsimme pitkin lehmuspolkuja kohti Aleksanterin patteria.

Mukanani oli tietysti kamera. Olin nähnyt lankomieheni otoksia kyseisestä paikasta ja en todellakaan missään nimessä halunnut missata tilaisuutta kuvata itse upeaa bunkkeria. Tässä muutama makupala paikan päältä.

Elokuulla oli ihanan kutkuttavan jännittävää myös se, että tapasin ensimmäistä kertaa meille loppuvuodesta tulevan vaihto-oppilaamme. Tämä suloinen tyttö tulee Argentiinasta ja on saapunut jo ensimmäiseen isäntäperheeseensä Hämeenlinnaan elokuun alussa.

Harvemmin tulee käytyä kuuntelemassa sotilassoittokuntaa... Niin! 26.8. Hämeenlinnan Verkatehtaalla esiintyi Varusmiessoittokunta solistinaan Timo Kotipelto. Siellä yläpermannolla istuin ja kuuntelin rockin klassikkoja isosti soitettuna ja laulettuna, käsivarsien iho pukkasi kananlihalle ja huomasin kroppani hytkyvän musiikin tahdissa koko ajan. Brothers in arms -konsertti oli huikea! Kokenut isoääninen laulaja ja nuoruuden intoa instrumenteissa.

Ja sitten 29.8. alkoi Perheniemen opistolla kirjallisuusterapiaohjaaja -koulutus, jonka olen yhdessä opiston ja opettajakollegani Hannan kanssa organisoinut ja nyt siis käynnistänyt. Ensimmäistä kertaa elmässäni olen saanut olla kokoamassa näin mittavaa ja suurta koulutusta alusta asti. Se on ollut hieno, työtunteja niellyt mutta antoisa projekti. Projektihan siis jatkuu toukokuun 2015 loppuun. Silloin voi sitten kirjata, mitkä asiat toimivat, mitä tulisi ottaa huomioon jatkoa ajatellen ja mitkä osiot ja asiat heittää romukoppaan ja polttaa.






Nyt siis elämme syksyä ja sepä tuokin taas mukanaa kaikkea uutta!