Näytetään tekstit, joissa on tunniste pantoum. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pantoum. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Tosi teksti syntyy kivusta ja kitkasta

Kevät on ollut oman kirjoittamisen aikaa.

Tietoisesti otin omalle voimaantumiselle ja latautumiselle aikaa jo viime syksynä, kun en aloittanutkaan Viisas kynä -kurssiani opistolla. Olin ohjannut sitä syksystä -10 ja nyt tuli aika ladata akkuja ja kirjoittaa itse.

Kevään tapahtumat ja irtiotto entisestä ovat myös osaltaan tuottaneet tekstiä. Kirjoittaminen on aina ollut minulle keino jäsentää maailmaani, ajatuksiani ja tunteitani. Ja minä olen kirjoittanut, koska koen, ettei mitään hyvää uutta synny, ellei pengo kompostiaan ja poimi sieltä niitä auringonkukkia ja kurpitsoja.

Tähän postaukseen laitan luettavaksenne joitakin kevään ja alkukesän aikana syntyneitä runoja.


Paljaana tälle maailmalle
kuin maan uumenista suoristunut saniainen,
vähän vielä kumarassa
kastetta hiuksissa.

Kuin maan uumenista suoristunut saniainen
kelautuu valo maailmaani.
Kastetta hiuksissa
ihohuokoset huohottaen.

Kelautuu valo maailmaani,
kuten silloin, vuonna -88:
ihohuokoset huohottaen
otin askeleita itselleni.

Kuten silloin vuonna -88,
vähän vielä kumarassa
otin askeleita itselleni
paljaana tälle maailmalle.

Joskus olen ollut ensimmäinenkin nainen
     useammin toinen, kolmas, 
                      jopa neljännellä sijalla.

Minun edelleni on rynninyt työ,
tärkeämpi terveyttä ja rakkautta.

Olen synnyttänyt lapset,
jotka ovat kiilanneet väliimme.
     Siitä tarkoituksenmukaisuudesta nautin.

Mutta paheista pahimmalle häviäminen
     korpeaa rintaa.
Viinan viemää miestä en enää suostu rakastamaan!

On aika olla oman elämänsä ykkönen!

Tästä hetkestä minulle
on vain päiviä eri sisällöillä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
ei ole elämää viikonloppuja varten.

On vain päiviä eri sisällöillä,
korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem!
Ei ole elämää viikonloppuja varten.
On päiviä, minun päiviäni.

Korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem.
Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
On päiviä, minun päiviäni,
joihin mahdut myös sinä, halutessasi.

Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
joihin mahdut myös sinä halutessasi
tästä hetkestä minulle.

Nainen laiturin nokassa
jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti.
Katsoo aurinkoon
kaikesta huolimatta.

Jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti,
konttauksesta, rakkauden riipimä.
Kaikesta huolimatta
henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.

Konttauksesta, rakkauden riipimä
sielu ruhjeilla.
Henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.
Elämässä on täysi maku ja mausteet.

Sielu ruhjeilla
katsoo aurinkoon:
Elämässä on täysi maku ja mausteet.
Nainen laiturin nokassa.


maanantai 18. elokuuta 2014

Tosi varjokuvia

Varjoissa on jotain kiehtovaa. Onneksi olen saanut sellaisen luonteen ja visuaalisen kyvyn, että edelleenkin (se ei tyrehtynyt aikuisuuteen tultaessa) tutkin varjojen muotoja ja näen niissä kaikenlaista.

Kuusamossa vaellusporukalla ystävättäreni oli ottanut kirjoitussytykkeeksi aiheen varjo -varjopuoli. Reissulla otin myös varjokuvia. Tässä postauksessa jaan ne kanssanne.



"Minun varjollani voi leikkiä.
Voin määrätä sen asentoihin.
Se on marionettini
Prahan kaduilla, Intian yössä.

Varjon asema on olla orjani.
Vain pimeässä se saa nukkua.
Ja Suomen kesäyöt ovat pitkiä 
ja valoisia!
Jospa se onkin varjon kosto
väsyttää talvisin?"

Kaksi outoa varjosuomonsteria














Pantoum runon alusta:
"Minun varjollani voi leikkiä.
Voin määrätä sen asentoihin.
Se on marionettini
Prahan kaduilla, Intian yössä.

Voin määrätä sen asentoihin,
se kujeilee kanssani
Prahan kaduilla, Intian yössä.
Kumpi liikuttaa kumpaa?

Se kujeilee kanssani.
Vain pimeässä me kumpikin lepäämme.
Kumpi liikuttaa kumpaa,
kun valo taas herää?

Vain pimeässä me kumpikin lepäämme.
Se on marionettini,
kun valo taas herää. 
Minun varjollani voi leikkiä!"


sunnuntai 17. elokuuta 2014

Tosi voimakukka

Sunnuntaiaamuna päässäni soi Faith no moren Easy ( https://www.youtube.com/watch?v=_oD8zej7fU8 )

Sunnuntaiaamupäivänä aloitin matkan RunoTalon voimakurssilla, katsoin aloitusvideon ja se poiki pantoumin:



"Kuin auringonkukan taimi
olen itse keksinyt tulla juuri tähän.
Olen melonut Sattumien ja Unelmien jokea,
matka jatkuu yhä.

Olen itse keksinyt tulla juuri tähän.
Olen onnellinen matkasta ja paikasta.
Matka jatkuu yhä,
se salaisuus tuo mukanaan viisautta, voimaa, vastauksia.

Olen onnellinen matkasta ja paikasta.
Sydämessäni molemmat pesät.
Se salaisuus tuo mukanaan viisautta, voimaa, vastauksia,
avaa uusille toiveille ovia.

Sydämessäni molemmat pesät:
olen melonut Sattumien ja Unelmien jokea.
Avaa uusille toiveille ovia
kuin auringonkukan taimi."




sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Tosi pantoumin aika

Sain ystävältä kuvan, jossa oli kolme kiiluvasilmäistä koiraa talvitamineissaan. Mistä tahansa syntyy teksti. Kuvasta syntyi tällainen.

Hohtavasilmäiset hurtat
tuijottavat ulkoa ja sisältä.
Iho tulenpalavalla karrella
istun ja kuuntele koirien ulinaa.

Tuijottavat ulkoa ja sisältä
omat ajatukseni, hyvyyksiä, tulikiveä.
Istun ja kuuntelen koirien ulinaa,
Se rauhoittuu pikkuhiljaa.

Omat ajatukseni, hyvyyksiä, tulikiveä
singahtelevat kallon molemmin puolin.
Se rauhoittuu pikkuhiljaa,
vahvuus ja varmuus.

Singahtelevat kallon molemmin puolin
iho tulenpalavalla karrella,
vahvuus ja varmuus,
hohtavasilmäiset hurtat.

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Tosi auringon voimaa -pantoum

Auringon voima
unen, horteen, harmit karistaa.
Jalkojen alle kasvavat ilmatyynyt
keho on kevyt kantaa.

Unen, horteen, harmit karistaa
hymy!
Keho on kevyt kantaa,
siirtyvät vuoret, menen läpi harmaan kiven.

Hymy;
sielun kosketus sieluun.
Siirtyvät vuoret, menen läpi harmaan kiven
ja otan sinut mukaani!

Sielun kosketus sieluun,
jalkojen alle kasvavat ilmatyynyt
ja otan sinut mukaan.
Auringon voima!

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Tosi minä-pantoum

Ruosteen kutsu

Minua kiehtoo vanha.
Ruoste, hapertunut puu, kivi.
Kun istun auringon kuumentamalla kalliolla,
kuulen vuosituhansien kaiut.

Ruoste, hapertunut puu, kivi,
niille olen kosketus, paino.
Kuulen vuosituhansien kaiut
vain olemalla minä.

Niille olen kosketus, paino,
jotka näkevät ihoni alle.
Vain olemalla minä
voin ruostua itseni näköiseksi.

Jotka näkevät ihoni alle,
kun istun auringon kuumentamalla kalliolla.
Voin ruostua itseni näköiseksi.
Minua kiehtoo vanha.

Pantoum syntyi valokuvasta, jossa on vanhan aitan harmaata seinää ja ruostunut kettinki ja munalukko.

perjantai 10. toukokuuta 2013

Tosi kauan aikaa edellisestä pantoumista

Pyrin hyvään tarinaan
pesemään ikkunani.
Nähdä kauemmas,
naapurin männyn taa.

Pesemään ikkunani,
antamaan valolle tilaa.
Naapurin männyn taa
peittyvät toisten murheet.

Antamaan valolle tilaa,
suostun!
Peittyvät toisten murheet
verhojen taa iltaisin.

Suostun:
nähdä kauemmas,
verhojen taa iltaisin.
Pyrin hyvään tarinaan!


Ja kevään kunniaksi ihan tavallinen runonenkin syntyi.


Heittäydyn multaan.
Haluan olla yhtä muheva
ja juureva,
tuoksua väkevästi elämälle.
Kurotan kastelukannua,
kastelen itseni
ja
kasvan.

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Tosi pantoum viikon päässä pyörineestä alkulauseesta

Vieläkö minut muistaisit läpikotaisin?
Kun tuuli on ihoni ahavoittanut,
kun jalkani ovat lammesta märät,
kun kuu ei enää anna minun nukkua.

Kun tuuli on ihoni ahavoittanut
olen kauniimpi kuin silloin.
Kun kuu ei enää anna minun nukkua,
kävelen sen siltaa pitkin luoksesi.

Olen kauniimpi kuin silloin.
Vuodenkierron kaunistamana
kävelen sen siltaa pitkin luoksesi,
jalat lammesta märkinä.

Vuodenkierron kaunistamana,
kun jalkani ovat lammesta märät.
Jalat lammesta märkinä,
vieläkö minut muistaisit läpikotaisin?


sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tosi downshiftaaja

Selasin kännykkäni muistikirjaa ja löysin 20.6. klo 00.22 kirjoittamani hajatelman: "Yö huohottaa ja minä luulen sitä ohi kiitävien autojen ääneksi. Raskaita päiviä, kuiskaan." En muista, mitä olen tuona yönä tuntenut ja kokenut, mutta päätin jalostaa hajatelman pantoumiksi. Siis palanen pantoumia vapaana sunnuntaina, kun pohdin, voisiko jossain elämän vaiheessa toteuttaa hidastamista, leppoistamista ja asua jonkun kuukauden lämmössä tehden ei mitään!

Yö huohottaa ja minä
luulen sitä ohi kiitävien autojen ääneksi.
"Raskaita päiviä", kuiskaa,
"antaa aamun valua päälleen."

Luulen sitä ohi kiitävien autojen ääneksi,
elämää, joka ei suostu downshiftaamaan.
Antaa aamun valua päälleen,
nousta ja lähteä, toteuttaa normaliutta.

Elämää, joka ei suostu downshiftaamaan,
lyön nyrkillä otsaan.
Nousta ja lähteä, toteuttaa normaliutta!
Korisee verissäpäin ja käteni tärisevät.

Lyön nyrkillä otsaan
raskaita päiviä. Kuiskaan:
"Korisee verissäpäin." Ja käteni tärisevät.
Yö huohottaa -ja minä.


torstai 6. syyskuuta 2012

Tosi pantoum (väärin luetusta kirjan nimestä)

Keljut

Ei keljut kenkiä käytä!
Paljasjaloin potkivat pois tieltä
kaikki ajattelevat, kauniit ihmiset.
Keljut! Pahansuovat!

Paljasjaloin potkivat pois tieltä
ne, jotka nostavat peukalot ylöspäin.
Keljut! Pahansuovat!
"Muka maailman parantajat!"

Ne, jotka nostavat peukalot ylöspäin,
kävelevät mustelmat ahterissa.
Muka maailman parantajat,
verissä päin.

Kävelevät mustelmat ahterissa
kaikki ajattelevat, kauniit ihmiset,
verissä päin.
Ei keljut kenkiä käytä!



( Työpaikan pöydälle oli kollega nostanut pienen keltavihreäkantisen kirjan. Se toimii näytön suuntijana, että on hieman ergonomisempi katsella. Luen jatkuvasti kirjan nimen väärin ja se aina vaan jaksaa hymyilyttää. Jo muutama viikko sitten ajattelin, että väärin luetusta lauseesta täytyy tehdä runo. Noh, tällainen siitä tuli. Kirja on Heli Hyvösen romaan Ei keijut kenkiä käytä. )

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Tosi villasukkapantoum

Villasukkapäivien varalle on muutamia sääntöjä:
- sukkien on oltava kutiamattomat
- ruoan on oltava hyvää, juomaa kylliksi
- minua on pidettävä hyvänä

Sukkien on oltava kutiamattomat.
Sielussa kutisee jo riittävästi!
Minua on pidettävä hyvänä,
aukaistava ihohuokoset ja syötettävä.

Sielussa kutisee jo riittävästi
arjen allergia, aika
aukaista ihohuokoset ja syötettävä.
Villasukkien sisällä asuu arpeutuva haava.

Arjen allergia, aika.
Ruoan on oltava hyvää, juomaa kylliksi.
Villasukkien sisällä asuu arpeutuva haava.
Villasukkapäivien varalle on muutamia sääntöjä...

tiistai 17. tammikuuta 2012

Tosi pantoumeja lisää

Iltaisin ennen nukkumaan menoa, kaivan päiväkirjani esiin piilostaan ja tyhjennän pääni. Kahtena perättäisenä iltana käteni on kirjoittanut pantoumia.

15.1.2012
Kuka kysyisi minulta,
miten voin?
Antaisi kämmenensä lämmön
olkapääni kupoliksi.


Miten voin,
jos minun ei anneta vastata?
Olkapääni kupoliksi
maailman paino.


Jos minun ei anneta vastata,
vastaavat toiset suut
maailman paino 
kaikilla sanoillaan.


Vastaavat toiset suut:
antaisi kämmenensä lämmön
kaikilla sanoillaan.
Kuka kysyisi minulta?

16.1.2012
Auki maailma,
olen rakkautta täynnä!
Ovet ja ikkunat selälleen
saranoiltaan tuulessa nitisten.


Olen rakkautta täynnä!
Ottakaa vastaan!
Saranoiltaan tuulessa nitisten
odotan vastarakkautta.


Ottakaa vastaan
lämpimät käteni, rintojeni maito.
Odotan vastarakkautta,
sille käännän kasvoni ehdoitta.


Lämpimät käteni, rintojeni maito
-ovet ja ikkunat selälleen-
sille käännän kasvoni ehdoitta,
auki maailma!

keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Tosi tarinaa porkkanasta

PANTOUMI PORKKANAA SYÖDESSÄ

Vuosirenkaita. Ei, viikkorenkaita.
Kertomus lyhyestä elämästä,
lupaus auringosta, rusketuksesta,
hyvästä elämästä, kuluttavista kuukausista.

Kertomus lyhyestä elämästä
nihkein sormin.
Hyvästä elämästä, kuluttavista kuukausista
uurteisin ihopoimuin.

Nihkein sormin
pidän kiinni henkirievustani,
uurteisin ihopoimuin.
Hampaissa narskuu hiekka.

Pidän kiinni henkirievustani:
Lupaus auringosta, rusketuksesta.
Hampaissa narskuu hiekka.
Vuosirenkaita. Ei, viikkorenkaita.

