Tosi uusia huhtikuun asioita

Kevät! Ujo vihreä puskee pian joka paikasta. Kohta on luonnon ruokavarasto avoinna! Voikukkaa, koivin lehteä ja nokkosta.

Ruokaan liittyvät enimmät huhtikuun uudet asiat. Olimme syömässä Kisällien pidoissa Kruununmyllyllä. Se on yksi Katisten kartanon ravintoloista, vanha mylly kymppitien varrella. Myllyllä järjestetään Oulan keittiössä -tapahtumia kaksi kertaa vuodessa. Nyt luvassa oli Oula Hännisen oppipoikien, eli kisällien, kokoama seitsemän ruokalajin menu: alkupalana parsasalaatti, siitä edettiin hauella ja mädillä, ankanmaksaraviolilla ja tryfferimoussella sekä borssikeitolla. Ennen jälkiruokia saimme piparminttu-eucalyptus -suunraikastaja (annoksessa oli murskattuja eucalyptuspastilleja!). Hyvää! Jälkiruokia oli kaksi. Raparperimoussea ja mansikkageeliä sekä suklaa-kirsikka-kookos-kakkua.

Ruokalajeissa oli siis käytetty valmistustekniikoita, joista tällaisella "karmeekokilla" ei ole edes aavistusta. Lisukkeina oli pienen pieniä kurkkupalloja, pyretä, moussea, geeliä ja pölyä. Aivan, pölyä, tillipölyä. Uutuutta kerrakseen!

Annokset olivat kauniita. Maut täydensivät toisiaan ja raaka-aineet olivat uudenlaisissa muodoissa. Kuten nyt esimerkiksi borssikeitto: liha tiiviinä neliönä, koristeet ja punajuurikastike cheffin kaatamana lautasella.

Viinit oli hovimestari valinnut ruokalajeihin sopivaksi! Arjen luksusta istahtaa valmiiseen pöytään, johon lautanen kannetaan nokan alle.

Seuraavalla viikolla kisälleistä söin ihan ensimmäistä kertaa kotitekoista sushia. Mieheni rakastaa ruoanlaittoa ja nyt kokeiluvuorossa oli japanilainen keittiö. Kaupasta oli tuomisena sushi-kit. Hän keitti riisit ja pilkkoi kylmä- ja lämminsavulohet, minä tikutin porkkanan, kurkun ja avokadon. Sitten siippa kieputti ne bambu-maton avulla rullaksi ja pätki suupaloiksi, jotka hyvällä ruokahalulla nautiskelimme.

Huhtikuu oli voimakasta luonnon heräämisen aikaa, mutta myös uusien asioiden kuukausi. Kuukauteen mahtui kaksi uutta asiaa, jotka eivät liittyneet ruokaan: metsäkone ja Andy Warhol!!! Istuin elämäni ensimmäisen kerran metsäkoneen ohjaimissa, mutten saanut tietenkään käynnistää sitä. Olimme oppimisympäristökäynnillä Kurun metäoppilaitoksessa. Hirveän suuria laitteita, voimaa ja elektronikkaa vaikka muille jakaa. Ja elämäni ensimmäisen kerran vierailin Sara Hildenin taidemuseossa Tampereella ja näin aitoja Warholeja. Vaikuttavaa poptaidetta.

Kohti toukokuuta siis! "Kevät, kuljen Katuman rantaa. Tuuli ei tuule, mutta sade kyllä jaksaa..."

Tosi uusia tuttavuuksia

Mitä tänään syötäisiin on oikeastaan aika oivallinen ohjelma! Ei niin, että sitä aktiivisesti katselisin, mutta se ainakin aika ajoin muistuttaa, että on olemassa muitakin vihanneksia kuin porkkana, jäävuorisalaatti, kurkku ja tomaatti.

Väitän olevani melko kaikkiruokainen. Aiemmin inhosin mm. sinihomejuustoa,  fetaa ja oliiveja. Nykyisin rakastan kahta ensimmäistä, kolmattakin kykenen syömään pieniin paloihin pilkottuna, pizzaan piilotettuna. Rajoittuneisuuteni rajoittuu nykyisin joihinkin kasviksiin. En pidä palsternakasta, selleristä enkä piparjuuresta. Niiden kitkeryys ei vetoa minuun millään lailla. Selleri menee juuri ja juuri lihakeitossa, liki liemeen muhjuuntuneena.

Mieheni suhtautuu ruokaan intohimoisesti. Sen pitää olla oikean kypsyistä, kuuman kuumaa, kylmänä tarjottavan kylmää. Ruoan koostumuksen tulee olla miellyttävä ja ruoan pitää olla jonkun väristä. Hän tulee kalamestariäidin ruokapatojen äärestä. Minun lapsuudessani ruokaan on aina suhtauduttu mutkattomasti, se on ollut yksinkertaista ja mieluiten itse kasvatettua ja kalastettua.  Nyt omassa perheessäni on aikuinen poika, joka vannoo pakastepizzojen kasvattavaan vaikutukseen sekä teinityttö, josta on ainesta ravistemusterapeutiksi.

Miehen ja tyttären vaikutuksen alaisena olen saanut avarrettua ruokamaailmaani. Mies laittaa mielellään kala- ja äyriäisruokia. Tämän vuoden puolella olemme nauttineet jo kolmella aterialla kampasimpukoita. Tytär on innostunut avokadoista. Ne eivät ole kuuluneet minun suoskkeihini, mutta neidon imussa olen alkanut pitää niistä.

Mulle ja sapuskaa...

Mies hommasi kirjan, jossa valaistaan veriryhmän mukaista syömistä. Tutkailin sitä eräänä iltana ja huomasin, että meille molemmille sopisivat pavut. Ne ovat vihreitä suomessakin kasvavia kollegoitaan lukuun ottamatta hyvin vieraita kavereita. Kipaisin kaupasta mustasilmäpapuja ja soijaa. Molempia olen kokeillut jauhelihan kanssa keitossa ja hyviltä maistuivat. Soija sitä paitsi on meille naisille hyvä proteiinin, kalsiumin ja rasvan lähde. Punaisia linssejäkin ostin pussin. Ne ovat vielä kokeilematta. Josko tempaisisin niistä salaatin?

Yritän pysyä ennakkoluulottomana ja tuomita sapuskan vasta, jos se oikeasti ei suussani hyvältä maistu. Nyt taitaa olla nälkä, kun tällaista tekstiä tuli tällä kertaa... Ismoooo, onks meil mitään ruokaa?