Näytetään tekstit, joissa on tunniste uudet asiat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste uudet asiat. Näytä kaikki tekstit

tiistai 30. joulukuuta 2014

Tosi uutta joulukuussa 2014

Viimeinen kuukausi tätä vuotta. Viimeiset uudet asiat.

Kävin ensimmäistä kertaa Helsingin Hard Rock Cafessa ystävättäreni Minnan ja tyttäreni Venlan kanssa. Meillä oli joululahjavaihtajaiset ja rupattelutuokio siellä 5.12. Joulun odotukseen liittyi myös toinen kuukauden uusi asia: monikultuurinen joulujuhla Kumppanuustalossa. Monikielinen tanssi, nauru, puhe ja laulu raikuivat! Ihanaa!

Aloitin uuden asian työsaralla. Sain vapaaehtoistyön porukan voimauttavan työnohjauksellisen ryhmän ohjattavakseni. Ensimmäinen tapaaminen oli joulukuussa ja loput 6 alkuvuoden 2015 puolella. Iloitsen tästä (-kin) kovasti.

Suurin uusi asia on ehdottomasti se, että nyt voin kutsua itseäni ammatilliseksi opettajaksi. Valmistuin Tampereelta 17.12. railakkaiden juhlien ryydittämänä (ja ryydyttämänä). Niin sitten puolitoistavuotinen opintovapaa päättyi ja siirryin vuosilomalle toimestani. 2.1. 2015 alkaa aivan erilainen rytmi arjessa, kun palaan sairaalalle toimintaterapiaan.

Nähdään ja kuullaan ensi vuonna! Oikein onnellista ja mieleenpainuvaa uutta vuotta 2015!

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Tosi uusia asioita marraskuussa -14

Jaahas! se olisi sitten se kaikkein turhimmaksi ja synkimmäksi manattu kuukausi ohitse. Vaan mitäpä uutta elämääni se toi?

7.11. pukeuduin elämäni ensimmäistä kertaa nallekarhuksi! Meillä oli kollegojen kesken metsän eläinten pikku pikkujoulu! Paikalla olivat myös poro, pupu, fasaani ja lumikuningatar. Hieman kuumahan tuossa tuli ja jouduin vapauttamaan sisäisen puumani...

Elämäni ensimmäistä kertaa olin leipomassa viiden somalinaisen kanssa. He olivat tutustumassa amattiopisto Tavastiaan ja lähihoitajaopiskelijat olivat luoneet heille puitteet yhteistoiminnalle. Ihanaa puheen sorinaa, värikkäitä huiveja ja tuoksuvia mokkapaloja. Tiesittekö muuten, että Somaliassa lapselle annetaan usein nimi syntymähetken mukaan. Jos on ollut kova tuuli, lapsen nimeksi voidaan antaa Tuuli, jos syntymähetkellä satoi rankasti, lapsi voi olla Sade. Jos synnytys on ollut helppo, lapsesta tulee Helppo (ei kuitenkaan koskaan Vaikea vaan aina positiivisen kautta, esim. Helpotus). Aika ihana tapa!

Marraskuussa sain elämäni ensimmäisen Iphonen ja sen opettelussa sitä sitten onkin ollut hommaa. Vaan hauskaa on ollut senkin kanssa ja on ihana huomata, että uuden opettelu pitää aivot notkeina!

Ps. Koukutuin ristisanapeliin...


sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tosi uusia kokemuksia lokakuussa -14

Jatketaan saman tien sarjaa "uudet asiat". 

Lokakuu oli opiskelun- ja työntäytteinen: kehittämistehtävää, artikkelia, mielipidetekstiä, arviointikirjaa, tuntisuunnitelmia, verkostokarttaa, opettajuuden käsikirjan päivitystä... Tuntisuunnitelmiin liittyen ensimmäinen uusi asia oli se, että oli ihan yksin opettajana luokan kanssa Tavastiassa. Tuntuu ihan mukavalta, että olen saanut niinkin hyvän kontaktin oppilaisiin. Nöyränä totean, että olen oppinut heiltä paljon. 

Kävin ensimmäistä kertaa kuuntelemassa livenä Haloo Helsinkiä Verkatehtaalla. Nautin! Ellin sanoitukset ovat koskettavia ja kantaaottavia, bändi soittaa hyvin yhteen. Tykkäsin erityisesti puoliakustisista osuuksista. 
 http://www.library.unlv.edu/faculty/research/bibliotherapy/index.php

Vaihto-oppilastyttö kävi meillä ensimmäistä kertaa. "DÄDI" valmisti nautaa ja ranskalaisia, "MAMI" teki bataattikeiton ja jälkiruoan. Kielikylpyä molempiin suuntiin ja saimme sovittua muuttopäivänkin marraskuulle. Wellcome Cami!

Helsingin Diakonialaitoksella kävin elämäni ensimmäistä kertaa lokakuussa. En synnyttämässä vaan koulutuksessa :D

JA nyt on taas sitten jo marraskuu!!! 


torstai 30. lokakuuta 2014

Tosi uutta syyskuussa 2014

Hups! Aika kiitää sellaista vauhtia, että olin unohtanut vallan syyskuun uusien asioiden kirjailun. Korjataan asia lyhyellä raportilla ja kalenterin läpi kahluulla!

Syyskuu täyttyi varsin nopeasti alettuaan opinnoilla ja niihin liittyvillä hommilla: raportteja, ryhmätöitä, verkostoharjoittelun kirjaamista, opetusharjoittelun suunnitelmia ja palavereja. Ei ihan kamalasti ollut aikaa millekään uudelle. Tuli kuitenkin ihan uusi rooli: opeopiskelijana / opettajana ammattiopistolla!

Elämäni ensimmäistä kertaa vierailin Toscanan alueella Italiassa.

Siinä ne sitten taisivat olla :D Lyhyestä virsi kaunis ja vauhdilla askeltaen läpi lokakuun!



torstai 4. syyskuuta 2014

Tosi uutta elokuussa -14

Syksy! Saapui tuo ristiriitaisia tunteita aiheuttava vuodenaika. Kuulaassa viilenevässä säässä on mahtavaa vaellella metsässä. Alkusyksyn valo on taas aivan omanlaisensa. Sitten kun se valo alkaa vähetä, siitä on ihanuus kaukana. Silloin tämä ihmispolo kärsii energiatason laskusta. Mutta tämän postauksen aihe ei ole voivotella pimeyden laskeutumista Suomen ylle vaan kerrata ihanan elokuun uudet kokemukset.

Kuukausihan vaihtui heinäkuusta Kuusamon kairoilla vaelluksella. Olin elämäni ensimmäistä kertaa tallustelemassa pitkää Karhunkierrosta. Siitähän oli jo heinäkuussa pitkä kirjoitus kuvineen. Ei siitä siis sen enmpää, muuta kuin että IHANAA OLI!!!

Pääsin pienellä porukalla tutustumaan Helsingin edustan Vallisaareen. Lankoni on entinen armeijan upseeri ja nyt eläkkeelle sieltä jäätyään tekee uraauurtavaa työtä saarien tunnetuksi tekemiseksi. Veneilimme Suomenlinnan editse ja nousimme maihin puolustusvoimilla kauan hallinnassa (osittain) olleeseen saareen. Kuulimme saaren historiasta mielenkiintoisia detaljeja, ihmettelimme saaren monipuolista flooraa ja vaelsimme pitkin lehmuspolkuja kohti Aleksanterin patteria.

Mukanani oli tietysti kamera. Olin nähnyt lankomieheni otoksia kyseisestä paikasta ja en todellakaan missään nimessä halunnut missata tilaisuutta kuvata itse upeaa bunkkeria. Tässä muutama makupala paikan päältä.

Elokuulla oli ihanan kutkuttavan jännittävää myös se, että tapasin ensimmäistä kertaa meille loppuvuodesta tulevan vaihto-oppilaamme. Tämä suloinen tyttö tulee Argentiinasta ja on saapunut jo ensimmäiseen isäntäperheeseensä Hämeenlinnaan elokuun alussa.