(Aamupalakynä-kurssin satoa tältä päivältä... Ai oliko se porkkana aamupala? Ei, tai ehkä kattaus kaksi.)

sunnuntai 7. elokuuta 2011

Tosi jälkiä

Perjantai-ilta taidenäyttelyn avajaisissa. Ystäväni oli leikannut tuhansia muovipusseja, purkanut kiukkuaan niitä kohtaan ja virkannut kuteista kauniita ja hauskoja esineitä: takki, istuintyyny, jurtta, lampunvarjostin, seinäkukkasia, Fukushiman auringon ja meduusoja. Taidetta, jota sai hiplata, jonka sisälle voi mennä, päälle istua, osallistua yhteiöllisyyteen tekemällä muutaman virkatun lapun.

Taidenäyttelyn nimi inspiroi minua runoilemaan. Muotona, kuinkas muuten, pantoum. Annettuani sen Satulle hänpä pyysikin lukemaan runon avajaisissa oman avauksensa jälkeen. Kunnia.

Jäljet, jotka jätämme

Jäljet, jotka jätämme:
askeleet rantahiekassa,
rutistettu tupakka-aski tien poskessa.
Kuinka puhdas on omatuntosi?

Askeleet rantahiekassa
laineen ylittää.
Kuinka puhdas on omatuntosi?
Kuin aaltojen jättämä vaahto?

Laineen ylittää
lentokoneen taivasvetoketju,
kuin aaltojen jättämä vaahto.
Varpaat hiekassa, pää pilvissä.

Lentokoneen taivasvetoketju.
Rutistettu tupakka-aski tien poskessa.
Varpaat hiekassa, pää pilvissä.
Jäljet, jotka jätämme.


Niin, millaisia jälkiä jätämme?

maanantai 1. elokuuta 2011

Tosi valmis maailma

Istuin aamupäivällä hetken kirjoittavan kollegan työhuoneessa. Kuuntelin lumoutuneena kuulumisia Oriveden luovan kirjoittamisen kurssilta ja voi, miten kaipasinkaan itse sinne. Vaikka itse kirjoitan, kuitenkin enemmän kirjoitutan toisia. Aika ajoin tarvitsee aikaa ja paikkaa heittäytyä jonkun muun kirjoituttamaksi.

Nyt otti sytyke tulta ja pantoumia syntyi, jälleen kerran, taas, vaihteeksi. Kiitos Paula sytykkeestä, valmiin maailman ihmettelystä.

Maailma on valmis,
naurettavan valmis.
Miksi minua ei hymyilytä?
Askeleet johtavat jo pois.

Naurettavan valmis,
liian valmis minulle.
Askeleet johtavat jo pois
kohti keskeneräisyyttä.

Liian valmis minulle,
joka elää hetkessä
kohti keskeneräisyyttä
ja voin olla vapaa.

Joka elää hetkessä,
miksi minua ei hymyilytä?
Ja voin olla vapaa:
Maailma on valmis!

lauantai 11. kesäkuuta 2011

Tosi runoilua (vaihteeksi)

Sydänystävien sydänlämpöä
iholla ja sielussa.
Lämmin kosketus ilman käsiä,
hermopäätteistä telepatiaan.

Iholla ja sielussa,
kaikki koettu.
Hermopäätteistä telepatiaan
siirtyvät ajatukset.

Kaikki koettu
vuosina ympärillä.
Siirtyvät ajatukset
toisen kokemaan, näkemään, sulautuu!

Vuosina ympärillä
lämmin kosketus ilman käsiä:
Toisen kokemaan, näkemään, sulautuu
sydänystävien sydänlämpöä!

maanantai 23. toukokuuta 2011

Tosi pantoum


Ihmisten silmissä
kiiluvat kesän tulikärpäset.
Kun on kyllin pimeää,
hehkuvat kilpaa.

Kiiluvat kesän tulikärpäset
auringon kuumentamilla kivillä.
Hehkuvat kilpaa:
kauneuskilpailut sulanein siivin.

Auringon kuumentamilla kivillä
palavat unelmat, kypsyvät.
Kauneuskilpailu sulanein siivin,
kun ei tarvitse enää lentää.



Palavat unelmat, kypsyvät,
kun on kyllin pimeää,
kun ei tarvitse enää lentää
ihmisten silmissä.

maanantai 4. huhtikuuta 2011

Tosi puhdistavaa

Sataa,
Kirsikankukat putoilevat.
Ihoni lämpenee ajatuksesta,
Sade huuhtoo saastan pois.

Kirsikankukat putoilevat.
Tiedän sen enteilevän hedelmää.
Sade huuhtoo saastan pois,
Itku taivaan silmistä.

Tiedän sen enteilevän hedelmää,
Raskaitten ajatusten, puristavan rinnan.
Itku taivaan silmistä
Puhdistaa minutkin.

Raskaitten ajatusten, puristavan rinnan
Ihoni lämpenee ajatuksesta:
Puhdistaa minutkin,
Sataa!

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Tosi paksut nilkat

Itsenäisen naisen nilkat
paksuuntuvat vuosien myötä.
Vuosi vuodelta välitän vähemmän
mitä minusta ajatellaan.

Paksuuntuvat vuosien myötä
kantapäiden, korvien ihot.
Mitä minusta ajatellaan,
alkaa haukottaa!

Kantapäiden, korvien ihot
elämän parkkiinnuttamat.
Alkaa haukottaa,
jos taival käy tylsäksi.

Elämän parkkiinnuttamat;
Vuosi vuodelta välitän vähemmän,
jos taival käy tylsäksi.
Itsenäisen naisen nilkat.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Tosi uusia muotoon kirjoittamisia

Nyt tulee erilainen postaus. Runoja. Olen viikonlopun lueskellut Gillie Boltonin luovan kirjoittamisen kirjoja Writing Works ja Writing Cures. Sitten eksyin jo Wikipedian kautta runous-sivuille ja valaistuin lisää. Olen hakenut uusia harjoituksia repertuaariini ja kas! Pitkästä aikaa runosuoneni tervehtyi, ummetus kaikkosi. Löysin muotokirjoittamiseen itselleni uusia muotoja, maailmalle muinaisia: pantoum (Indonesiasta), trioli (Ranskasta) ja ghazal (Arabian maista). Minä, joka kavahdan kaavoja, olen vuoteen 2007 inhonnut tankoja...

              *

Löhösin kuumassa kylvyssä,
otsallani kiehui hiki.
Lasit sumenivat,
menetin otteeni kirjan sanoista.
Otsallani kiehui hiki.
Mielessäni paistuin Barcelonassa,
menetin otteeni kirjan sanoista
ne huurtuivat höyrynä ilmaan.
Mielessäni paistuin Barcelonassa:
Auringon lapsi.
Ne huurtuivat höyrynä ilmaan:
Ajatukset syksyn pimeästä.
Auringon lapsi!
Lasit sumenivat,
ajatukset syksyn pimeästä, 
löhösin kuumassa kylvyssä.

               *
Ahtaana omille tunteille
heittää sydämeni volttia.
Pettyneenä ihmissuhteille,
ahtaana omille tunteille.
Päätän, kukaan ei tunkeile.
Alan rakentaa porttia.
Ahtaana omille tunteille
heittää sydämeni volttia.

               *


Odotan viestiäsi ystävä
kuin lintu vapautumista häkistä, ystävä.


Olenhan vain ihminen,
ihminen sinulle vanha ystävä.


Luotathan minuun vielä,
sinä minulle, minä sinulle; ystävä!


Vaikka joskus teen väärin.
Niin inhimillistä, eikö, ystävä?


Pyrin hyvyyteen, selkeyteen.
Näethän sen, tunnet, rakas ystävä.


                 *