Tosi omenan raatoja

Tämä vuosi on ollut huisi omenasadon kannalta. Valkeita kuulaita ei ehdi syömään, kun niitä mätkähtelee nurmikolle. Ne ovat kuin luontopommeja: halkeavat maahan osuessaan ja tirskauttavat mehunsa pihalle! Keltakanelit alkavat vasta olla kypsiä, mutta tippunut on niitäkin.

Olen tehnyt omenahyvettä (eli kauraomenoita), lohkonut pakkaseen tulevaa talvea varten piirakkatarpeiksi ja puristanut lingolla mehua.

Niin paljon noita keltaisia herkkuja on tullut, että laitoin postilaatikon viereen pöllin, pöllille korin ja koriin omenoita. Tein vielä omin pikku kätösin omenan muotoisen kyltin: OTA OMENAA!

Tekivät kauppansa. Omenakori oli tyhjentynyt aina seuraavaan aamuun mennessä. Mutta niin oli täyttynyt postilaatikon laitama omenan raadoista! Ihmiset siis ovat nassuttaneet omenat siinä seisoviltaan ja tiputtaneet raadon lähtösijoilleen!!! En ymmärrä. Ei mielestäni ihan asiallista kyllä. Saatikka sitten se, että muutamana aamuna pari omenan karaa on löytynyt aseteltuna kauniisti vielä syömättömien omenoiden päälle. Syö siinä sitten alimmaiset!

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun yritin olla yhteisöllinen ja mukava ja jakaa omastani! Aina saa valittaa ja kirota! Murrr!