Harvemmin tulee käytyä kuuntelemassa sotilassoittokuntaa... Niin! 26.8. Hämeenlinnan Verkatehtaalla esiintyi Varusmiessoittokunta solistinaan Timo Kotipelto. Siellä yläpermannolla istuin ja kuuntelin rockin klassikkoja isosti soitettuna ja laulettuna, käsivarsien iho pukkasi kananlihalle ja huomasin kroppani hytkyvän musiikin tahdissa koko ajan. Brothers in arms -konsertti oli huikea! Kokenut isoääninen laulaja ja nuoruuden intoa instrumenteissa.

Ja sitten 29.8. alkoi Perheniemen opistolla kirjallisuusterapiaohjaaja -koulutus, jonka olen yhdessä opiston ja opettajakollegani Hannan kanssa organisoinut ja nyt siis käynnistänyt. Ensimmäistä kertaa elmässäni olen saanut olla kokoamassa näin mittavaa ja suurta koulutusta alusta asti. Se on ollut hieno, työtunteja niellyt mutta antoisa projekti. Projektihan siis jatkuu toukokuun 2015 loppuun. Silloin voi sitten kirjata, mitkä asiat toimivat, mitä tulisi ottaa huomioon jatkoa ajatellen ja mitkä osiot ja asiat heittää romukoppaan ja polttaa.






Nyt siis elämme syksyä ja sepä tuokin taas mukanaa kaikkea uutta!










tiistai 5. elokuuta 2014

Tosi uutta heinäkuussa

Kävin kuulkaa 2.7. elämäni ensimmäistä kertaa Akaalla, tuossa ristikkolehtien luvatussa kaupungissa. Kesäauton navigaattorin mokoma yritti harhauttaa, kun ei osannutkaan lukea karttaansa! Kohteessa silittelin elämäni ensimmäistä kertaa kahta suloista makkaraa, bassetteja <3 <3

Lähiseutumatkailu jatkui seuraavalla viikolla, kun suuntasimme pienehköllä seurueella Somerniemelle Hiidenlinnaan. Kannattaa käydä vierailulla. Siellä sijaitsee taiteilija Reino Koivuniemen ateljeekoti, komea kivilinna. Linnassa on nähtävissä Koivuniemen massiivisten puuveistosten lisäksi Rafael Wardin maalauksia. http://www.hiidenlinna.com/

Linna golfissa järjestettiin Em-kilpailut ja niitähän sitten täytyi mennä katsomaan. Kiersimme 9 reikää seuraten Suomi - Portugal -maaottelua, jonka Suomi sitten loppujen lopuksi voitti! Katsellessa oppi kaikenlaista. Kun vielä se kaikki nähty olisi muuttunut motoriseksi taidoksi... Kisan seuraaminen oli mielenkiintoista ja niin inhimillistä: paljonkin pelaavat tekevät virheitä! Sain kesken kierroksen hauskan viestin... "Jos ne mokaa, voit katsomosta huutaa, etä ton määkin osaan. Niin määkin oon tehny..." Olisi niin vietävästi naurattanut, mutta kun siellä piti olla hiljaa... Miten olenkin viimeisten kuukausien aikana ajautunut tuollaisiin hiljaisuutta vaativiin paikkoihin?!

Ja sitten se iso uusi juttu: Lähdin heinäkuun puolella vaellusrinkka selässä kiertämään Karhunkierrosta Kuusamon erämaille. Sanottakoon, että elokuun puolella tulin metsistä pois. En jäänyt sinne, vaikka kesäinen Suomen luonto antoi parhauksiaan ja siellä oli mahtavan hyvä olla. Kirjoittelen kierroksen kulusta seuraavaksi oman postauksen.

Luonnossa vietin kaikkiaan ihania hetkiä heinäkuussa!

Kerrassaan aivan upea heinäkuu!


sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Tosi uutuuksia kesäkuulla 2014

Jatkan vuoden kierron ajan uusien kokemusten keräilyä ja raportointia.  Tähän kesäkuuhun mahtui kaikenmoista: Ilmojen puolesta liki pitäen pelkkää sadetta, mutta kokemuksien osalta kaikkea mielenkiinoista ja kivaa. Tekisi mieleni kirjoittaa, että elämäni ensimmäistä kertaa näin sateinen kesäkuu, mutten voi olla varma, muistanko oikein!

Kesäkuu alkoi hiljentymällä. Olin elämäni ensimmäistä kertaa mindfulness-retriitissä. Toki sinne mennessäni en tiennyt, mitä oli luvassa... Mindfulness on tietoista läsnäoloa tilanteissa ja itsessään. Retriitti mentiin puhumatta, hiljaa ruokaillen, hiljaa kulkien ja hengitellen. Karjalaisluonteelle se oli outoa ja haastavaa. Enhän minä ole tottunut olemaan hiljaa tapahtumissa. Aina haluan jakaa ajatuksia ja kuulla toisten kokemuksia. Myönnän, että paikoitellen minun oli vaikea pitää pokkaa... Lähtiessäni Turusta kotiin päin mieli tosin oli levollinen ja kummasti laulatti koko matkan. Ehkä menen toistekin, mutta en retriittiin vaan muunlaiseen mindfulness-tapahtumaan.

(Tuona sunnuntaina alahuuleeni pullahti 3 herpesrakkulaa... 3!!! Koskaan aiemmin minulla ei ole ollut tuollaista turvonnutta huulta. Yleensä yksi yskänrupi on riittänyt aiheuttamaan kurjan olon. Kirjoittajaryhmäni veisteli, että ne oli ne puhekuplat, jotka pusertuivat huulesta ulos, kun jouduin olemaan päivän hiljaa.)

Ensimmäistä kertaa historiassa ohjasin kesäisen kirjoittajaryhmän. Viisas kynä luonnossa kokoontui kolme kertaa kolmen oppitunnin ajaksi kerrallaan aina eri luontokohteeseen. Tapasimme Kaupunginpuistossa, Mantereenlinnalla ja Aulangon Tekosaaressa. Olin miettinyt luontokirjoittamisen perusteita etukäteen ja suunnitellut sytykkeet kirjoittamiselle. Perehdyimme mm. tekemään tekstejä aistien pohjalta ja pohdimme itselle tärkeän asian kanssa kulkemista porttien läpi. Ohjaajalle antoisa ja erilainen työ. Palaute kurssista oli hyvinkin positiivinen, joten ensi kesänä taas!

Kesäkuun 6. päivä olin vaativan paikan edessä. Suunnittelemamme kirjallisuusterapiaohjaaja -koulutus oli tullut siihen pisteeseen, että oli tehtävä oppilasvalinnat. Haastattelimme hakijat neljässä ryhmässä, ja illalla olo oli väsynyt, onnellinen ja me vastuuopettajat ihan hepulissa. Hannalle iso kiitos yhteisestä polusta! Koulutus alkaa 18 innokkaan kurssilaisen voimin 29.8.14.

Kävin ystävättäreni kanssa ensimmäistä kertaa Helsingin Gardeniassa. Ihana pieni keidas kaupungin kupeessa. Trooppisia puita, kukkia, tuoksuja ja karppialtaita rillit huurruttavassa kosteudessa. Pihassa olivat pionit ja ruusut täydessä kukassa. Saimme retkipäiväksi yhden kesäkuun ainoista sateettomista päivistä.

Ja sitten elämäni ensimmäinen matka Latviaan Riikaan. Via Baltican kautta Tallinnasta sinne ajaa noin viidessä tunnissa. Viron puolella tiet olivat hyvässä kunnossa, Latvian rajalla ne muuttuivat ensin kuoppaisiksi, mutta paranivat Riikaa kohti. Liikennekulttuuri siellä tosin oli ihan villiä, hulluja ohituksia, neljää autoa rinnakkain, singahteluja kaistalta toiselle. Ihme kyllä, matkalla ei näkynyt juurikaan ruttuisia autoja! Vanha Riika on kaunis. Aivan mielettömän kauniita kapeita kujia, jugend- ja goottiityylin rakennuksia, myös moderneja, väriä ja mukulakiveä. Kielestä ei kyllä juurikaan mitään tajunnut. Siitä oli hyvin vaikeaa johtaa mitään järjellistä verrattuna mihinkään kieleen. Englannilla pärjäsi kohtuullisesti. Tosin latvialainen korostus oli venäläistyylisen "pjehmeä",



Kaupunkiin mahtui monen sorttista ravintolaa. Testattua tuli
* italialainen Il Patio: perheomisteinen lämpimän ilmapiirin taverna kellarikerroksessa, kaariholvikatot ja erinomainen ruoka pieneen hintaan.
* latvialainen Province: hyvää kalaruokaa aurinkoisella terassilla, sinä päivänä tarkeni onneksi. Maistelin Riga balsamia... aika myrkkyä, mutta varmasti sulattaa ruuan kuin ruuan.
* intialainen Raja: ravintola, johon saivat tulla koiratkin. Viereisessä pöydässä istui parsonrussell muina miehinä kolmen hengen seurueem jatkona ja naposteli isäntänsä jakamaa naan-leipää. Minä söin kasviscurrya ja nautin.
Hotelli oli hyvä, mukava ja huone suorastaan ylellinen. Huoneessa oli erillinen ruokailutila erkkerissä, suuret kaapistot vaatteille, ilmastointi ja kylpyhuoneessa poreamme.

Nyt sitten kohti uusia seikkailuja ja toivottavasti hehkeämpää heinäkuuta!


PS. Riika on Euroopan kulttuuripääkaupunki. Katukuvassa näkyi paljon erilaista taidetta. Liitän loppuun kuvakavalkadin näkemästäni.

Jättimäiset etanat olivat vallanneet Riika aukiot

Neuletaidetta liikennemerkkipylväissä

Kulttuuripääkaupungin koristeita puissa

Sammakko kadunkulmassa

Torvisoittajien tauko

Valokuvataiteen museosta

Via Balticalla saavuttaessa Riikaan

Kivitaidetta

Toinen jättietana

Koristeita kujalla

Latvian kansalliskirjasto


maanantai 2. kesäkuuta 2014

Tosi uusia toukokuun asioita

Ja näin olemme päässeet vuoden kulussa jo kesäkuulle. On aika päivittää mennyt toukokuu ja sinne sijoittuneet uudet asiat.

Kävin elämäni ensimmäistä kertaa Tsekeissä, Prahassa. Palanen sydäntä jäi siihen kaupunkiin, niin kaunista siellä oli. Rakastan vanhoja historiallisia kaupunkeja ja aina parempi, jos siellä on puistoja. Prahassa oli!!! Praha on kyllä nyt Euroopan top 5 kokemuksissa Barcelonan, Lontoon, Budapestin ja Rooman kanssa.

Istutin ensimmäisen kerran rucola -salaattia kasvimaahan. Kun kävin tunti sitten katsomassa, se oli itänyt. Nyt odottelen satoa. Ensimmäistä kertaa historiassani minulla on myös kesäkukka nimeltä keijunmekko. Ystäväni Anita sen minulle hiestä märkänä kiikutti, kun olin Facebookissa huokaillut kukan ihanuutta. Kiitos!

Toukokuun uusiin asioihin haluan nostaa muutaman uuden ihmisen, joihin törmäsin (toiseen liki
 kirjaimellisesti). Olen puhunut golfista, kirjoittamisesta, lukemisesta, suomenkarjasta, autoista, ruohonleikkuusta, ihmisen olemuksesta (pinnalta katsottuna ja syvällisestäkin), valokuvauksesta, huonosta suuntaorientaatiosta, opiskelusta, lapsista, kohdalle sattuneista kommelluksista ja ja ja ja...

