Olen jo blogissani hehkuttanut viime vuoden puolella postcrossingin ihanuutta ja hauskuutta. Ihanaa se on edelleen. On valtavan jännittävää mennä päivittäin postilaatikolle. Koskaan ei tiedä, mistä päin maailmaa kortteja tipahtelee. Tänään tuli kortti sekasortoisesta Ukrainasta. Elämä jatkuu sielläkin <3 On ollut liikuttavaa lukea rekisteröinti-ilmoitusten tunnelmia sieltä. Ihmiset haluavat uskoa hyvään tulevaisuuteen. Sellainen heille toivottavasti koittaa pian!
Olen oppinut jo nyt puolessa vuodessa postikortteilua harrastaneena aivan valtavasti maailmastamme, Tellusta tallaavista ihmisistä ja eri kulttuureista. Postcrossingin avulla tulee pidettyä myös yllä englannin kielen taitoa. Sivustolle (postcrossing.com) jokainen harrastaja tekee oman profiilinsa. Jollakin on siellä näköiskuva, toisilla jonkin itselle tärkeän asian symboli. Harrastaja saa profiilissaan kertoa, jos haluaa jotain tietyn teeman kortteja. Jotkut ovat hyvinkin tarkkoja siitä, millaisia kortteja haluaa ja myös millaisia
EI todellakaan halua. Osalla lukee hyvin selkein näppäimen jäljin, että EI OMATEKOISIA kortteja!
Kuitenkin viime viikkoina eteeni on sattunut profiileja, joissa nimenomaan toivotaan itse tehtyjä kortteja. Niinpä istahdin ensin olohuoneen lattialle ja leikkelin kaikki joutavat aikakauslehdet uusiokäyttöön. Kaivelin myös viimeiksi joulua ennen käytössä olleen askarteluboxini esiin ja aloin skäpätä! Pääsin flow-tilaan: aika kului siivillä, peffa puutui istuessani kolme tuntia putkeen keittiön pöydän ääressä, silmät väsyivät tihrustuksesta ja sormet olivat liimasta tahmeat. Mieli oli levännyt ja hyvä!
Käsillä tekemisestä tulee hukean hyvä olo. Vielä huikeampi on tunne, kun kirjoitan itse tehdyn kortin takapuolelle osoitteen Japaniin, Malesiaan, Hollantiin, ja tiedän, että joku siellä jossain tulee sen saamaan ja kirjoittaa minulle rekisteröinnin yhteydessä muutaman lauseen kiitokseksi.
Juu... Olen hurahtanut! Ja onnellinen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti