Tosi pahuuden ihmettelyä

Yhtä asiaa tässä maailmassa on vaikea käsittää: Miksi joku ihminen tahtoo olla automaattisesti toiselle (ihmiselle tai eläimelle) paha?

No nyt moni miettii, että tyhmäkö se on! Syitä on vaikka kuinka:
* ilkeä luonne
* kaltoinkohtelu lapsena
* kostonhimo
* uskonriidat
* kateus
* heikko itsetunto
* saa tyydytyksen vain toisen kärsimyksestä
* hyökkäys ennen kuin toinen ehtii
* tyhmyys
* ajattelemattomuus
* rasismi
* vallanhimo / alistaminen
* * * * *  jne * * * * *

Vaikka saatatte Ymmi Hinaajamaisesti todeta, ettei se maailma vaan pyöri niin, että kaikki olis kivoja, olen idealisti! Haluan uskoa hyvyyteen ja siihen, että lopulta hyvä voittaa. Aina se ei ole helppoa, kun seuraa päivän uutisia. Itse asiassa se on joka päivä vaikeaa! Siispä en katso iltauutisia enää. Kyse ei ole siitä, että työntäisin pääni pensaaseen. En vain halua järkyttää mielenrauhaani enää illalla. Olisiko tässä yksi ratkaisu laajaan unettomuusongelmaan?

En myöskään pysty katsomaan Facebookissa pyöriviä uutisia kurjista kohtaloista. Niiden lähettäjät tarkoittavat hyvää, tiedän sen sydämeni pohjasta. Tarkoitus on herätellä ja auttaa hädänalaisia. Kuitenkin ne ankeuttavat mieleni. Koen syvää myötätuntoa ja riittämättömyyttä, kun en voi auttaa heitä kaikkia. Osani pyrin tekemään mahdollisimman hyvin. Siksi olen esim. toiminut 20 vuotta kuntayhtymällä terveydenhoitotyössä, kuukausilahjoittajana Suomen Punaiselle Ristille, Amnestylle ja Unicefille pienillä summilla sekä käynyt Setlementin vapaaehtoistyön koulutuksen.

Omassa pienessä elämässäni haluan jakaa hyvää mieltä, iloa, voimia ja valoa sen missä pystyn. Se tarkoittaa sitä, että minun tulee pitää ensisijaisesti hyvää huolta itsestäni, jotta jaksan ja kykenen. Kutsun tätä terveeksi itsekkyydeksi altruismin hyväksi. Arjessa hyvän jakaminen näkyy mm. sillä, että pyrin antamaan omille lapsilleni tasapainoisen kodin ilmapiirin ja mahdollisuuden muodostaa itse omat käsityksensä asioista ja maailmasta. Saatan itse olla vahvastikin jotain mieltä, mutta suon jokaiselle oikeuden ajatella omalla tavallaan. Korttelissamme on aina eletty yhteisöllisesti. Varsinkin lasten ollessa pieniä. Kasvatusvastuu aikuisena kuului siis jokaiselle tämän kadun varressa. Toivon, että olen saanut silläkin saralla annettua joitakin ilon ja kasvun siemeniä eteenpäin.

Arjessa hyvän eteenpäin vieminen tapahtuu myös auttamalla ystäviä, siinä missä voin, ohjaamalla voimauttavaa kirjoittajryhmää, tekemällä hyvää ruokaa, leipomalla herkkuja, hoitamalla lemmikkiä ja ympäristöä kunnioittavasti, hymyilemällä tuntemattomalle vastaantulijalle. Ystävyyden arvoa ei voi mitata, oli kyse ihmis- tai eläinystävästä. Siksi juuri valitsin tähän yhden koskettaneen tietoiskun (joka sai minut kyyneliin):

Kuvan alalaidassa voisi lukea myös oikeutta ihmisille. Eilenkin kuulin autoradiosta kamalan uutisen, miten maanpakolaisia kuljettaneeseen laivaan oli tahallisesti törmätty ja yli 200 ihmistä hukkui! Kutsun tuota jos mitä pahuudeksi.

Välillä olen ajatellut, ettei ole ihme, että luonto nostaa aika ajoin metakan, jonkun mullistuksen. Yrittääkö se ojentaa ihmistä luonnon lakiin ja järjestykseen, ottaa omaansa edes murto-osan takaisin?

On vaarallista sairastua putinismiin, haluta valtaa ja valtavia valtioita itselleen. On monesti tappavaa nostaa oma asema tai usko muita ylemmäs. Siinä jos missä on syntynyt maailman sivu väkivaltaa, orjuutta ja ruumiita. Erivärisyys ei ole vamma, haitta tai sairaus, ei uhka vaan mahdollisuus.

Hyvän eteenpäin vieminen ei ole naivismia. Hyvän levittämisessäkin voi olla taka-ajatuksia, mutta valitsisin kymmenen kertaa mielummin nuo kuin pahan teon taka-ajatukset. Hyvyydessä ja hyväsydämisyydessä on nykypäivänä ripaus sulaa uhkarohkeutta ja hulluutta. Siinä saa aika ajoin turpiinsa, mutta ai että se on parhaimmillaan palkitsevaa!

Ei mulla muuta, tänään... Hyvyyksiä päivääsi!