pesemään ikkunani.
Nähdä kauemmas,
naapurin männyn taa.
Pesemään ikkunani,
antamaan valolle tilaa.
Naapurin männyn taa
peittyvät toisten murheet.
Antamaan valolle tilaa,
suostun!
Peittyvät toisten murheet
verhojen taa iltaisin.
Suostun:
nähdä kauemmas,
verhojen taa iltaisin.
Pyrin hyvään tarinaan!
Ja kevään kunniaksi ihan tavallinen runonenkin syntyi.
Heittäydyn multaan.
Haluan olla yhtä muheva
ja juureva,
tuoksua väkevästi elämälle.
Kurotan kastelukannua,
kastelen itseni
ja
kasvan.
Ihanat tekstit, valo ja kasvun voima ovat saaneet sinut heräämään uuteen kevääseen, taisi kastelukannun vesi pirskahtaa tännekin, antaen minullekin kasvun voimaa, olkaamme yhdessä muhevia ja juurevia kera kukoistavan luonnon...
VastaaPoistaOLLAAN!!! Ihanaa Raija! Nautitaan kaikilla aisteilla tästä ihanasta ajasta! Elo on ilo!
PoistaKiitos heleistä runoista.
VastaaPoistaMiä olen hurmioitunut Tuure Kilpeläisen sanoihin. Moni sana osuu keskelle minua, koskee harmaata, koskee vihreää:
"On ikkunalaudalla kaktus, pölyinen, sitkeä
ja minä kaipaan rakkauden vettä niin että voisin itkeä."
Tuure on ihana!!! Olen kahdesti saanut olla kuuntelemassa häntä Verkatehtaalla ja voi sitä iloa, maailman parannuksen teemaan ja tunteiden paloa niiden lattarirytmien myötä!
VastaaPoista