 |
| Ihmissuhteissa LÄPIKULKU KIELLETTY! |
- Kun ystävä puhuu sinulle, kertoo omasta elämästään jotain hänelle tärkeää, hauskaa tai kummastuttavaa asiaa, näppäiletkö puhelintasi, vilkuiletko baarissa samanaikaisesti ympärillesi ja puhut päälle? On tilanteita, joissa puhelimen on pakko olla lähellä, esim. jos alaikäinen lapsesi on tilanteessa, jossa vanhemman kiinni saaminen on elinehto tai joku perheenjäsenesi on tilanteessa, jossa on vaaratekijöitä ja haluat varmistaa, että hän on turvassa (päässyt ehjänä perille, ei ole polttanut itseään rantasaunalla, kaatanut metsähommissa puuta päälleen, tippunut avantoon...)
Näissä tilanteissa kännykkään vilkuilu on erittäin sallittua, kunhan verbalisoi sen toiselle, miksi se puhelin on siinä!
- Kun yrität selvittää jotain aikataulullisesti itsellesi tärkeää ajankohtaa sähköpostilla, jonka pitäisi olla nopea väline... Ja se vastapuoli ei vastaa! X@#Prkl Se on kuulkaa yksi viisisekuntinen, kun klikkaat että "asia on ok, palaan asiaan paremmalla ajalla" tai "Päivämäärä ei käy, palataan!" ja KLIK! Olethan kuitenkin jo käyttänyt aikaa viestin lukemiseenkin. Monia tuollaisia ihmisiä on käytännössä mahdoton saada puhelimitse kiinni, mutta näköjään myös sähköisesti.
- Kun yrität kertoa siipallesi miltä sinusta tuntuu joku asia, vaikka esim. hänen tapansa tehdä asiat juuri toisin kuin sinä tekisit (ärsyttämistarkoitusta?) ja hän kääntää asian heti niin, "että enhän se minä ole, sinähän sen niin teet!" Että menikö perille, menikö? Vaikka kuinka puhuisi minäkieltä, miltä minusta tuntuu, koen että... Eikä niin, että kun sinä aina, koskaan et ja ikinä ja taas!
- Toisen hyväksi käyttö! Palveluksia tulee antaa puolin ja toisin, palveluksiaan voi tarjota, niistä saa itsellekin hyvän mielen. "We came here to serve each other!" Näin sanoo jo vanha viisauskin. Mutta että olettaa, että toinen on aina omassa käytössä ja hyppää mihin vuorokauden aikaan tahansa pelastamaan. Jossain menee omankin vastuun raja!
- Kun kysyt mielipidettä toiselta, vastausta ei kuulu... Kysyt "kuulitko, mitä minä sanoin?" ja vastausta ei kuulu vieläkään... ARGHH!
Toisen vähättely on niin helppoa! Toisen saa niin helposti kokemaan olevansa tyhmä, vähä-älyinen, merkityksetön ja vähemmän tärkeä (verrokkina oma elämä ja sen asiat). Huolestuttavinta on, että tämäntyyppinen käyttäytyminen on ihan normaalia ja lisääntyy koko ajan. Luulisi kommunikaation vaan helpottuvan, koska välineet lisääntyvät ja nopeutuvat koko ajan. Kirjekyyhkyjen aikaan postia sai odotella viikkotolkulla, eikä tuo Itellan touhukaan aina ihan ajantasaista ole.
Viikonloppuna opin jälleen yhden uuden kontaktikanavan: netissä pyörii joku ask-juttu, johon ihminen saa tehdä profiilinsa ja häneltä voi kysyä ihan mitä vain. Veikkaanpa näin hommaa kokeilematta, ettei siellä ihan hirveän paljon rakentavaa vuorovaikutusta saada aikaiseksi. Ystävättären tytär kertoi, millaisiin profiileihin on törmännyt ja miten ruokottomia kysymyksiä voivat ihmiset toisilleen esittää! Anonyyminä tietysti. Oma naama on turvassa, mutta saa ilkeillä ja nolata toisia ihan sallitussa foorumissa. Ei meinaa jaksaa! Facebookin maailmakin on ajoittain sellainen aikuisten hiekkalaatikko (hyvien puolien ja ympäri maailmaa ja maakuntia olevien ystävien vuoksi olen siellä!).
Että tällaisten asioiden parissa tänä aamuna. Nymmää lähden kylille! Soon moro!
Huomenta! Tämä kirjoitus on niin osuva. Itseäni suuresti ärsyttää tuo, kuinka vaikeaa ihmisiin on saada MINKÄÄNLAISTA kontaktia. Esim jos lapseni tulee koulusta. Hän tekee läksyt ja seuraavana ottaa puhelimensa käteen. Sen jälkeen häneltä on turha yrittää kysyä koulupäivän tapahtumista, ilta suunnitelmista tms. Tai jos menen kauppaan ja kysyn mieheltäni, mitä syötäisiin ruoaksi. Vastaus on pelkkää ilmaa. Siinä sitten yrität muistella mitä viimeisen viikon aikana on syöty ja mitähän se rakas perheeni haluaisi syödä.
VastaaPoistaSama kun yrität esim Kelasta saada vastausta johonkin yksinkertaiseen asiaan. Saatat joutua kolmekin viikkoa odottamaan vastausta, mutta jos he haluavat vastauksia, on ne annettava heti - tai kärsit siitä. Luulisi nykyaikana kun on facet, sähköpostit, kännykät yms, että kynnys pitää yhteyttä tai hoitaa asiat verkon kautta innostaisi ihmisiä pitämään enemmän yhteyttä. Vaan niin se on, että muka kiireiset elämäntilanteet ja arki syövät sitä yhteydenpitoa. Monta hyvää ystävää on vuosien varrella jäänyt, vaikka he olisivat yhden puhelinsoiton päässä.
Ihan totta kirjoitat. Olen samaa mieltä siitä, että jossain määrin nuo sähköiset viestintäkanavat lisäävät ja madaltavat vuorovaikutusta, mutta toinen puoli on se, että ne köyhdyttävät suoraa sanallista kommunikointia. Olen huomannut aivan saman kotioloissa, puhumattomuus helposti jää päälle, kun kaikki ovat vain omien koneittensa takana. Välillä pitää muistutella vastavuoroisuudesta ja jopa hyvistä käytöstavoista noita omia :D
VastaaPoistaJuurikin näin, sanoo kainuulaiset.
VastaaPoistaParadoksaalista on, että nämä kännyköiden kautta eläjät pitävät itsejään epäitsekkäinä, kun ovat niin kiinnostuneita läheisistään (ja joskus kaukaisistaankin) ja ovat alati heidän käytettävissään, ja samaan aikaan ovat äärimmäisen itsekkäästi ihan muualla kuin sen ihmisen kanssa, jonka seurassa muka ovat.
Miten ihmeessä ennen selvittiin tietämättä tarkkoja koordinaatteja ja mielentiloja juuri sillä sekunnilla?!
Oli ne ihania aikoja, kun piti odotella soittoja, kirjeitä ja kohtaamisia!