Kun tuuli on ihoni ahavoittanut,
kun jalkani ovat lammesta märät,
kun kuu ei enää anna minun nukkua.
Kun tuuli on ihoni ahavoittanut
olen kauniimpi kuin silloin.
Kun kuu ei enää anna minun nukkua,
kävelen sen siltaa pitkin luoksesi.
Olen kauniimpi kuin silloin.
Vuodenkierron kaunistamana
kävelen sen siltaa pitkin luoksesi,
jalat lammesta märkinä.
Vuodenkierron kaunistamana,
kun jalkani ovat lammesta märät.
Jalat lammesta märkinä,
vieläkö minut muistaisit läpikotaisin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti