Tietoisesti otin omalle voimaantumiselle ja latautumiselle aikaa jo viime syksynä, kun en aloittanutkaan Viisas kynä -kurssiani opistolla. Olin ohjannut sitä syksystä -10 ja nyt tuli aika ladata akkuja ja kirjoittaa itse.
Kevään tapahtumat ja irtiotto entisestä ovat myös osaltaan tuottaneet tekstiä. Kirjoittaminen on aina ollut minulle keino jäsentää maailmaani, ajatuksiani ja tunteitani. Ja minä olen kirjoittanut, koska koen, ettei mitään hyvää uutta synny, ellei pengo kompostiaan ja poimi sieltä niitä auringonkukkia ja kurpitsoja.
Tähän postaukseen laitan luettavaksenne joitakin kevään ja alkukesän aikana syntyneitä runoja.
Paljaana tälle maailmalle
kuin maan uumenista suoristunut saniainen,
vähän vielä kumarassa
kastetta hiuksissa.
Kuin maan uumenista suoristunut saniainen
kelautuu valo maailmaani.
Kastetta hiuksissa
ihohuokoset huohottaen.
Kelautuu valo maailmaani,
kuten silloin, vuonna -88:
ihohuokoset huohottaen
otin askeleita itselleni.
Kuten silloin vuonna -88,
vähän vielä kumarassa
otin askeleita itselleni
paljaana tälle maailmalle.
Joskus olen ollut ensimmäinenkin nainen
useammin toinen, kolmas,
jopa neljännellä sijalla.
Minun edelleni on rynninyt työ,
tärkeämpi terveyttä ja rakkautta.
Olen synnyttänyt lapset,
jotka ovat kiilanneet väliimme.
Siitä tarkoituksenmukaisuudesta nautin.
Mutta paheista pahimmalle häviäminen
korpeaa rintaa.
Viinan viemää miestä en enää suostu rakastamaan!
On aika olla oman elämänsä ykkönen!
Tästä hetkestä minulle
on vain päiviä eri sisällöillä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
ei ole elämää viikonloppuja varten.
On vain päiviä eri sisällöillä,
korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem!
Ei ole elämää viikonloppuja varten.
On päiviä, minun päiviäni.
Korvamerkittyjä merkityksiä, Carpe Diem.
Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
On päiviä, minun päiviäni,
joihin mahdut myös sinä, halutessasi.
Hetkeen tartuntoja, loppuelämän ensimmäisiä päiviä.
Ei ole arkea ja viikonloppuja,
joihin mahdut myös sinä halutessasi
tästä hetkestä minulle.
Nainen laiturin nokassa
jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti.
Katsoo aurinkoon
kaikesta huolimatta.
Jalat arvilla, sydämessä vajaa lyönti,
konttauksesta, rakkauden riipimä.
Kaikesta huolimatta
henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.
Konttauksesta, rakkauden riipimä
sielu ruhjeilla.
Henki kulkee ja tuuli tuntuu iholla.
Elämässä on täysi maku ja mausteet.
Sielu ruhjeilla
katsoo aurinkoon:
Elämässä on täysi maku ja mausteet.
Nainen laiturin nokassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti