sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Tosi downshiftaaja

Selasin kännykkäni muistikirjaa ja löysin 20.6. klo 00.22 kirjoittamani hajatelman: "Yö huohottaa ja minä luulen sitä ohi kiitävien autojen ääneksi. Raskaita päiviä, kuiskaan." En muista, mitä olen tuona yönä tuntenut ja kokenut, mutta päätin jalostaa hajatelman pantoumiksi. Siis palanen pantoumia vapaana sunnuntaina, kun pohdin, voisiko jossain elämän vaiheessa toteuttaa hidastamista, leppoistamista ja asua jonkun kuukauden lämmössä tehden ei mitään!

Yö huohottaa ja minä
luulen sitä ohi kiitävien autojen ääneksi.
"Raskaita päiviä", kuiskaa,
"antaa aamun valua päälleen."

Luulen sitä ohi kiitävien autojen ääneksi,
elämää, joka ei suostu downshiftaamaan.
Antaa aamun valua päälleen,
nousta ja lähteä, toteuttaa normaliutta.

Elämää, joka ei suostu downshiftaamaan,
lyön nyrkillä otsaan.
Nousta ja lähteä, toteuttaa normaliutta!
Korisee verissäpäin ja käteni tärisevät.

Lyön nyrkillä otsaan
raskaita päiviä. Kuiskaan:
"Korisee verissäpäin." Ja käteni tärisevät.
Yö huohottaa -ja minä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti