Tosi uusia asioita 2

Helmikuu oli ja  meni, jotenkin ihan liian pian! 28:aan päivään mahtui paljon. Mutta ihanaa, nyt on maaliskuu ja kevät! Talvi on taittunut.

Heti helmikuun alussa koin tämän kuun uudet asiat. Tosiaan, kaksi uutta asiaa.

1) Olimme rakkaan ystävättäreni ja tyttäriemme kanssa Espoon Serenassa katsomassa alamäkiluistelun MM-osakilpailua Red Bull Crashed Ice . Huikeaaa menoa...

Serenassa sijaitsee yksi maailman ainoista luonnon mäistä, melkoinen ränni! Kapusimme laskettelurinteen puolelta puoliväliin ja steppailimme itsemme lämpimiksi. Osalle lätkimme lämpötyynyjä kenkien sisälle :D Välillä tytöt hakivat popcorneja ja välillä manasimme eteen punkijoita ja väistelimme humalaisia alas pyrkijöitä.

Mäessä viuhuivat maailman huippulaskijat. Mukaan oli päässyt myös Mikko Leppilampi, joka oli harrastanut lajia vain 2 viikkoa!!! Kun lasku oli mieheltä ohi, hän hypähti sujuvasti kuuluttajan paikalle. Näimme sujuvaa sujuttelua, mojovia lentoja, kuperkeikkoja, persmäkeä ja julkimoita. Ja ei, en aio hurahtaa lajiin!

2) Ja sitten tuli tämäkin päivä, kun minusta tuli anoppikokelas. Tytär alkoi seurustella sporttisen pojan kanssa joulukuussa ja helmikuun alussa poika oli meillä ensimmäistä kertaa yökylässä! Huoh! Kyllä oli kuulkaa äiti-ihmisellä sekalaiset tunteet! Siinä käytiin läpi omat nuoruusvuosien aikataulut ja kokemukset, ehkäisyasiat, yhteys pojan äitiin, oman naiseuden tila ja vanhempana olemisen rajat.

Sovittavissa ovat kaikki asiat, kun juttelee ja kunnioittaa toista. Oli sitten kyse kahden aikuisen välisistä tai äidin ja tyttären välisistä sopimuksista. On niin mahtavaa päästä toteamaan, että tässä suhteessa "pojasta on polvi parantunut".