Olen nuoruudessani urheillut ja edelleen liikkuminen on osa elämääni. On kuitenkin vielä lajeja, joita en ole käynyt katsomassa. Maaliskuussa täyttyi yksi aukko: ampumahiihto. Hämeenlinnassa järjestettiin Sm-kisat ja kävimme mieheni kanssa katsomassa niitä Ahveniston moottoriradan maisemissa. Lumirata ei ollut järin leveä enää varhain saapuneessa keväässä, ja suurin huolenaiheeni olikin, pysyvätkö urheilijat baanalla suistumatta asfaltille pyssyineen. Tuuli haastoi ampumapaikalla nuorimmat osallistujat ja sakkokierroksia nähtiin paljon.
Äiti vuonna 1967, tytär vuonna 2014 |
Kultaisella 90-luvulla tuo äitini päällä kuvassa ollut ruutujakku oli minun käytössäni. Nyt harmittaa vietävästi, kun menin sen joskus myymään kirpputorilla. Nuo ovat aarteita! Näihin juhliin jouduin vuorostani nyt itse etsimään vaatteita kirppiksiltä. Musta mekkoni ei ole autenttinen vuosikymmenen vaate, vaan Seppälän takavuosien tuotantoa ajan hengessä. Kengät olivat vanhat noin 10 vuotta sitten uutena ostetut joustovarsisaapikkaat. Korut uudet Ninjasta. Löysin myös ihanat pallosukkahousut, joista pukemisvaiheessa oikea peukalo meni läpi nivusten kohdalta. Kynsilakkaa hätiin ja niillä mentiin.
Oli muuten hervoton homma tukan laittamisessa. Eräskin painallus muotovaahtoa... Föönaus... Tupeerausta... LakkaaLakkaaLakkaa! Mutta niin vaan sitten pysyi asennossa koko illan tanssin räimeestä huolimatta. Juhlakalu jaksoi esiintyä bändinsä kanssa pitkään iltaan ja muut jaksoivat heilua! Ihanat juhlat. Tulihan käväistyä 60-luvulla.
Huhtikuun havinassa haaveilen uusista ennen kokemattomista asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti