Tosi keski-ikäistä keskisormea

Pääsen lempiaiheeseeni liikennekäyttäytymiseen (naksautan sormet kirjoitusvireeseen, hörppään vettä ja irvistelen).

Joka kevät marmatan siitä, miten tatti otsassa autoilijat ovat siitä, kun mopot, skootterit ja moottoripyörät tulevat liikenteeseen. Voi kunpa ihmiset osaisivat ottaa nekin ihan tavallisina kulkuvälineinä, ei hidasteina, tien tukkeina tai varsinkaan ajajia kiusantekijöinä. Jälleen Vespa-kauden avajaisiksi olen tullut ohiteltua pahoissa paikoissa ajaessani hieman ylinopeutta alueen nopeusrajoituksiin nähden... Kuinka kovaa siis ajavat autot?

Eilen kuitenkin kävi pitkään aikaan poskettomin juttu kaupunkiliikenteessä. Olin kääntymässä Hämeenlinnassa Rauhankadulta vasemmalla liikennevaloista. Risteys avautuu neljään suuntaan, jokaisen kääntyvän tien alussa on suojatie ja kello oli 16.35 (ruuhka-aika siis). Valojen vaihduttua edelläni ajanut ikäiseni naisihminen kääntyi kanssani samaan suuntaan, mutta panikin pysähtyen suojatielle, ilman vilkkuja ja varoitusta. Jarrutin tiukasti ihmetellen, mitä tapahtuu. Rouvashenkilö jäi odottelemaan toviksi ja otti suojatieltä kyytiin teinitytön. Jouduin kökkimään keskellä risteystä ja muut autoilijat meidän jonomuodostelmaan joutuneiden rouvien poistumista. Painoin lyhyesti torvea. Ja mitäpä tekee edessäni vastoin liikennesääntöjä ja varovaisuutta pysähtynyt keski-ikäinen nainen? Veivaa kuljettajan puoleisen ikkunan auki ja heittää minulle keskisormea. Sillä lailla!

Oi aikoja, oi tapoja ja varsinkin itsekkyyttä ja ajattelemattomuutta. Taitaa kaduilla olla kaikinpuolin sellainen mentaliteetti, että minä teen miten minä tykkään ja vähät välitän, jos siitä koituu toisille harmia.

Tai sitten elämme eteläeurooppalaistumisen aikaa. Olen ollut Espanjan Figueresissa todistamassa kiihkeää peräänajoa ja Vigossa keskikaistalla, kun nelikaistaisella kadulla (kaksi kaistaa molempiin suuntiin ja vielä tien sivuilla parkkiruudut) nainen päätti parkkeerata oikeanpuoleiselle kaistalle. Kylmän rauhallisesti, koska parkkiruutuja ei ollut vapaina. No, tööttäilyähän siitä seurasi ja käsien heiluntaa. Nainen hymyili takana oleville, levitti kätensä ja nosti sitten vasemman käden sormet merkiksi, että "viisi minuuttia" ja suunnisti apteekkiin.