lauantai 4. toukokuuta 2013

Tosi uusia tuttavuuksia

Mitä tänään syötäisiin on oikeastaan aika oivallinen ohjelma! Ei niin, että sitä aktiivisesti katselisin, mutta se ainakin aika ajoin muistuttaa, että on olemassa muitakin vihanneksia kuin porkkana, jäävuorisalaatti, kurkku ja tomaatti.

Väitän olevani melko kaikkiruokainen. Aiemmin inhosin mm. sinihomejuustoa,  fetaa ja oliiveja. Nykyisin rakastan kahta ensimmäistä, kolmattakin kykenen syömään pieniin paloihin pilkottuna, pizzaan piilotettuna. Rajoittuneisuuteni rajoittuu nykyisin joihinkin kasviksiin. En pidä palsternakasta, selleristä enkä piparjuuresta. Niiden kitkeryys ei vetoa minuun millään lailla. Selleri menee juuri ja juuri lihakeitossa, liki liemeen muhjuuntuneena.

Mieheni suhtautuu ruokaan intohimoisesti. Sen pitää olla oikean kypsyistä, kuuman kuumaa, kylmänä tarjottavan kylmää. Ruoan koostumuksen tulee olla miellyttävä ja ruoan pitää olla jonkun väristä. Hän tulee kalamestariäidin ruokapatojen äärestä. Minun lapsuudessani ruokaan on aina suhtauduttu mutkattomasti, se on ollut yksinkertaista ja mieluiten itse kasvatettua ja kalastettua.  Nyt omassa perheessäni on aikuinen poika, joka vannoo pakastepizzojen kasvattavaan vaikutukseen sekä teinityttö, josta on ainesta ravistemusterapeutiksi.

Miehen ja tyttären vaikutuksen alaisena olen saanut avarrettua ruokamaailmaani. Mies laittaa mielellään kala- ja äyriäisruokia. Tämän vuoden puolella olemme nauttineet jo kolmella aterialla kampasimpukoita. Tytär on innostunut avokadoista. Ne eivät ole kuuluneet minun suoskkeihini, mutta neidon imussa olen alkanut pitää niistä.

Mulle ja sapuskaa...
Mies hommasi kirjan, jossa valaistaan veriryhmän mukaista syömistä. Tutkailin sitä eräänä iltana ja huomasin, että meille molemmille sopisivat pavut. Ne ovat vihreitä suomessakin kasvavia kollegoitaan lukuun ottamatta hyvin vieraita kavereita. Kipaisin kaupasta mustasilmäpapuja ja soijaa. Molempia olen kokeillut jauhelihan kanssa keitossa ja hyviltä maistuivat. Soija sitä paitsi on meille naisille hyvä proteiinin, kalsiumin ja rasvan lähde. Punaisia linssejäkin ostin pussin. Ne ovat vielä kokeilematta. Josko tempaisisin niistä salaatin?

Yritän pysyä ennakkoluulottomana ja tuomita sapuskan vasta, jos se oikeasti ei suussani hyvältä maistu. Nyt taitaa olla nälkä, kun tällaista tekstiä tuli tällä kertaa... Ismoooo, onks meil mitään ruokaa?

3 kommenttia:

  1. Mun rajoittuneisuuden piiriin kuuluu oregano, tilli, oliivi, vuohenjuusto ja selleri (kai) Niin ja säilykeherkkusienet yak! Osaan näistä aineksista liittyy jokin vuosien takainen ei-niin-mielyttävä-kokemus- ja osa ei vaan kertakaikkiaan sovi miun suuhun. Jep rajoittunut olen! :)

    VastaaPoista
  2. Hah, Pilve. Säilykeherkkusienistä tuli mieleen Espanjan reissu v -04. Minä rakastan sieniä ja tapaslautaselle luulin tilanneeni marinoituja herkkusieniviipaleita... osoittautuivat munuaisviipaleiksi... Yöks. Eivät menneet rikki millää vaikka kuinka yritti jyrskyttää. Syömättä jäivät.

    VastaaPoista
  3. Melkein kaikkiruokainen olen miäkin.
    Vaan eipä ole monta päivää, kun tajusin, että inhoan selleriä. Meinasin heittää koko sopan roskiin, kun kuvotti suorastaan.

    Ja se on kumma, ettei papuja ja linssejä meinaa oppia käyttämään, vaikka saa herkullisia sooseja ja soppia, joissa niitä on, ja vielä ohjeet kaupan päälle. Onks se sittenkin niin, ettei vanha koira opi... En ala...

    VastaaPoista