Kesäkuun uusia asioita on jo tapahtunut!!! Kuukausi alkoikin todella mielenkiintoisesti. Siitä sitten kuukauden päästä.

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Tosi uusia huhtikuun asioita

Kevät! Ujo vihreä puskee pian joka paikasta. Kohta on luonnon ruokavarasto avoinna! Voikukkaa, koivin lehteä ja nokkosta.

Ruokaan liittyvät enimmät huhtikuun uudet asiat. Olimme syömässä Kisällien pidoissa Kruununmyllyllä. Se on yksi Katisten kartanon ravintoloista, vanha mylly kymppitien varrella. Myllyllä järjestetään Oulan keittiössä -tapahtumia kaksi kertaa vuodessa. Nyt luvassa oli Oula Hännisen oppipoikien, eli kisällien, kokoama seitsemän ruokalajin menu: alkupalana parsasalaatti, siitä edettiin hauella ja mädillä, ankanmaksaraviolilla ja tryfferimoussella sekä borssikeitolla. Ennen jälkiruokia saimme piparminttu-eucalyptus -suunraikastaja (annoksessa oli murskattuja eucalyptuspastilleja!). Hyvää! Jälkiruokia oli kaksi. Raparperimoussea ja mansikkageeliä sekä suklaa-kirsikka-kookos-kakkua.

Ruokalajeissa oli siis käytetty valmistustekniikoita, joista tällaisella "karmeekokilla" ei ole edes aavistusta. Lisukkeina oli pienen pieniä kurkkupalloja, pyretä, moussea, geeliä ja pölyä. Aivan, pölyä, tillipölyä. Uutuutta kerrakseen!

Annokset olivat kauniita. Maut täydensivät toisiaan ja raaka-aineet olivat uudenlaisissa muodoissa. Kuten nyt esimerkiksi borssikeitto: liha tiiviinä neliönä, koristeet ja punajuurikastike cheffin kaatamana lautasella.

Viinit oli hovimestari valinnut ruokalajeihin sopivaksi! Arjen luksusta istahtaa valmiiseen pöytään, johon lautanen kannetaan nokan alle.

Seuraavalla viikolla kisälleistä söin ihan ensimmäistä kertaa kotitekoista sushia. Mieheni rakastaa ruoanlaittoa ja nyt kokeiluvuorossa oli japanilainen keittiö. Kaupasta oli tuomisena sushi-kit. Hän keitti riisit ja pilkkoi kylmä- ja lämminsavulohet, minä tikutin porkkanan, kurkun ja avokadon. Sitten siippa kieputti ne bambu-maton avulla rullaksi ja pätki suupaloiksi, jotka hyvällä ruokahalulla nautiskelimme.

Huhtikuu oli voimakasta luonnon heräämisen aikaa, mutta myös uusien asioiden kuukausi. Kuukauteen mahtui kaksi uutta asiaa, jotka eivät liittyneet ruokaan: metsäkone ja Andy Warhol!!! Istuin elämäni ensimmäisen kerran metsäkoneen ohjaimissa, mutten saanut tietenkään käynnistää sitä. Olimme oppimisympäristökäynnillä Kurun metäoppilaitoksessa. Hirveän suuria laitteita, voimaa ja elektronikkaa vaikka muille jakaa. Ja elämäni ensimmäisen kerran vierailin Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella ja näin aitoja Warholeja. Vaikuttavaa poptaidetta.

Kohti toukokuuta siis! "Kevät, kuljen Katuman rantaa. Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa..."


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Tosi uusia asioita maaliskuussa

Kuukausi on taas vaihtunut ja kevät kohisten tulevi. Maaliskuun uudet asiat liittyvät seuraelämään sekä urheiluun ja samalle viikonlopulle.

Olen nuoruudessani urheillut ja edelleen liikkuminen on osa elämääni. On kuitenkin vielä lajeja, joita en ole käynyt katsomassa. Maaliskuussa täyttyi yksi aukko: ampumahiihto. Hämeenlinnassa järjestettiin Sm-kisat ja kävimme mieheni kanssa katsomassa niitä Ahveniston moottoriradan maisemissa. Lumirata ei ollut järin leveä enää varhain saapuneessa keväässä, ja suurin huolenaiheeni olikin, pysyvätkö urheilijat baanalla suistumatta asfaltille pyssyineen. Tuuli haastoi ampumapaikalla nuorimmat osallistujat ja sakkokierroksia nähtiin paljon.

Äiti vuonna 1967, tytär vuonna 2014
Ystäväni täytti 50 vuotta! Juhlat järjestettiin 60-luvun hengessä juhlapaikkaa, pukeutumista ja musiikkia myöten. Ihailtavasti olivat vieraat kunnioittaneet synttärisankarin kutsua. Paikalla oli monen monta hippiä ja sitten meitä hieman elegantimmin laittautuneita. Olin siis elämäni ensimmäistä kertaa pynttäytynyt 60-luvun tyyliin (muutamaa lapsuusvuotta tuolla vuosikymmenellä ei kenties lasketa pynttäytymiseksi?)

Kultaisella 90-luvulla tuo äitini päällä kuvassa ollut ruutujakku oli minun käytössäni. Nyt harmittaa vietävästi, kun menin sen joskus myymään kirpputorilla. Nuo ovat aarteita! Näihin juhliin jouduin vuorostani nyt itse etsimään vaatteita kirppiksiltä. Musta mekkoni ei ole autenttinen vuosikymmenen vaate, vaan Seppälän takavuosien tuotantoa ajan hengessä. Kengät olivat vanhat noin 10 vuotta sitten uutena ostetut joustovarsisaapikkaat. Korut uudet Ninjasta. Löysin myös ihanat pallosukkahousut, joista pukemisvaiheessa oikea peukalo meni läpi nivusten kohdalta. Kynsilakkaa hätiin ja niillä mentiin. 

Oli muuten hervoton homma tukan laittamisessa. Eräskin painallus muotovaahtoa... Föönaus... Tupeerausta... LakkaaLakkaaLakkaa! Mutta niin vaan sitten pysyi asennossa koko illan tanssin räimeestä huolimatta. Juhlakalu jaksoi esiintyä bändinsä kanssa pitkään iltaan ja muut jaksoivat heilua! Ihanat juhlat. Tulihan käväistyä 60-luvulla.

Huhtikuun havinassa haaveilen uusista ennen kokemattomista asioista.





sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Tosi uusia asioita 2

Helmikuu oli ja  meni, jotenkin ihan liian pian! 28:aan päivään mahtui paljon. Mutta ihanaa, nyt on maaliskuu ja kevät! Talvi on taittunut.

Heti helmikuun alussa koin tämän kuun uudet asiat. Tosiaan, kaksi uutta asiaa.

1) Olimme rakkaan ystävättäreni ja tyttäriemme kanssa Espoon Serenassa katsomassa alamäkiluistelun MM-osakilpailua Red Bull Crashed Ice . Huikeaaa menoa...

Serenassa sijaitsee yksi maailman ainoista luonnon mäistä, melkoinen ränni! Kapusimme laskettelurinteen puolelta puoliväliin ja steppailimme itsemme lämpimiksi. Osalle lätkimme lämpötyynyjä kenkien sisälle :D Välillä tytöt hakivat popcorneja ja välillä manasimme eteen punkijoita ja väistelimme humalaisia alas pyrkijöitä.

Mäessä viuhuivat maailman huippulaskijat. Mukaan oli päässyt myös Mikko Leppilampi, joka oli harrastanut lajia vain 2 viikkoa!!! Kun lasku oli mieheltä ohi, hän hypähti sujuvasti kuuluttajan paikalle. Näimme sujuvaa sujuttelua, mojovia lentoja, kuperkeikkoja, persmäkeä ja julkimoita. Ja ei, en aio hurahtaa lajiin!

2) Ja sitten tuli tämäkin päivä, kun minusta tuli anoppikokelas. Tytär alkoi seurustella sporttisen pojan kanssa joulukuussa ja helmikuun alussa poika oli meillä ensimmäistä kertaa yökylässä! Huoh! Kyllä oli kuulkaa äiti-ihmisellä sekalaiset tunteet! Siinä käytiin läpi omat nuoruusvuosien aikataulut ja kokemukset, ehkäisyasiat, yhteys pojan äitiin, oman naiseuden tila ja vanhempana olemisen rajat.

Sovittavissa ovat kaikki asiat, kun juttelee ja kunnioittaa toista. Oli sitten kyse kahden aikuisen välisistä tai äidin ja tyttären välisistä sopimuksista. On niin mahtavaa päästä toteamaan, että tässä suhteessa "pojasta on polvi parantunut".




sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Tosi uusia asioita

Luin viime vuonna Gretchen Rubinin kirjan Onnellisuusprojekti. Onnettomaksi hän ei elämäänsä koskaan väittänyt, mutta hän pohti, voisiko olla vielä onnellisempi. Kirjassaan hän kuvasi vuotta, jonka aikana hänen oli tarkoitus tehdä elämästään entistä onnellisempaa. Rubin nimesi joka kuukaudelle teeman, johon kiinnitti huomiota.

Kirja teki minuun suuren vaikutuksen. Ihminen todella voi vaikuttaa elämänsä kulkuun ja tuntuun omilla valinnoillaan.

Tämän vuoden minä nimesin itselleni uusien asioiden vuodeksi. Aion tehdä joka kuukausi jotain uutta, aiemmin kokematonta. Aion myös raportoida kokemuksistani täällä blogissani.

Tammikuu päättyi juuri. Rakastan ilmaisua "korahteli loppuunsa", mutta se ei sovi tähän. Tammikuu oli vauhdikas ja meni nopeasti, eikä myöskään ollut tipaton (melkein kyllä kuntokuurin takia). Hyvä että ehdin tuon kuukauden kelkassa keikkua!

Ehdin kuitenkin tehdä yhden ennenkokemattoman asian: käydä elämäni ensimmäisen kerran oopperatalossa. Kävimme kummityttöni kanssa katsomassa baletin Lumikuningatar. Mikä lavastus, puvustus ja yleinen atmosfääri! Olimme lukeneet oopperaetiketin tarkkaan netistä ennen reissua ja pukeutuneet hieman normaalia paremmin. Eräs nuori naiskatsoja oli jopa sonnustautunut sähkönsiniseen iltapukuun. Koko talo jo itsessään oli elämys: valaistus, näköala Töölönlahdelle, taide seinillä ja arkkitehtuuri. Ennen esitystä kauhistelin lippujen hintoja. Ostin lipun kummitytölleni joululahjaksi. Kun näin sen valtavan populan, joka osallistui projektiin, en enää ihmetellyt 72 euron aikuisten lipun hintaa. Porukkaa oli kuin meren mutaa!
Baletista Lumikuningatar
Kansallisooppera

En ihan vieläkään tunnustaudu klassisen baletin hartaaksi ihailijaksi. Voisi olla suorastaan tylsää seurata pelkästään klassista tepsuttelua (suokaa anteeksi baletin intohimoiset rakastajat!) kaksi tuntia putkeen. Lumikuningattaressa oli sekoitettuna sopivasti klassista kärkitossutekniikkaa, rosoa, tekniikkaa, kansantanssimaisia osioita ja nykytanssia. Ei käynyt aika pitkäksi! Meidän katselukerralla kertojan roolissa oli Minna Haapkylä. Se helpotti niin lapsikatsojia kuin juonivammaisia aikuisiakin. Toiselle puoliajalle lapsikatsojat saivat taikasauvan, jolla luvan saatuaan auttoivat pääosan esittäjä Kerttua pelastamaan ystävänsä. Ja kyllä välkkyi koko katsomo, kun lapset käynnistivät sauvansa!

Ihana aloitus uusille elämyksille. Kun kuukausi vaihtuu maaliskuuksi (ajatelkaa, se on jo kevätkuukausi), kerron, mitä uutta tein helmikuussa!